Vaikka pinta rapistuu, ylväs muoto säilyy

Jaakko Kilpiäinen kuvasi luovutetun Karjalan alueen funkisrakennuksia.

RIINA NOKSO-KOIVISTO

Vaaleiden funkisrakennusten seinät kohoavat mustavalkoisissa valokuvissa jylhinä kohden taivasta. Vasta lähempää huomaa, että pinnat ovat rapistuneet tai ikkunat menneet rikki. ­·Valokuvien rakennukset tuovat mieleen vanhainkodin: vaikka pinta rapisee, rakennukset seisovat ylpeän ryhdikkäinä pystyssä, valokuvaaja Jaakko Kilpiäinen kertoo. Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa aukeaa perjantaina Kilpiäisen näyttely Matka kadonneeseen maailmaan. Sarjaan kuuluu 17 mustavalkoista arkkitehtuurikuvaa luovutetun Karjalan alueelta löytyvistä funkisrakennuksista. ­·90-luvun puolivälissä olin työkeikalla Viipurin kirjastossa, johon ihastuin täysin. Sitä aiemmin olin jo vuosikaudet ollut funkis-fani, niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset, Jaakko Kilpiäinen kertoo. Viipurin jälkeen Kilpiäinen matkasi Sortavalaan ja ihastui Erkki Huttusen vuonna 1939 suunnittelemaan Seurahuoneeseen. ­·Seurahuone näytti edelleen älyttömän hyvältä. Silloin ajattelin, että tässä on alue, jota voisi valokuvata, joka pitäisi tallentaa.

Funkisrakennuksia löytyi lopulta paljon. Viipurista esimerkiksi Uno Ullbergin suunnittelema Panttilaitos ja taidemuseo, Svetogorskista Enson tehtaiden virkailijain kerhotalo ja Enson Osuuskauppa ja Sortavalasta linja-autoasema. 1930-­40-lukujen tuotteliaimmat arkkitehdit nykyisen luovutetun Karjalan alueella olivat Erkki Huttunen, Uno Ullberg, Jalmari Lankinen, Väinö Vähäkallio ja Alvar Aalto. ­·Useimmat rakennukset ovat edelleen käytössä, joskaan ei alkuperäisessä tarkoituksessaan. Toiset taas luhistuvat hylättyinä ja unohdettuina.

Pönäkkä kuvaustyyli

Valokuvasarjan syntymiseen vaikuttivat Kilpiäisen tutkimat 1930-luvun arkkitehtuurikuvat, joissa vastavalmistuneet funkisrakennukset hohtavat puhtaanvalkoisina, uuden modernin aikakauden ja nousevan kansakunnan symboleina. Hän halusi kuvata samalla tyylillä rakennukset nykykunnossaan. ­·Alakuloisesta olemuksesta huolimatta rakennusten ääriviivat ja veistoksellisuus ovat yhä vielä hyvin näkyvillä.

­·Vanhoissa arkkitehtuurikuvissa rakennukset esitetään ylväästi, jopa hieman pönäkästi. Itse tavoittelin jotain samaa, mutta halusin, että kuvissa siellä täällä vilistää myös pilkkeitä elämästä ja tästä aikakaudesta. Kun Kilpiäinen kiersi eri puolilla Karjalaa, hänen mielessään ei ollut päällimmäisenä, että voi, tämänkin me menetimme. ­·Minua vain ylipäätään kiinnostaa tämän omituisen alueen omituinen tarina ja historia. Kaupunkien rakennuskannassa näkyy eri aikakausien kerroksellisuus ja ristiriita.

Sopii hyvin Lappeenrantaan

Museonjohtaja Olli Immosen mielestä Kilpiäisen valokuvanäyttely haluttiin Etelä-Karjalan museoon Viipurin pienoismallin rinnalle. ­·Pienoismalli esittää Viipuria ja sen rakennuksia vuonna 1939 kolmiulotteisena. Valokuvat kertovat sekä 30-luvusta että tästä päivästä ja toimivat pienoismallin kanssa hyvin rinnakkain. Valokuvaaja Jaakko Kilpiäinen on kotoisin Joensuusta. Matka kadonneeseen aikaan·-näyttely tuli Etelä-Karjalan museoon Helsingin Laterna Magicasta ja maaliskuussa se siirtyy Joensuun taidemuseoon.

III

Matka kadonneeseen maailmaan -Jaakko Kilpiäisen valokuvia funkisrakennuksista luovutetussa Karjalassa 19.12.-­29.2. Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa.

JAAKKO KILPIÄINEN

Kuvatekstit

Kerhotila. Väinö Vähäkallio suunnitteli Enson tehtaiden virkailijain kerhotalon vuonna 1937.

Viipurin mylly. SOK:n Viipurin mylly on Erkki Huttusen suunnittelema vuodelta 1932.

Funkis-fani. Jaakko Kilpiäisen mukaan hän on työn myötä saanut valtavasti tietoa funkiksesta.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto