MATTI SAARELA
Näyttelijä Aki Honkatukia vetää peilin edessä silmäluomiinsa luomiväriä.
Homma luonnistuu kuin vanhalta tekijältä. Vieressä puvustaja Marja
Liukkonen värjää Marko Kurikan poskia punaiseksi. Näyttelijältä hyppy
roolista toiseen käy sujuvasti. Itseään meikkaavan Akin otteet ovat niin
luontevan oloisia kuin hän ei olisi ikänä muuta tehnytkään.
·No kyllä tässä on ainakin oppinut ymmärtämään naisia paremmin. En enää
ihmettele, jos ihmiseltä, joka perkele haluaa koko ajan olla Hannele Laurin
näköinen, kuluu aikaa. Valmistautumien oluella pistäytymiseen kestää
valomerkkiin asti, Honkatukija kiroaa.
Aki ja Marko tietävät varmasti myös kysymättä, kummasta päästä leninki
kiskaistaan päälle. He näyttelevät parhaillaan Teatteri Imatran mainiossa
farssissa Vaimoni Maurice. Meikki peittää kasvot, peruukki pään ja
rintaliivien kupit toppauksilla. Mutta miten sitten miehen sisin käännetään
nurin ja näytelmän Mauricen vahva sisäinen ”naiseus” tuodaan näyttämölle?
·Täytyy muistaa, että tämä on farssi Esikuvia löytyy paljon sekä elokuvan
että televisioviihteen parista. On Esa Pakarisen Impi Umpilampi, Vesa-Matti
Loirin Tyyne ja tietenkin ylitse muiden Billy Wilderin Piukat paikat,
Honkatukia vastaa.
Vaatteet saadaan teatterin pukuvarastosta ja naista esittävien miesten
eleet ovat jo populaarikulttuurin yhteistä kuvastoa. Paljon vaikeampaa on
naamioida aivot.
·Kaikki lähtee tietenkin sitä, että me kunnioitamme naista. Ja kyllä me
miehet aina jotakin naisesta tiedetäänkin, vaikka hän onkin meille ikuinen
arvoitus, Honkatukia jatkaa.
·Tietenkin tarkoitus on myös nostaa jonkinlainen peili katsomossa istuvan
naisen eteen. Uuno Turhapuro -elokuvissa suomalaisen mies nauraa itselleen.
Me olemme onnistuneet tässä farssissa, jos suomalainen nainen täällä nauraa
suomalaiselle naiselle. ·Ainakin tuleva vaimoni tykkää siitä naisesta,
joka minä olen lavalla, Honkatukija päättää.
Honkatukija sipsuttelee näyttämöllä painovoimaa uhmaavien piikkikorkojen
päällä. Yli 90 kiloisten sarjassa painiva, 180-senttinen Kurikka joutuu
tyytymään aamutohveleihin, koska naisten kengännumeroista puutuu kokonaan
meille räpyläsankareille sopiva hyljekoko.
·Kyllä tässä jollakin tavalla oppii ymmärtämään naisia. On monia ihan
konkreettisia asioita, rintaliivit, meikkaamiset sun muut hepenet, jotka
vaativat jos ei muuta, niin ainakin aikaa, Kurikka sanoo.
Kurikan mukaan kaikki yksityiskohdat ovat tärkeitä. Vaatetus tekee naisen.
·Rooli alkaa vain jotenkin tulla sieltä, kun vetää nämä naisen vaatteet
päälle. Asiat ikään kuin napsahtavat paikoilleen. Meissä jokaisessa on
varmasti myös se feminiinin puolemme, hän jatkaa.
Kurikka vetää Mauricen roolinsa volyymilla ja kesken näytelmää tapahtuma
muodonmuutos miehestä naiseksi on suorastaan hätkähdyttävä. Se tapahtuu
kaiken lisäksi hetkessä, yhden vaihdon aikana. Näytelmässä myös näyttelevä
Sanna Ilonen meikkaa Kurikan naiseksi salamavauhtia kulissien takana.
·Tässä näytelmässä Maurice on tavallaan mies koko ajan. Hän ei vaihda
roolia samalla tavalla kuin jossakin drag-show’ssa tehdään, Kurikka kertoo.
Farssi on näyttelijän kannalta vaativa laji. Ajoitusten pitää mennä ihan
nappiin, jotta yleisössä kytevän naurupommin saadaan räjähtämään.
·Sitä se on, mutta samalla farssin tekeminen on hyvin antoisaa, Kurikka sanoo.
MIKA STRÁNDEN
Kuvatekstit
Salaperäinen hymy. Aki Honkatukija ja Marko Kurikka kohtaavat toisensa
näyttämöllä tyttöjen vetimissä.
Miehestä otetaan mittaa. Irti-teatterin kasvatti Aki Honkatukia ja
Pieksämäeltä syksyllä Imatralle kiinnitetty Marko Kurikka.
Vaimoni Maurice. Marko Kurikka omenaisena naisena.