Semiootikot elämysten lähteillä

Elämyksiä haetaan viihteestä, luonnosta, ruoasta tai vaikkapa museoista.

TENHO TIILIKAINEN

Imatran semiotiikan talvikoulu on elämys itsessään, ainakin

ensikertalaiselle ja vain pintapuolisesti semiotiikkaan tutustuneelle.

Johtavat suomalaiset intellektuellit puhuvat kieltä, jonka merkitys jää

askarruttamaan. Talvikoulussa voi kuitenkin kokea ahaa-elämyksiä.

Tämän vuoden talvikoulun aiheena on elämysten aika. Professori Eero Tarasti

lähestyi aihetta semiootikon ajatuksin, professori Arto Haapala puolestaan

pohti esteettisyyden asemaa elämysten aikakaudella.

Tarastin mielestä sanat elämysteollisuus ja sisältöjen tuottaminen

aiheuttavat useimmissa ihmisissä enemmän tai vähemmän tiedostetun

torjuntareaktion.

­·Kuinka elämyksiä tai sisältöjä voi tuottaa? Eivätkö ne ole jotain, joka

syntyy jos on syntyäkseen. Ainakin esteettinen elämys on ennemmin tapahtuma

kuin teko, Tarasti pohti.

Hänen mielestään romantiikan kaudelta periytyvä näkemys elämyksen

yksilöllisyydestä ja ainutkertaisuudesta on jyrkässä ristiriidassa

teollisen kauden tuotannon idean kanssa.

­·Kuitenkin postmodernia yhteiskuntaa luonnehtii kaikkien elämänpiirien

estetisoituminen, elämyksiä haetaan kaikkialta. Elämys on ihmisen

onnellisuuden viimeinen mittari, Tarasti kärjisti.

Jokainen ihminen arvottaa itse kokemansa, myös elämykset. Kun kaikki arvot

ovat suhteellisia, niin samalla tavalla suhteellisia ovat myös koetut

elämykset.

­·Elämys on kappale tajunnanvirtaa, omaa tajunnanvirtaamme. Voimme vain

olettaa, että toisetkin kokevat samanlaisia elämyksiä kuin me itse koemme.

Kaikki ei voi

olla esteettistä

Professori Arto Haapalan mielestä esteettisiä elämyksiä voi löytää myös

arjen keskeltä, eikä vain taiteesta tai luonnosta, mutta vain tiettyyn

rajaan saakka. Haapala tunnustaa, että estetiikka kokonaisuutena on

joutunut uudelleen arvioitavaksi.

­·Jos lähes mikä tahansa on esteettistä ja jos elämysteollisuus tuottaa

esteettisen elämyksen kaltaisia kokemuksia yhä enemmän ja enemmän, on

vaarana esteettisyyden trivialisoituminen. Jos kaikki on esteettistä,

mikään ei ole esteettistä, Haapala pohti.

Hänen mielestään on jätettävä tilaa kaikenlaisille kokemuksille ja on

opittava tunnistamaan erilaisia elämyksiä.

­·Esteettistä kokemista ei tarvitse ymmärtää missään naivistisessa mielessä

huippuelämykseksi, mutta jotakin arkisesta elämysmaailmasta erottuvaa se

kuitenkin on.

ES-ARKISTO/TENHO TIILIKAINEN

Kuvateksti

Erilaisia elämyksiä. Se mikä on elämys lapselle, ei välttämättä ole sitä

aikuiselle.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen