HELENA SIPAKKO
Huoli Saimaan nieriästä on aiheellinen erikoistutkija Nina Peuhkurin
mielestä. Asiasta ei kuitenkaan ole syntynyt kansanliikettä, ja tuskin
kalasta samanlaista maskottiakaan luodaan kuin norpasta.
Hän näkee tilanteen ristiriitaisena kalastuksen kannalta. Toisaalta
rauhoitusalueet rajoittavat mökkiläisten ja ranta-asukkaiden
kalastusmahdollisuuksia, toisaalta ne ovat tärkeitä Saimaan nieriäkannan
elpymiselle.
Ainoastaan Kuolimossa luonnonvaraisena elävän Saimaan nieriän suojelutoimet
saavat Peuhkurilta kiitosta. Rauhoituksen jatkaminen on elvyttänyt
kalakantaa. Asiaa vahvisti myös kesäinen kyselytutkimus, jossa järvellä
kalastavilta tiedusteltiin, miten paljon nieriää on saaliin mukana tullut.
·Sata kiloa nieriää, noin 150 kappaletta, on reilusti enemmän kuin
edellisessä tiedustelussa vuonna 1995, kertoo Peuhkuri.
Nieriät ovat tulleet tutuksi tutkijalle jo yliopistoaikana. Hän on muun
muassa ohjannut kalan kasvuun liittyvän väitöskirjan valmistumista. Nyt hän
selvittää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella edellytyksiä
luonnossa lisääntyvälle kannalle.
Kotkan toimipisteessä työskentelevä tutkija on kiireinen, aikaa menee
neuvotteluissa Helsingissä ja käynneissä Enonkosken viljelylaitoksella.
Nieriäselvityksen ohessa hän aloittelee Suomenlahteen ja Kymijokeen
liittyviä tutkimuksia.
Projekti Saimaan nieriän elvytyksestä luonnonvesistöissä alkoi viime vuonna
ja jatkuu vuoteen 2006.
Suojellaan ja
viljellään
·On ristiriitaista selittää, että laji on uhanalainen ja sitä on kuitenkin
saatavana kaupan hyllyltä, miettii Peuhkuri suhtautumistaan ruokakalaksi
viljeltyyn nieriään.
On monia kalalajeja, jotka ovat hävinneet alkuperäisestä ympäristöstään,
mutta niitä voi ostaa ”kassikalana”.
·Optimaalista olisi, jos kanta lisääntyisi luonnossa ja kestäisi
kalastusta. Peuhkurin mukaan näyttää kuitenkin aika epävarmalta, että koko
Saimaaseen saataisiin kalastusta kestävä kanta, koska istutusten tuotto on
tähän mennessä ollut heikko.
Myönteinen kehitys vaatii pitkäjänteisiä toimia nieriäpopulaation
riittävään vahvistumiseen.
Runsaslukuista kantaa hän ei usko Kuolimoon tulevan, mutta
kotitarvekalastukseen sitä voi riittää, jos rauhoitusta edelleen
sovelletaan ja nykyinen kannan kehitys jatkuu.
Järvessä on vielä syvännealueita, joita tulisi rauhoittaa. Tiedotuksella ja
valvonnalla on tässä Peuhkurin mielestä tärkeä merkitys.
Nieriä alkoi taantua jo 1800-luvulla. Paikallaan viihtyvänä se on ollut
helposti kalastettava ja kauniin ulkonäkönsä sekä herkullisen makunsa takia
myös haluttu. Saimaan puolelta se on todennäköisesti hävinnyt kokonaan,
mutta uutta kantaa on yritetty palauttaa istutuksilla, joihin on käytetty
Kuolimosta peräisin olevaa viljelykantaa.
HELENA SIPAKKO
Kuvateksti
Maretariumissa. Kotkaan on koottu suomalaisvesissä esiintyviä sekä
alkuperäisiä että istutettuja kalalajeja. Erikoistutkija Nina Peuhkuri
etsiskelee Saimaan nieriää puro- ja harmaanieriöiden joukosta.
Nina Peuhkuri
¤·Syntynyt Helsingissä 15.4.1965.
¤·Opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa, valmistui vuonna 1997.
¤·Teki väitöskirjan lohen ravintona olevasta kolmipiikistä, ekologian
dosentiksi vuonna 1999.
¤·Suomen Akatemian ja yliopiston tutkijana 1997-2002.
¤·Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija toukokuusta 2002.
¤·Toimipiste Kotkassa Maretariumin yhteydessä.
Saimaan nieriä
¤·Luonnonkantaa tavataan enää Kuolimolla, luonnonkalojen mädistä perustettu
emokalastoja Enonkoskelle 1984-93, jälkeläisiä istutettu Saimaaseen.
Kuolimoon vuosina 1986-96.
¤·Viihtyy syvissä vesissä, optimilämpötila 10-12 astetta.
¤·Vuoksen vesistössä rauhoitettu kutuaikana 11.9.15.11.
¤·Kuolimolla ei saa kalastaa alle 70 sentin nieriää.
¤·Isoselällä ja Morruuvuorenselällä rauhoituspiirit vuodesta 1991 ja
suojelupäätös vuoteen 2007.
¤·Sukukypsä 5-6 -vuotiaana, voi elää kymmenvuotiaaksi.
¤·Ennätysnieriä 6.4 kg ja 83 cm saatu vetouistelemalla Savitaipaleella
25.5.2002.