EEVA SEDERHOLM
Voiko tämän katu-uskottavampaa porukkaa olla? Pitkätukkainen, kaljupäinen
sekä partasuinen äijä soittavat kovalla karua musiikkia, jossa lauletaan
synkistä asioista. Keikoilla herjataan yleisöä ja lauseet välimerkitetään
kirosanoilla.
Mutta imagollisesti Kotiteollisuus-yhtye tekee kyllä itsemurhaa. Antaa
lausuntoja karjalaisjunttien murteella pitkin pääkaupunkia, ja poseeraa
pitkät kalsarit jalassa leveässä haara-asennossa valtakunnan rokkipoliisien
julkaisussa.
Miten on mahdollista, että raskaan rokin puritaaninen yleisö pitää
lappeenrantalaislähtöisiä pellejä edelleen ominaan?
·Myö ollaan siitä hyvässä asemassa, että ollaan saatu tehdä mitä halutaan,
ja silti porukka on, että ”hyvä meininki”, Jouni Hynynen myhäilee. Hän on
toiminut viimeaikoina yhtyeen äänitorvena paitsi laulajana, myös
lausuntojen antajana.
·Kun mennään isommalle kirkolle käymään, meiät otetaan hyvin vakavasti,
hän vakuuttaa.
Salaisuus on järkkymätön itseluottamus. Hynysen mukaan Helsingissä ollaan
äimänä, kun joku ei häpeile itsensä nolaamista.
Tavallaan yhtye oli onnekas, kun menestys ei tullut heti parikymppisenä,
sillä nyt miehillä on pokkaa olla omalaatuisia. Monissa nuoremmissa
bändeissä Hynynen näkeekin erilaisen taustan.
·Haistan kilometrin päähän sen pienen epävarmuuden.
Uus-Lavola yhdisti
Suhtautuminen pääkaupunkiseudulla on muuttunut muutaman viime vuoden
kuluessa. Jos aiemmin sanottiin, että ”tuolta tulee ne maalaisjuntit” nyt
sanotaan että ”tuolta tulee ne vitun kovat juntit”.
Enää toimittajat eivät kiinnitä alati huomiota murteen puhumiseen, ja jos
kiinnittävät, niin myönteisessä mielessä. Hynysen mukaan useampi kuin yksi
mediatapaaminen on päättynyt siihen, että haastattelija on huomaamattaan
alkanut käyttää karjalaisten persoonapronomineja.
Hynystä, Janne Hongistoa ja Jari Sinkkosta on esitelty yhdessä jos
toisessakin valtakunnan tiedotusvälineessä lappeenrantalaisyhtyeen
tittelillä. Kokoonpanon tiet kohtasivatkin aikanaan Uus-Lavolan
ala-asteella. Hynynen hukkasi omien sanojensa mukaan nuoruutensa pinkomalla
pitkää matkaa Lappeenrannan Urheilu-Miehissä, ja bändi pistettiin pystyyn
vasta armeijakokemusten jälkeen vuonna 1991.
Neljän ensimmäisen levyn ajan Hynynen huhki yhteiskuntakelpoisia töitä
Lappeenrannan keskussairaalan psykiatrisella osastolla
koulunkäyntiavustajana, kunnes tajusi pyhittää työaikansa musiikin tekemiseen.
Nykyisin laulaja on ainut, joka vielä asuu Lappeenrannassa. Sinkkonen
muutti kivikylään Ylämaalle ja Hongisto asuttaa vanhaa asemarakennusta
Tohmajärvellä. Keikkabussi käynnistyy yleensä Imatralla, ja viimeisin levy
äänitettiin Tohmajärvellä.
Tonttipaikka Saimaalta
Hynynen ei ole missään vaiheessa kokenut tarvetta muuttaa pikkukaupungista
parempiin seurapiireihin. Hänen mukaansa täällä voi rauhassa keskittyä itse
asiaan eli musiikkiin, kun houkutusta jokapäiväiseen baarissa notkumiseen
ei ole. Siellä näkee kuitenkin aina samat naamat.
Pääkaupungissa selkään taputtelijoita ja kaljan tarjoajia riittäisi.
Hynynen epäileekin, että olisi ihmisraunio, jos olisi parikymppisinä asunut
Helsingissä ja bändi olisi ollut yhtä kovassa nosteessa kuin nyt.
Kotikaupungissa hihat ovat silti välillä kyteneet, jos eivät ihan palaneet.
Viimekesäinen kärhämä Lappeenranta Festivalsin järjestäjien kanssa saa
Hynysen edelleen ärsyyntymään, vaikka asia sovittiin saman tien.
Kotikaupungin tapahtumajärjestäjien kun ei ammattimuusikon mukaan kuulu
saada liioiteltuja kotiseutualennuksia.
Idols-kilpailun jälkeistä hässäkkää Hynynen seurasi hymyssä suin.
·Kyllä miuta nauratti ihan helvetisti, kun Markku Andersson kiherteli
Hanna Pakarisen vierellä lehden kuvassa kuin pikkupoika.
Uskottavuusasioiden kanssa tasapainoileva rokkibändi ei kaupungilta
kannuksia kaipaile. Paitsi ehkä Emma-pystien jälkeen.
·Jos myö se jostain sarjasta pokataan, on se tonttipaikka Saimaan rannalta
saatava, Hynynen vinoilee.
Räkämusiikin jatkajat
Suomessa ja erityisesti Lappeenrannassa synkistelymusiikki on perinteisesti
uponnut kansaan. Hynynen kokeekin olevan sekä perinteen jatkaja että uusien
jatkajien innoittaja.
·Mie muistan lapsuuden mummolan matkat, kun pikku-Jouni istui auton
takapenkiltä ja kasetilla soi Reijo Kallio. Sieltä se ahistus kumpuaa.
Suomi iskelmä jos joku on surkeeta ruikutusta.
Toisaalta Hynynen uskoo Kotiteollisuuden olleen yksi innoittaja
räkämusiikin jalanjäljissä tarpovalle nuoremmalle lappeenrantalaispolvelle.
Kotiteollisuus kahmi kannatusta Suomen rocklehtien vuosiäänestyksissä.
Seuraava tiedotusvälineiden kiinnostusta herättävä kisa käydään, kun Suomen
Ääni- ja kuvatallenne tuottajat ÄKT jakaa Emma-palkintoja 21. helmikuuta.
Hynynen on epäileväinen: ottaako kaupallisen puolen ehdokkuudet kunniana
vai huolestuttavana merkkinä ladulta lipsumisesta?
Musiikillisesti hän ei kuitenkaan koe antaneensa periksi piiruakaan.
Levy-yhtiö ei ole puuttunut missään vaiheessa tekstiin tai sävellyksiin.
·Jos pehmenemistä on tapahtunut, se on tullut äijien ikääntymisen myötä,
Hynynen sanoo.
·Isäukko kyseli aikoinaan: ”Tarviiko sitä aina tolleen huutaa? Eikö sitä
vois välillä laulaa kauniistikin?” Ehkä nyt sit lauletaan välillä vähän
kauniimminkin.
MIKA STRANDÉN
EMMI KAARNA
Kuvatekstit
Juuret. Jouni Hynysen mukaan hänet aivopestiin lapsena suomalaisen iskelmän
synkkyydellä.
Ähtäriin. Jari Sinkkosen, Janne Hongiston ja Jouni Hynysen keikkakuljetus
lähti perjantaina Lappeenrannan kirjastoaukiolta kohti Länsi-Suomea.
Perin suomalaista. Kotiteollisuus innoittaa tulevia sukupolvia
räkämusiikin jalanjäljille.