ANTTI MUNNUKKA
Ylivirastomestari Heikki Penttilä, 63, oli loppuviikosta yhtä aikaa
yllättynyt, hämillään ja mielissään:
·Että oon pyöritykseen joutunt, tämmönen jullikka kun mie… Ens
viikokskin juhlia jäi, kotiinkannon ne opiskelijat lupasivat, jos en jaksais…
Heikki Penttilä oli perjantaina viimeistä ja kuin viimeistä päivää töissä
Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla.
Lähtiäisiä olivat pitkin viikkoa järjestäneet niin rehtorit kuin tutalaiset
tai enteläiset – vai mitä kaikkia merkillisyyksiä sieltä LTY:n
lyhenneviidakosta nyt löytyykään.
Penttilän nimittäin tunsivat kaikki ja Penttiläkin yhä tunsi useat, vaikka
talo hänen työssäoloaikanaan on kasvanut reilun sadan opiskelijan
korkeakoulusta yli 5 000 opiskelijan yliopistoksi.
Eläkeikä Penttilälle koittaa vasta 1.4., mutta hän pitää lomat sitä ennen
pois. Perjantaina siivosi jälkensä ja lähti.
Suremaan jäi koko talo, kaikkine lähes kahdeksine rakennusvaiheineen, yli
viisinetuhansine avaimineen ja Skinnarilan henkineen.
Tämän hengen luomisessa ylivirastomestarilla oli oma osuutensa.
Tuli etsimään
ympärilleen ihmisiä
Lähtö oli tunteikas, vauhdikas ja äänekäs. Penttilän tulo silloiseen
Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun lähes 30 vuotta sitten oli
rauhallisempi, yllättävä.
·Mie olin kymmenen vuotta ollut Kaukaalla löysityössä laboranttina, kun
näin ilmoituksen, että tänne haetaan vahtimestaria. Halusin ihmisiä
ympärilleni ja sain. Kyllä ne Kaukaalla ihmettelivät, kun sieltä tänne
lähdin. Palkkakin pieneni puolella. Lupasivat ottaa takaisin, mutta en
lähtenyt, kertoo Penttilä.
Hän arvelee, että korkeakoulussa jo silloin vaikuttanut joukko tunnettuja
Lappeenrannan lyseolaisia vaikutti valintaan. ·Täällä olivat jo Arto
Oikkonen, Kari Kärmeniemi ja Nikkilän Jaska. Mie kävin keskikoulun siellä
lyseossa ja luulen et se vaikutti…
Niin tuli Heikki Penttilästä korkeakoulun sheriffi, ylimmäinen
järjestyksenpitäjä ja tilaisuuksien järjestelijä.
·Yhtään en tiennyt, mitä täällä pitäisi tehdä. Onneksi oli puhelin
pöydällä. Kyselin muista taloista ja kävin opintomatkoillakin. Nyt tiedän,
et tää on palveluammatti ja et myö kaikki ollaan täällä opiskelijoita varten.
Kunnioittavaa
tottelemista
Sheriffiksi Penttilän nimittivät juuri opiskelijat. Penttilän hartiat ovat
kuin ladon ovet, hänen ulkomuotoaan ja sanaansa on monen monta
opiskelijasukupolvea oppinut tottelemaan ja kunnioittamaan.
·Nää opiskelijat ne on meidän työnantajii, se pittää koko henkilökunnan
muistaa. Hienoo porukkaa ne on, kertakaikkiaan. Se sheriffi nyt tulloo…
Mie oon heidän tilaisuuksissaan käynyt, ne vaputkii, ja… Kun on 100
hehtaaria aluetta, millä on nää meidän säännöt mitä pitää valvoa.
Ankarallakin kädellä joskus on pitäny tarttua, syksyllä ne tulee kuin
lehmät laitumelle, kokee Penttilä selittää suhdettaan opiskelijoihin.
Käväistään ravintolan puolella, katsomassa näkyisikö läheisimpiä tunttuja.
Vanha kaveri, tuotantotalouden opiskelija Otto Härkönen siellä vahvistaa
Penttilän lausunnon:
·Eikohän se niin ollut, että tää Penttilä minutkin kärytti nurmikolle
pysäköinnistä joskus 1992. Kovalla mutta lempeällä kädellä hän on pitänyt
meidät järjestyksessä, ja henkilökunnan myös.
·Etköhän Hessu nyt tule tänne opiskelijapuolelle, kun sinullakin on aikaa,
vinkkaa puolestaan aikuisopiskelijapöydästä Heikki Matikainen, jo
1970-luvulla ekonomiksi lukenut oloneuvos.
·Jo 30 vuotta oon täällä väitelly, eiköhän se riitä, kuittaa Heikki Penttilä.
