HEIKKI SOPANEN
Imatran sosialidemokraatit ilmoittivat tammikuun 28. päivä jäävänsä pois
Saimaankaupungin jatkoselvittelyä tekevistä työryhmistä. Heidän
ilmoituksensa tarkoitti Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan yhteisen
suurkaupunkihankkeen lopullisia hautajaisia.
Vain yltiöpäisimmät optimistit puhuvat enää edes kolmen kunnan yhteistyön
tehostamisesta, sillä Imatran demarit katselevat yhteistyökumppaneita
päinvastaiselta suunnalta.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Syksyllä 2001, kun Saimaankaupunkihanke
lanseerattiin julkisuuteen, kolmen kunnan virkamiesten ja poliitikkojen
yhteinen tahtotila 100 000 asukkaan kaupungin perustamiseksi oli valtava.
Etelä-Karjalan elinkeinoelämäkin hurrasi hankkeelle suuruuden ekonomian
hengessä.
Myös Helsingin herrat ja yliopistomiehet innostuivat eteläkarjalaisten
kuntaliitoskaavailuista. Saimaankaupunki nousi kertaheitolla aluepolitiikan
lööppeihin kuntaliitosten malliesimerkkinä. Hankkeella huhuttiin olevan
silloisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) henkilökohtainen tuki, ja
yhdistymisrahaakin oli luvassa.
Ei siis ihme, että kuntaliitoksen selvitystyö alkoi lievän euforian
vallassa. Kunnallispoliitikot kilpailivat siitä, kenen idea Imatran,
Joutsenon ja Lappeenrannan kuntaliitos alunperin olikaan.
Yhteinen tahtotila ja tekemisen meininki vaihtui kuitenkin kahdessa ja
puolessa vuodessa keskinäiseksi syyttelyksi ja epäluottamukseksi, joka
tappoi koko hankkeen.
Sankareita
vai konnia
Kuoliniskun näkyvimmät antajat olivat Imatran demarien Heikit Luukkanen ja
Tanninen. Tannisen mielestä mitään muuta ei ollut tehtävissä Lappeenrannan
harjoittaman sanelupolitiikan vuoksi.
·Luottamusta Lappeenrannan suuntaan ei syntynyt koko tänä aikana. Jos
luottamus olisi pelannut, tätä ei olisi tapahtunut, Tanninen sanoo.
Osansa saa myös Joutseno siitä, että se katsoi Tannisen mukaan vain
vierestä Lappeenrannan kotiinpäin vetämistä eri asioissa.
Tannisen imatralainen aateveli Pentti Komi on viimeisen päälle
Saimaankaupunkimiehiä. Hän on pahoillaan tapahtuneesta, mutta ei suostu
nimeämään Imatran Heikkejä pahoiksi miehiksi.
·Kyllähän prosessi kulki Lappeenrannasta ohjaillun makuisesti. Eri asia
on, oliko se riittävä syy katkaista hanke tällä tavalla. Olisihan tässä
voitu mennä kevääseen vähän tyylikkäämmin.
Komi myöntää, että kuntaliitos on kuopattu, mutta tehostettuun
kuntayhteistyöhön Saimaankaupungin ohjausryhmän entinen puheenjohtaja vielä
uskoo.
·Kuntayhteistyö siirtyy vain entistä enemmän kasvukeskusohjelman puolelle.
Lappeenrantalainen demarivaikuttaja Hannu Myyryläinen on myös
Saimaankaupunki-puolueen miehiä. Myyryläinen on pettynyt Imatran demarien
päätökseen.
·Kyllähän tämä kuntaliitoksen ja kuntayhteistyön tehostamisen kaatumista
tarkoittaa. Helsingin vinkkelistä imatralaistoverien touhut lyövät leiman
koko maakuntaan. Epäluottamuspuheet lappeenrantalaisia kohtaan eivät
Myyryläistä vakuuta.
·Ehkä imatralaisten päätöksen taustalla on myös oman poliittisen
tulevaisuuden varmistelua. Imatran kaupunginjohtaja Tauno Moilanen heittää
melkoisen vastuun taakan Tannisen ja Luukkasen niskoille.
· Miehet tekevät ja miehet vastaavat. Saimaankaupungin kaatumisen myötä
menetettiin vetovoimaetu, ja samaan aikaan kuntatalous kurjistuu. Valtion
tahollakin ajatellaan, että siellä ne vaan tappelevat. Minä en tiedä, miten
nyt toimitaan.
Selvitys ei noussut
konkretian tasolle
Ennen kuin Imatran Heikeistä tehdään näytelmän konnia tai sankareita,
kannattaa palauttaa mieliin, kuinka Saimaankaupungin selvitystyö eteni
räväkän lähdön jälkeen.
Selvitysmieheksi valittiin tammikuussa 2002 alivaltiosihteeri Juhani
Turunen valtiovarainministeriöstä. Hänen tehtävänään oli selvittää
kuntaliitoksen edut ja haitat. Turuselta odotettiin myös ehdotuksia tulevan
Saimaankaupungin alueen vetovoimaisuuden, kilpailukyvyn ja kaikkinaisen
kehityksen varmistamiseksi.
Tässä vaiheessa myös Rautjärvi oli tullut mukaan Saimaankaupunki-ryhmään.
Kaikille Etelä-Karjalan kunnille oli tarjottu mahdollisuutta mukaan tuloon,
mutta vain Rautjärvi tarttui tilaisuuteen.
Turusen työrukkasina olivat työryhmissä ja toimikunnissa työskennelleet
selvityskuntien johtavat virkamiehet sekä kunnallispoliitikot. Tavoitteena
oli tehdä pohjatyöt siihen malliin, että Saimaankaupunki voisi aloittaa
toimintansa vuoden 2005 alussa.
Väliraportteja tehtiin, ja tammikuussa 2003 tuli ulos loppuraportti.
Selvitystyön kestäessä oli kysytty myös kuntalaisten mielipidettä, eikä
enemmistö innostunut missään vaiheessa kuntaliitoksesta. Tavallinen ihminen
ei saanut vastausta kysymykseen, mitä tapahtuu oman kylän palveluille. Ei
edes loppuraportissa.
Se ei taipunut käytännön tasolle. Siinä sanottiin vain, että selvitystyötä
voidaan jatkaa. Monissa kuntalaisissa heräsi epäily herrojen hankkeesta.
Epäilyä ei vähentänyt yhtään, kun tavallisia ihmisiä syytettiin tunteilusta
järkeilyn sijaan.
Kun selvityskuntien valtuustot käsittelivät maaliskuussa 2003 selvitystyön
jatkamista, Rautjärvi hyppäsi junasta. Imatra, Joutseno ja Lappeenranta
päättivät jatkaa, mutta yhteinen tahtotila oli valtuustoissa kadonnut.
Hanketta arvosteltiin omien valtuustoryhmien kesken, ja nokittelua käytiin
myös imatralaisten ja lappeenrantalaisten välillä. Jatkopäätös syntyi
kaikissa valtuustoissa äänestyksen jälkeen.
Oireellista oli, että päätöstä kansanäänestyksen järjestämisestä ja
hankkeen loppuaikataulusta ei tehty vaan ne oli poistettu valtuustojen
päätösesityksistä. Kielteinen kansalaismielipide ohjaili monien päättäjien
ajattelua, ja he ottivat etäisyyttä Saimaankaupunkiin.
Hanke kaatui jo
marraskuussa
Marraskuussa 2003 Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan valtuustot päättivät,
ettei mitään kansanäänestystä kuntaliitoksesta järjestetä vaan siirretään
koko kuntaliitos hamaan tulevaisuuteen.
Sen sijaan päätettiin käydä kehittämään kuntien yhteistyötä oikein
tehostetusti. Marraskuun päätökset valtuustoissa syntyivät tiukan
keskustelun ja äänestyksen jälkeen. Pisimmät ja kitkerimmät keskustelut
ennen äänestystä käytiin Imatralla.
Marraskuun jälkeen oli selvää, että Saimaankaupunkia ei synny lähivuosina,
ja kuntayhteistyön suhteenkin esitettiin epäilyjä. Innokkaimmatkin
kuntaliitoksen kannattajat joutuivat myöntämään, että yhteinen tahtotila on
kateissa.
Kun imatralaisdemarit vajaa kuukausi sitten sanoutuivat irti
Saimaankaupungin kaikkinaisesta jatkoselvittelystä, he löivät vain sen
viimeisen naulan Saimaankaupungin arkkuun.
Perustelut eri teille lähtemiseen ja hankkeen hautaamiseen olivat ehkä
jossain määrin haettuja, mutta Saimaankaupungin lopputulos oli nähtävissä
jo ennen imatralaisdemarien päätöstä.
Ilman Imatran Heikkejä epäonnistumisen myöntäminen olisi vain kestänyt
hieman kauemmin. Nyt voidaankin aloittaa keskustelu siitä, kuka se sanoi
ensimmäisenä, ettei kuntaliitoksesta mitään tule.
Eteläkarjalaiseen tapaan kunnian ottajia varmasti löytyy.