Lemin Kuukanniemessä on asunut kymmeniä nimekkäitä taiteilijoita

Lemi­-Lappeenranta-musiikkijuhlien alkuvuosina kuukanniemeläisten kodeissa taiteilijat ja talkoolaiset saunoivat ja valvoivat aamuyöhön.

RIINA NOKSO-KOIVISTO

Taiteilija ei saavukaan sovitulla bussilla asemalle, mutta etsintöjen jälkeen hänet löydetään kyhjöttämästä rankkasateessa Lappeenrannan keskustasta. Unkarilaista taiteilijaa odotetaan huolissaan järven rannassa myöhään yöhön, kun tämä on Lemin-vierailullaan hurahtanut ahvenien narraamiseen. Kun Riitta Järvinen ja Maija-Liisa Raatikainen muistelevat nauraen Lemi­-Lappeenranta -juhlien alkuvuosia, ymmärtää, että lukuisat talkootyötunnit musiikkijuhlien eteen ovat kannattaneet. ­·Yhteishenki oli mahtava ja kesien aikana tutustui lukuisiin mielenkiintoisiin taiteilijoihin, Riitta Järvinen sanoo. Lemi­Lappeenranta -musiikkijuhla olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä ilman nuorta energiaa ja kannustavia vanhempia.

Ensimmäisten konserttien alullepanija oli nuori musiikinopiskelija Maarit Kirvessalo, joka tuli Lemille kesätöihin kulttuurisihteeriksi 1983. Hän pyysi lupaa järjestää kesäkonsertteja soittajaystäviensä kanssa, joihin kuului muun muassa Riitta ja Veli-Pekka Järvisen tytär Minna.

­·Tytöt harjoittelivat meillä kotona ja minun Hellas-pianoni oli kovassa käytössä niin kuin myös myöhempinä vuosina. Tuo kesä oli niin mukava, että päätimme, ettei tämä saa jäädä tähän.

Hulinaa Kuukanniemessä

Lupaus piti, sillä Lemin ensimmäiset musiikkipäivät järjestettiin Maarit Kirvessalon johdolla seuraavana kesänä. Tapahtuma sai hyvän vastaanoton ja sitä haluttiin jatkaa. Asiaa ajamaan Järvisen opettajapariskunta ja Maaseudun sivistysliittoa edustava kirkkoherra Erkki Lintunen perustivat Lemin musiikkiyhdistyksen marraskuussa 1984.

Seuraavina kesinä Lemin Kuukanniemessä vieraili kymmeniä nimekkäitä taiteilijoita kotimaasta ja ulkomailta. Heti kesällä 1985 eri puolilla maakuntaa järjestettiin 12 konserttia, joissa soitti 29 taiteilijaa. Nykyisen viikon sijaan musiikkipäivät kestivät alkuvuosina kaksi viikkoa. Tapahtuman pääpaikkana oli uusi Kuukanniemen koulu, mutta suuri osa taiteilijoista asui kuukanniemeläisten kodeissa.

Majoitettavaa riitti, sillä osa taiteilijoista toi mukanaan myös perheensä. Esimerkiksi kesällä 1985 Lappeenrannan Rakuunapataljoonasta lainattiin 60 sänkyä. Lakanat ja pyyhkeet kaivettiin kuukanniemeläisten omista kaapeista. ­·Talkoovoimin järjestimme pyykkihuollon ja tarvittaessa myös taiteilijoiden lastenhoidon. Järjestäjät huolehtivat paitsi taiteilijoiden perustarpeista, myös siitä, että näille riittäisi elämyksiä. Moni soittaja pääsi kalaan ja marjametsään, joku näki ensimmäistä kertaa elämässään siilin, toinen valkean vasikan. ­·Iltaisin saunottiin, juotiin teetä ja valvottiin aamuyöhön. Hauskaa oli, mutta kun aamulla piti herätä varhain hoitamaan seuraavan päivän järjestelyjä, olo oli välillä aika väsynyt. Uupumus kuitenkin hälveni, kun iltaisin sai kokea ikimuistoisia taide-elämyksiä. Maija-Liisa Raatikainen herkistyy vieläkin, kun hän muistelee esimerkiksi laulaja Margareetta Haverisen konserttia Skinnarilan Hovissa. Yleisö oli niin haltioissaan, että laulajan oli esitettävä yhä uusia ja uusia ohjelmanumeroita. Konserttien jälkeen taiteilijat kukitettiin kimpuilla, jotka oli päivällä solmittu kedon kukista.

Lappeenranta tuli mukaan

Kesällä 1985 järjestettyjen Lemin toisten musiikkipäivien jälkeen tapahtuma vakiintui Kuukanniemen kesään. Seuraavana vuonna taiteellisena johtajana oli Robert Szidon, vuonna 1987 Hannu Koivula. ­·Noina vuosina käytiin paljon mielenkiintoista kirjeenvaihtoa. Sähköpostia ei vielä ollut, joten ulkomailla asuvien taiteilijoiden kanssa asiat sovittiin kirjeitse, Riitta Järvinen kertoo.

Lemiltä Lappeenrantaan tapahtuma laajeni, kun sellisti Martti Rousi lähti johtamaan juhlaa vuonna 1990. Juhlien kehittämiseksi tarvittiin lisää rahaa, jota löytyi Lappeenrannasta. Lemin musiikkipäivät muuttui Lemi-­Lappeenranta·-musiikkijuhlaksi. Laman iskiessä vuonna 1993 Lappeenranta kuitenkin jättäytyi tapahtumasta pois. ­·Koska rahoitusta ei löytynyt, juhlia ei pystytty järjestämään tuona kesänä lainkaan, Maija-Liisa Raatikainen kertoo. ­·Silloin tuli selväksi, kuinka hirveä menetys on, jos tapahtuma loppuu kokonaan. Palautetta tuli paljon. Erityisen lämpimästi Lemin musiikkiyhdistyksen jäsenet ajattelevat niitä uskollisia kuulijoita, jotka käyvät konserteissa vuodesta toiseen. ­·Sellainen tuki tekee tästä työstä mielekästä.

MIKA STRANDÉN

Kuvatekstit

Musiikkipäivien orkesteri. Kesällä 1985 Pekka Haapasalo johti Lemin musiikkipäivien orkesteria Lappeenranta-salissa.

Tuhansia talkootunteja. Talkootyötä tehtiin myöhään yöhön. Veli-Pekka Järvinen oli perustamassa tapahtumaa ja toimi vuosia Lemin musiikkiyhdistyksen puheenjohtajana.

Mahat täyteen. Tapahtuman pääpaikkana oli Kuukanniemen koulu, jossa ruokaa jakamassa oli Vuokko Ylä-Outinen.

Mukavia muistoja. Riitta Järvisellä ja Maija-Liisa Raatikaisella on vuosien varrelta lukuisia muistoja juhlien kommelluksista.

Musiikkijuhlien historiaa

¤·Lemin musiikkiyhdistys perustettiin 7.11.1984.

¤·Taiteellinen johtaja 1984 ja -85 Maarit Kirvessalo. Seuraavina vuosina: Robert Szidon, Hannu Koivula, Jarmo Vainio, Martti Rousi, Mi-Kyung Lee, tänä vuonna Martti Rousi ja seuraavina kolmena vuonna Paavali Jumppanen.

¤·Puheenjohtajina ovat toimineet: Pekka Hyyrynen, Erkki Lintunen, Veli-Pekka Järvinen, Esa Vuorinen, Maija-Liisa Raatikainen ja Reijo Munther. Nykyinen puheenjohtaja Ritva Löf.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto