RIINA NOKSO-KOIVISTO
LemiLappeenranta -musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Martti Rousi katsoo naurahtaen kuvaa, joka on otettu hänestä itsestään tasan 13 vuotta sitten. ·Jaaha, ilmeisesti kynnet on ainakin kunnossa!
Kuvan ottohetkellä, kesällä 1990, Rousi veti ensimmäistä kesää musiikkijuhlaa, jonka nimeen oli menneenä talvena liitetty Lemin lisäksi Lappeenranta. ·Olin itse soittanut musiikkipäivillä parina aikaisempana kesänä, jolloin konserttijärjestelyissä vallitsi aika totaalinen kaaos. Joidenkin päivien ohjelma päätettiin jopa niin, että muusikoilta kysyttiin päivällä, että mitä te aiotte iltakonsertissa soittaa, Rousi muistelee. ·Eroa voi verrata esimerkiksi tähän vuoteen, jonka ohjelma oli lyöty lukkoon marraskuun loppuun mennessä.
Pienestä kaaoksesta huolimatta Lemin musiikkipäivillä oli niin mukava henki, että kun Rousia syksyllä 1989 pyydettiin tapahtuman taiteelliseksi johtajaksi, hän suostui, mutta yhdellä ehdolla: Lappeenranta pitäisi saada mukaan niin, että tapahtumasta voitaisiin kehittää aikaisempaa merkittävä myös valtakunnallisesti. ·Menin tapaamaan silloista kaupunginjohtajaa Jarmo Kölhiä. Vajaan tunnin keskustelun jälkeen hän lupasi, että selvä, Lappeenranta rahoittaa musiikkijuhlaa seuraavan kolmen vuoden ajan. Nimeen oli vain liitettävä Lappeenranta.
Rousin mukaan musiikkijuhlilla oli tuolloin aika lailla onnea matkassa. Lama ei ollut vielä alkanut, eikä uusi kunnallislaki ollut voimassa, vaan asiat voitiin sopia suoraan vahvan kaupunginjohtajan kanssa. ·Demokratia kaikkine komiteoineen on usein este tai hidaste, kun on kyse musiikista.
Rousin mielestä valtakunnallisen painoarvon kasvattaminen onnistui. ·Silloin se oli edustamani nuoren sukupolven musiikkijuhla, joka ei ollut isoin, mutta tasoltaan kenties maan paras.
Ei pelkkä kotiseutujuhla
Kun Lemin musiikkiyhdistys otti Rousiin viime syksynä yhteyttä pyytääkseen apua, tämä suostui muista kiireistään huolimatta. Houkuttimena oli, että yhdistys juhlavuotensa kunniaksi halusi tämän kesän ohjelmistoon jotain tavanomaista suurimuotoisempaa. ·Halusin saada taas aikaan valtakunnallisen tason havinaa, jota täällä on tosin viime vuosina kiitettävästi pidetty yllä. ·Valtakunnallisuudesta esimerkkinä on Radion sinfoniaorkesteri, joka esiintyy Lappeenrannan jälkeen Turun musiikkijuhlilla ja sen jälkeen Tukholmassa Esa-Pakka Salosen Itämeri-tapahtumassa. Ei sellaista orkesteria saataisi tänne, jos kyseessä olisi pelkkä kotiseutujuhla. Rousin mukaan kotiseutuhenkeäkin tosin tarvitaan. Hänen mielestään Lemi tuo musiikkijuhlaan paitsi elintärkeät talkoolaiset, lisäksi kesäiseen tapahtumaan sopivaa sympaattisuutta. Lappeenrannalla on tarjota taloudellista tukea, oma orkesteri ja tilat isommalle konserttiyleisölle. Rousi pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan kohottamaan musiikkijuhlan profiilia myös sen takia, että juhlien tuleva taiteellinen johtaja, pianisti Paavali Jumppanen, saisi tämän kesän ansiosta mahdollisimman hyvän lähtökohdan luoda oma linjansa. ·Paavalilla on erinomaiset kontaktit nuoriin muusikoihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joten tulevaisuus näyttää hyvältä, Rousi kehuu. Tämän kesän tapahtumakaan ei ole mikään nelikymppisten keskinäinen kerho, sillä Rousi pyysi mukaan useita nuoria taiteilijoita. ·Kun mukana on eri sukupolvia, se auttaa siinä, että tapahtumassa säilyy säpinä, se pysyy tuoreena. ·Monet tapahtumat alkavat nuorten perustamina, mutta kun samat ihmiset pysyvät mukana pidempään, juhla muuttuu taiteilijoiden mukana. Tällainen on esimerkiksi Avanti!, jossa nykyisin vaihdetaan vaippoja ja lapset kiljuvat, Rousi naurahtaa.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Kesällä 1990. Minna Järvinen vastasi monista käytännönasioista, kun Martti Rousi johti LemiLappeenranta -juhlia 13 vuotta sitten.
Rento meno. Martti Rousi viihtyy huvilan pienessä ulkomökissä Saimaan rannalla.