Kalliomaalauksilla tuntematon tuhoutumisvauhti

Säänvaihtelut ja ilmansaasteet huolestuttavat tutkijoita. Kallio rapautuu myös luonnostaan.

ILPO LESKINEN

Kalliomaalausten tuhoutuminen etenee vauhdilla, jota ei tiedä kukaan.

Tutkijat kiirehtivät kalliokuvien dokumentointia, jotta tieto saadaan talteen.

Tuhoutuminen etenee tutkija Helena Taskisen mukaan vääjäämättä. Kalliopinta

voi rapautua, lohkeilla ja hilseillä. Lähes kaikilla kuvakentillä on pientä

tuhoa.

Viitasaaren Kymönkoskella romahti viime lokakuussa kokonainen kallioseinämä

20 metrin matkalla. Vastaavaa voi Taskisen mukaan aivan hyvin sattua myös

kalliomaalauksilla.

– Dokumentointi on nyt tärkeintä, jotta kalliopinnoilta pelastetaan

arkistoon kaikki saatavissa oleva tieto.

Tuho silmin

nähtävissä

Pyhtääläinen arkeologi Timo Miettinen kertoo tuhoutumisen olevan silmin

nähtävissä. Hän on löytänyt useita kalliomaalauksia Kymenlaaksosta ja

Etelä-Karjalasta sekä seurannut niitä 1970-luvulta lähtien.

– Tilanne on huolestuttava. Moni maalaus on kriittisessä tilassa.

Tuhoutumisvauhtia ei voi mitenkään saada etukäteen selville. Siksi

dokumentointia pitää hänen mielestään varmuuden vuoksi kiirehtiä.

Kalliomaalaustutkija Pekka Kivikäs kertoo monien sanovan, ettei

maalauksista enää löydy samoja kuvia kuin takavuosina.

Vesi ja pakkanen

raatelevat pintaa

Miettinen ja Kivikäs ovat huolestuneet voimistuvista ja nopeista

talvisäiden vaihteluista. Vesisadetta seuraa kova pakkanen.

Kallionhalkeamissa on vettä, joka jäätyy ja rapauttaa seinämää.

Kivikäs tuo myös esiin auringonsäteilyn voimistumisen sekä ilmansaasteet,

joiden ravinteet lisäävät jäkälien kasvua. Happamat sateet lisäävät

Miettisen mukaan kalliopinnan eroosiota.

Hän on huolestunut Kaakkois-Suomen rapakivialueen maalauksista. Luumäen

Inkilän maalauksen kuvakentän tuhoutuminen on edennyt sitä mukaa, kun

kallio rapautuu.

Rapakivi ei kuitenkaan rapaudu kaikkialla. Valkealan ja Jaalan rajalla

sijaitsevan Verlan kalliomaalauksen seinämä on vielä säilynyt hyväkuntoisena.

Kalliokuvia peittävät jäkälät poistettiin Taskisen mukaan aiemmin hyvinkin

ronskeilla otteilla. Näin on vaurioitettu maalausta suojaavaa ohutta

piioksidikerrosta. Nyt jäkälät poistetaan hienovaraisesti lajiston ja

kohteen mukaan. Verlassa jäkälien hellävaraista poistoa on jo kokeiltu.

Kolmiköytisienvuori

romahdusvaarassa

Museovirasto on teettänyt kuntotarkastuksen Ruokolahden

Kolmiköytisienvuoren maalauksesta. Se on useine halkeamineen jatkuvassa

vaarassa.

Kuvakentässä on irrallisia palasia. Kuvakentän alapuolella olevat

heikkoudet ovat kaikkein vaarallisia. Maalaukselle on suunniteltu

korjauksia ja kuvakentän pönkittämistä alhaalta päin. Korjaukset ovat

Taskisen mukaan riskipeliä.

– Kukaan uskalla mennä takuuseen tai ottaa vastuuta korjausten

onnistumisesta tai siitä, miten vapaassa luonnossa oleva kallio käyttäytyy.

Kivikäs korostaa myös kalliomaalausten miljöiden suojelua kaavoituksella.

Maisemaa pitää suojella laajemmin eikä pitäytyä vain kallioseinämään.

– Maalauksille pääsy on turvattava. Kaikkialle ei enää pääse. Lapsille ja

lapsenlapsille pitää myös taata kulkumahdollisuus.

ILPO LESKINEN

Kuvateksti

Halkeamat huolestuttavat. Ruokolahden Kolmiköytisienvuoren kalliomaalauksen

kuvakentässä on useita halkeamia, jotka ovat huolestuttaneet tutkijoita jo

pitkään. Osa halkeamien rajaamista palasista on jo irrallaan.

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen