TENHO TIILIKAINEN
Imatran semiotiikan talvikoulu on elämys itsessään, ainakin
ensikertalaiselle ja vain pintapuolisesti semiotiikkaan tutustuneelle.
Johtavat suomalaiset intellektuellit puhuvat kieltä, jonka merkitys jää
askarruttamaan. Talvikoulussa voi kuitenkin kokea ahaa-elämyksiä.
Tämän vuoden talvikoulun aiheena on elämysten aika. Professori Eero Tarasti
lähestyi aihetta semiootikon ajatuksin, professori Arto Haapala puolestaan
pohti esteettisyyden asemaa elämysten aikakaudella.
Tarastin mielestä sanat elämysteollisuus ja sisältöjen tuottaminen
aiheuttavat useimmissa ihmisissä enemmän tai vähemmän tiedostetun
torjuntareaktion.
·Kuinka elämyksiä tai sisältöjä voi tuottaa? Eivätkö ne ole jotain, joka
syntyy jos on syntyäkseen. Ainakin esteettinen elämys on ennemmin tapahtuma
kuin teko, Tarasti pohti.
Hänen mielestään romantiikan kaudelta periytyvä näkemys elämyksen
yksilöllisyydestä ja ainutkertaisuudesta on jyrkässä ristiriidassa
teollisen kauden tuotannon idean kanssa.
·Kuitenkin postmodernia yhteiskuntaa luonnehtii kaikkien elämänpiirien
estetisoituminen, elämyksiä haetaan kaikkialta. Elämys on ihmisen
onnellisuuden viimeinen mittari, Tarasti kärjisti.
Jokainen ihminen arvottaa itse kokemansa, myös elämykset. Kun kaikki arvot
ovat suhteellisia, niin samalla tavalla suhteellisia ovat myös koetut
elämykset.
·Elämys on kappale tajunnanvirtaa, omaa tajunnanvirtaamme. Voimme vain
olettaa, että toisetkin kokevat samanlaisia elämyksiä kuin me itse koemme.
Kaikki ei voi
olla esteettistä
Professori Arto Haapalan mielestä esteettisiä elämyksiä voi löytää myös
arjen keskeltä, eikä vain taiteesta tai luonnosta, mutta vain tiettyyn
rajaan saakka. Haapala tunnustaa, että estetiikka kokonaisuutena on
joutunut uudelleen arvioitavaksi.
·Jos lähes mikä tahansa on esteettistä ja jos elämysteollisuus tuottaa
esteettisen elämyksen kaltaisia kokemuksia yhä enemmän ja enemmän, on
vaarana esteettisyyden trivialisoituminen. Jos kaikki on esteettistä,
mikään ei ole esteettistä, Haapala pohti.
Hänen mielestään on jätettävä tilaa kaikenlaisille kokemuksille ja on
opittava tunnistamaan erilaisia elämyksiä.
·Esteettistä kokemista ei tarvitse ymmärtää missään naivistisessa mielessä
huippuelämykseksi, mutta jotakin arkisesta elämysmaailmasta erottuvaa se
kuitenkin on.
ES-ARKISTO/TENHO TIILIKAINEN
Kuvateksti
Erilaisia elämyksiä. Se mikä on elämys lapselle, ei välttämättä ole sitä
aikuiselle.