SARI PULLINEN
Rauhan entisen mielisairaalan käytävillä kohtauksittain etenevä Macbeth ei
yritä kosiskella katsojaa millään tavalla. Se on juuri sitä miltä
näyttääkin: kertomus vallanhimosta ja vallan menettämisen pelosta.
Katsojan on ehkä vaikea samaistua yhteenkään hahmoon, niin selvästi eri
aikakautta he elävät, mutta kokonaisvaltainen teatterielämys nappaa joka
tapauksessa mukaan esitykseen. Sitä tuntee olevansa keskiaikainen kärpänen
Macbethin katossa.
Ohjaaja Ulla Järnstedt ei ole lähtenyt muovaamaan tarinasta modernia,
päinvastoin. Tällaisenaan Macbeth istuu keskiaikaiseen tapahtumaan kuin
miekka Macbethin käteen.
Näytelmä on matka satojen vuosien taakse. Ja siinä sen huomaakin, ettei
ihmisluonto muutu: Macbetheillakin mökötetään söpösti pienen perhekärhämän
päätteeksi.
Lady Macbeth on Eeva, joka ojentaa miehelleen kohtalokkaan omenan
yllyttämällä tätä murhatöihin kuninkuuden vuoksi. Donita Lampinen tulkitsee
Ladya intensiivisesti. Hänestä tulee nainen, jolla on sappea rinnoissaan.
Ja aviomies tottelee kuin kunnon lapatossu, vaikka ensin ärhenteleekin.
Verta valkoisessa
huoneessa
Tässä tarinassa murhataan tuhkatiheään, mutta taistelukohtauksia tai
retkottavia ruumiita ei nähdä, tyylikäs verilammikko kylläkin.
Macbeth tietää, että vasta varmuus takaa vallan, ja sitä varmuutta hän
etsii epätoivoisesti loppuun asti, murhaten uhkaajansa yksi toisensa
jälkeen, turhaan.
Viimeistään silloin, kun näytelmässä on edetty Rauhan ullakolle saakka ja
katumus nostaa päätään, Macbethissa ei ole enää jälkeäkään siitä urheasta
soturista, jonka miekan terä kerran sauhusi petturien verestä.
·Annoin kiusaajalle kalleimpani. Sieluni, Macbeth suree.
Esko Keinäsen Macbethista löytyvät kaikki inhimilliset piirteet:
malttamattomuus, ahneus, kateus, raivo ja pelko. Etenkin pelko. Nähdessään
näkyjä omissa pidoissaan hänen silmänsä ovat kuin hurjuudessa uitetut.
Näyttelijäjoukossa on sekä ammattilaisia että amatöörejä, mutta esityksen
jälki on tasaista ja terävää. Hieman vanhahtavaksi ja osin runomittaan
jätetty kieli vaatii jonkin verran keskittymistä.
Rauha on
kuin linna
Näytelmän ideoijia voi vain onnitella oivalluksesta sijoittaa Macbeth
Rauhaan. Talo taipuu näköjään myös keskiaikaiseksi linnaksi. Erityisesti
ullakko on kuin tehty näyttämöksi, ja etenkin tähän näytelmään.
Portaissa kävely vie jonkin verran huomiota näytelmältä ja tekee
kohtauksien väliin taukoja, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että se
rikkoisi kokonaisuuden. Katsojille vinkattakoon, että jalkaan kannattaa
panna reilut kengät, joissa on hyvä kävellä. Noin puolessatoista tunnissa
kävellään ja seisotaan, mutta saadaan toki istuakin.
Macbeth ei naurata, eikä se ole tarkoituskaan. Se ei ole kevyttä
kesäteatteria, vaan sakeaa syysteatteria. Ainoa nauru, jota tässä
esityksessä kuulee, on kammottavaa naurua.
SARI PULLINEN
Kuvateksti
Ahneuden synti. Ahneus ja vallanhimo ajavat Lady Macbethin (Donita
Lampinen) ja Macbethin (Esko Keinänen) perikatoon.
TEATTERI
¤·William Shakespearen tragedia Macbeth, esitykset Rauhan entisen
mielisairaalan käytävillä.
¤·Ohjaus Ulla Järnstedt.
¤·Pääosissa Macbethinä Esko Keinänen ja Lady Macbethinä Donita Lampinen.
¤·Muissa rooleissa Maija Vinho-Juutilainen, Marjo Isotalo, Katja Soininen,
Ilpo Ilves, Timo Lehto, Lauri Pispa, Petri Rautsiala, Antti Lampinen, Matti
Ojanen, Jani Hjerppe, Suvi Rautsiala, Sanna Ilonen. Ääninä Niko Kosonen,
Raisa Kekarainen ja Eve Toiviainen.
¤·Saksofonisti Juha Päiväläinen.
¤·Skenografia Laura Vesikko ja Pauli Parkkinen.
¤·Äänisuunnittelu ja toteutus Paavo Lampinen, Matti Ojanen ja Toni Viholainen.
¤·Valot Ilpo Ilves.
¤·Tuotanto ja markkinointi Katri Hintsanen ja työryhmä.
¤·Esitykset pe 5.9. klo 18 ja 21, la 6.9. klo 18 ja 21, su 7.9. klo 15 ja 18.
¤·Keskiaikaiset markkinat pe ja la klo 17, su klo 14.