Juhani Jaakkola
halusi vitsejä
Penttilän aikana talossa ehti olla neljä rehtoria, Viljo Immonen, Kaarlo
Teeri, Juhani Jaakkola ja Markku Lukka.
·Mukavia miehiä kaikki, vaikka ihan erilaisia. Hyö ajattelivat, mie
palvelin, luonnehtii Penttilä suhdettaan niin yliopiston johtoon, muuhun
henkilökuntaan kuin opiskelijoihin.
·Kerrankin yks poika soitti miulle, et miten tätä porakonetta käytetään.
No mie siihen, että jos se kolisee, niin poraa betonia, jos ei, niin puuta.
Niillä pojilla saattaa olla kapea se sektori, mistä tietävät, mutta hyvä.
Erityiset mukavat muistot Penttilälle jäi rehtori Jaakkolasta, jota
ylivirastomestari usein kyyditsi virka-autolla.
·Jaakkolalle piti aina vitsejä kerätä. Kun kahdestaan lähdettiin
liikkeelle niin heti se kysy, että mitä on uusia…
Tutuksi tuli myös LTKK:n kehityksessä tiiviisti mukana ollut
kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi:
·Viimesen päälle hieno mies.
Melkein jo
rehtoriksi
Kerran Heikki Penttilää itsenään luultiin korkeakoulun rehtoriksi:
·Oli nuo Skinnarilanhovin avajaiset. Oli sadepäivä, mie pistin sadetakin
päälle ja läksin ennen tilaisuuden alkua sinne ohjailemaan vähän
liikennettä. Tuli kaksi Helsingin Sanomien toimittajaa ja ottivat kuvia ja
jututtivat. Luulivat rehtoriksi… Nyt jos sama ois sattunt, niin ehkä en
olis niitä oikaissutkaa… Aamulla olis lehdessä ollut kuva…
Isotöisin homma oli, kun Urho Kekkonen presidenttinä tuli toisen
rakennusvaiheen vihkiäisiin. Turvajärjestelyt olivat tiukat.
·Miun piti punasta mattookin hommata Helsingistä, 70 metrii. Se matto
vielä piti siihen liukkaalle käytävälle teipata kiinni, että pysyisi
paikallaan. Paljon sitä näki sellaista, mitä muuten ei ikinä olisi pääässyt
näkemään.
Ja oppi, esimerkiksi sen, ettei herroissa ole mitään pelkäämistä. Kun tekee
työnsä kunnolla, saa itse arvostusta sekä osaa arvostaa toisia.
·Toinen koti tää on ollut, välil tuntu, että mie melkein tään omistan ja
sitä varten pyrin suojelemaan, herkistyy Penttilä kokonaisuudesta.
Keihäänheitto
oli leipälaji
Penttilän toinen elämä on urheilu. Nuorena miehenä hän heitti keihästä.
Raameja siihen lajiin oli.
·Vähän yli 60 se lensi, koivukeihäs. Ilman vauhtia heitin melkein saman
verran, pelkällä kädellä. Harjoittelin aivan väärin, särin paikat. Olisi
pitänyt voimistella, miettii Penttilä.
Keihäänheitto jäi, mutta urheilu ei. Ylivirastomestari on LUM:n
kisakoneiston tärkeä lenkki. Hän on vuosikaudet ollut Kimpisellä heittojen
johtajana:
·Oon ajatellu, että jos jättäis nekin. Raimo Varkama se on joka vuosi miu
houkutellu vielä mukaan.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Hessu ja Otto. Heikki Penttilä (vas.) on ylivirastomestari, Otto Härkönen
pitkän linjan ansioitunut opiskelija. Herrat arvostavat toisiaan.
Heikki ja Jaakko. Heikki Penttilä oli paitsi rehtori Juhani Jaakkolan
autonkuljettaja, myös hänen virallinen vitsinkertojansa. Herrat viihtyivät
toistensa seurassa.
Heikki Penttilä
¤·Syntyi 9.7.1940, kävi keskikoulun Lappeenrannan lyseossa, Kaukas
kurssitti itselleen laborantiksi.
¤·Jätti Kaukaan 1.9.1974, siirtyi Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun
vahtimestariksi, sittemmin ylivirastomestariksi, opiskelijoiden suulla
sheriffiksi.
¤·Eläkkeelle virallisesti 1.4.2004.
¤·Vaimo, tytär, kaksi lastenlasta.
¤·Harrastaa retkeilyä, kalastusta.
¤·Jos aikaa nyt jää, kaivaa kenties esiin öljyvärit ja alkaa maalata.
¤·Reservin luutnantti, saanut Suomen Valkoisen ruusun I luokan mitalin 1996
ja Suomen urheilun hopeisen ansiomitalin 1986.