VIRPI KOIVISTO
Taivaanranta Rieskojen yössä hehkuu sinisenä ja punertavana, kun
tulentalloja Kari Pajunen houkuttelee yleisöä mukaan loitsuun.
·Se syttyy. Se palaa. Se roihuaa! huutavat joutsenolaiset yhteen ääneen
kitarisat väristen.
Joutsenon tori pursuaa lauantai-iltana kirjavaa kansaa. Lapset ja aikuiset
täyttävät penkkirivit ääriään myöten. Nuorempi väki parveilee taka-alalla.
Loitsujen jälkeen yleisön lumoaa Sirpa Vesterisen vatsatanssiryhmä.
Tanssijoiden paljaat jalat hypähtelevät torikiveyksellä, lanteet keinuvat
ja pukujen kimmeltävät paljetit helisevät.
Säälistä ei saa taputtaa
Itämaisen tanssin jälkeen estradi syttyy liekkeihin. Taikuri Janne Mustonen
lämmittää yleisöä leimuavalla valoshow’llaan.
23-vuotias ruokolahtelainen vetää ohjelmansa läpi tyylikkään
eteläkarjalaisesti hän puhua pälpättää taukoamatta viskoessaan palavia
sauvoja ilmaan.
Vaativa taikuri ei tarjoa sirkushuvejaan kansalle aivan ilmaiseksi. Yleisön
on pidettävä Mustonen tyytyväisenä huudoin ja aplodein.
·Tää on niin vaarallista, että tarvitsen aplodit etukäteen.
·Taputtakaa ennen kuin putoaa!
Suosiota saa osoittaa kuitenkin vain silloin, kun siihen on syytä.
·Älkää säälistä taputtako, osaan mie oikeitakin temppuja, Mustonen
napauttaa, kun liekehtivä paholaisen sauva putoaa maahan.
Lapset seuraavat ihaillen taikurin temppuja. Ennen tulennielentää Mustonen
antaa pikkutaikureille hyvän neuvon.
·Tulella leikkiminen on vaarallista, mutta voi olla myös hyvin tuottoisaa,
kun sen tekee oikein.
Puhallettuaan suustaan näyttävät lieskapatsaat, taikuri kiittää illan
parasta yleisöä ja siirtyy sivummalle nuoleskelemaan huuliaan.
Runoja yössä vaeltaville
Rieskojen yö tummenee, ja yleisö pakkautuu lähemmäs lavaa. Alkuillasta
takana lymyilleet hajanaiset porukat ovat hakeutuneet edemmäs katsomaan
uutta ohjelmanumeroa, Kesäteatteri Oivan Punahilkkaa. Takariviin jääneet
varvistelevat nähdäkseen paremmin.
Mervi Pulkkinen pujahtaa ihmisten välistä Hanni Lindemanin runopisteen luo.
·Olisko sillä Saarikoskella jotain, mikä oikein polkaisisi käyntiin,
Pulkkinen kysyy.
Lindeman selaa runokirjaa ja aloittaa.
·Anna minun olla vielä hetki. Haluaisin nähdä sinun jalkapohjasi ennen
kuin lähdet.
Lausuessaan runoa hän katsoo kuuntelijaa silmiin ja laskee kätensä tämän
olkapäälle.
·Aatella, Pulkkinen huokaisee kuultuaan runon.
Lindeman haluaa lausua myös Etelä-Saimaan toimittajalle. Hän ottaa
umpimähkään runon Pentti Saarikosken teoksesta.
·Te kyselette mikä minä olen. Minä olen kaikki se, minkä minä tiedän. Te
kiusaatte minua mielettömillä kysymyksillänne, haastattelette minua, kun
olen lähdössä tietämään mitä nyt en tiedä.
Tämän runon jälkeen on hyvä hetki lopettaa kyseleminen ja jättää Rieskojen
yön vieraat nauttimaan teatteriesityksestä.
MARI MÄNNISTÖ
Kuvateksti
Keinuva vatsa. Vatsatanssiryhmä toi Rieskojen yöhön itämaista lumoa. Edessä
tanssii Sirkku Hinkka-Tyrni.