MARIA KOIVU
Luumäellä Suo-Anttilassa on tämän viikon ajan tehty arkeologisia kaivauksia. Reijonkankaan 40 neliön kaivuualalta on löydetty merkkejä kivikauden ja pronssikauden vaihteen asutuksesta.
Lauantaina kaivuu oli edennyt jo pohjakerrokseen. Pohjamaassa havaittiin selkeä väriero. Nokipitoinen tummentuma on ihmisen aikaansaannosta.
·Koska tämä kulttuurimaa päättyy jyrkästi kuin seinään, voi olettaa, että paikalla on ollut rakennus ja tässä sen seinän paikka. Kivikaudeltakin on löydetty merkkejä vaakahirsien käytöstä, kaivuuta valvova arkeologi Timo Jussila kertoo.
Maasta on saatu esiin myös likakuoppa. Se on voinut olla käymälää tai asumusjätteitä varten. Kaivuualueelta on viikon aikana löydetty kivikirveiden ja talttojen kappaleita, palaneita pyyntieläinten luita ja saviastioiden paloja.
Löydökset painottuvat kahteen eri ajanjaksoon, vuosiin 4500 ja 2000 ennen ajanlaskumme alkua. Varhaisemman kampakeraamisen ajan löytöjen lisäksi l-kirjaimen muotoisen kaivuualueen toiselta laidalta on löydetty tuoreempia elämisen jälkiä pronssikauden vaihteesta.
·On mahdollista, että asutus on jatkunut paikalla koko kivikauden ajan metallikauden taitteeseen, vaikka löydöt ovat painottuneet ajanjakson ääripäihin, Jussila toteaa.
Löydösten tarkka analysointi kertoo sen, onko paikalla ollut pysyvää asutusta vai pyyntikauden asuinpaikka. Jos löydetyt eläinten luut ja työkalut ovat yksipuolisia, on paikkaa käytetty vain tiettyyn aikaan vuodesta ja pyyntitarkoitukseen.
Ihanteellinen
kesämökin paikka
Reijonkankaalta on löydetty useita muitakin kivikautisia asuinpaikkoja.
·Löydettyjen esineiden harvinaislaatuinen sirpaleisuus viittaisi siihen, että paikalla on asuttu pitkään ja esineet ovat jauhautuneet jaloissa. Tosin myös soraisen maaperän routa on runnellut esineistöä silpuksi, Jussila arvioi.
Tämän viikon kaivauksessa Reijonkankaan asuinalueesta saadaan esiin vain pieni osa.
Selkäalan muinaisen järven ranta on ulottunut kankaalle saakka, ja sen umpeutumisen jälkeen alueella on ollut pieniä järviä, jotka ovat kasvaneet soiksi. Suot on kuivattu edelleen viljelyskäyttöön.
·Asuinpaikan sijainti salmen lähistöllä on ollut ihanteellinen. Hauen kutupaikat ovat lähellä, samoin peurojen pyyntimetsät. Liikenneyhteydet olivat hyvät järvireittejä pitkin, Jussila kuvaa.
·Perhekunnat ovat käsittäneet 2030 henkeä. Siihen kuuluu pari ydinperhettä ja kolme sukupolvea. Ihmiset ovat eläneet kasvien keräilyllä ja metsästyksellä. Ruokavalio on käsittänyt lähes puolet kumpaakin, kertoo.
Harrastaja-arkeologi Pekka Siiropää löysi asuinpaikalta viime kesänä tekstiilikeramiikkaa. Alueesta kiinnostuttiin, koska sieltä arveltiin löytyvän viitteitä maanviljelyksen aloittamisesta, mikä oli merkittävä käännekohta ihmisten elämässä. Löytöjen analysointi talven aikana määrittää sen, onko tarvetta tutkia paikkaa jatkossa.Kaikki löydetyt esineet luetteloidaan tarkasti ja lähetetään Kansallismuseoon. Sunnuntaina kaivausten loppuessa maa peitetään jälleen.
Vapaaehtoisten
voimin
Selänala-ryhmän järjestämä kaivaus tehdään pääosin talkoovoimin. Lauantaihin mennessä kaivuutyöhön oli osallistunut yhteensä 49 kiinnostunutta.
·Vilkkaimpaan aikaan meitä oli 28 ihmistä yhtäaikaa. Aloittelijat toivotetaan mielellään mukaan ja heidät opastetaan työhön, Siiropää toteaa.
Mia Siiropää tuli ensimmäistä kertaa ystävänsä Jaana Liljan innostamana. Naiset raaputtavat maa-ainesta yhteisestä ruudusta. He pehmittävät maata, ja sen jälkeen rapsuttavat irtoavan aineksen pois sankoihin, joiden sisältö siivilöidään.
·Tutustuin itse kaivaukseen viime kesänä ensi kertaa. Täällä löytyy nyt paljon enemmän esineistöä, Lilja kertoo.
·Niin, löytöjen tekemisen mahdollisuus tähän juuri innostaa. Aika jännittävää ajatella, että täällä on todella asuttu, Siiropää lisää.
MARIA KOIVU
Kuvatekstit
Tuore tekijä. Luumäkeläinen Jaana Lilja ahertaa kaivauksilla toista kertaa.
Muinaisen merkkejä. Reijonkankaalla etsitään tällä viikolla varhaisasutuksen jälkiä 40 neliömetrin alalta. Etualalla maassa on tummentuman raja, joka on syntynyt elämisen jäljistä.
Jätettyjä jälkiä. Arkeologi Timo Jussilan kädessä on palanen liuskakivestä hiottua nuolenkärkeä ja saviastian osa.
Vapaaehtoisten valvoja. Arkeologi Timo Jussila kostuttaa kaivuualueen pohjaa, jolloin tummentunut maa saadaan parhaiten näkyviin ja ikuistettua valokuvia varten.