ESA VILENIUS
Suurin osa autoista tulee Suomeen Hangon Tulliniemen kautta. Sinne ajavat esimerkiksi Wallenius-varustamon valtavat autolaivat Japanista. Sen kautta kulkee myös pääosa autojen Venäjän transito-liikenteestä. Autokaupat eivät halua kertoa tarkkoja lukuja tästä aika huomattavasta bisneksestä, jossa auto vain hetken ikään kuin jalostuu huollossa Suomessa. Määrät ovat joka tapauksessa useita kymmeniä tuhansia autoja.
Autojen tuonnin kakkospaikka Tulliniemen jälkeen on Lappeenrannan Raippo, entisen Konelan ja entisen Italkonin ja vuoden vaihteesta lähtien Delta Motor Groupin toimipiste Lappeenrannan vapaavarastolla.
Yritys on edelleen venäläisomistuksessa kuten sen edeltäjätkin aina 1947 perustetusta Konelasta lähtien. Pääosakas on Togliattin autotehdas.
Raipon kautta tulee nykyisin noin 10 000 autoa. Metsien keskellä sijaitsevalla usean hehtaarin autopellolla on nyt noin 1 400 autoa. Päivittäin Raipossa kunnostetaan, tarkastetaan ja varustellaan myyntiä varten 40-70 autoa. Töitä tehdään kysynnän mukaan. Ja nyt on kysyntää.
Hyvä paikka nytkin,
ehkä vielä erinomainen
Raipon maahantuontipistettä vetää ylityönjohtaja Heikki Haikala, joka on ollut mukana alusta, vuodesta 1971, alkaen.
Organisaatio on höylätty hyvin matalaksi etenkin yläpäästään. Haikala muistaa neuvostoajat, jolloin talossa oli venäläistä johtaja ja tehtaan edustaja.
Silloista kulttuuria oli myös kansainvälisen naistenpäivän (8.3.) vietto firmassa.
Mutta miten metsän keskellä Lappeenrannassa kannattaa kunnostaa autoja, kun kaikki muut automerkit tulevat rannikon kaupunkeihin?
Perusedellytys on yhä rautatieyhteys. Sen ansiosta paikka aikoinaan perustettiinkin. Kuljetusketju alkaa vaikkapa Fiatin Torinon tehtailta. Auto voi olla ennakkoon tilattu tai sitten nykylogistiikan mukaan se voidaan myydä vaikkapa junamatkalla. Lyypekissä autot lastataan Suomen ja Saksan välistä säännöllistä linjaa ajaviin ro-ro-aluksiin. Autot tulevat Kotkaan, josta saavat rekkakyytiä Raippoon.
Haikalan mukaan sijainti hieman sivussa päämarkkina-alueesta ei ole mikään ongelma. Suomen autokuljetuksia hallitsee ylivoimaisesti kuljetusliike S.E. Mäkinen. Raippo on sillekin hyvin tärkeä paikka. Se saa Lappeenrannasta rekoilleen myös paluukuljetuksia.
Nykyisin Delta ei myy autoja Venäjälle, tai paremminkin niitä ei osteta täältä. Ladoja tulee jonkin verran Venäjältä, mutta se on nykyvalikoimassa pienin merkki.
Raipolla on kuitenkin tulevaisuudessa melkoisia optioita. Konkreettinen todistus niistä porhaltaa pihamaalla: Chevrolet Niva!
Se on kuitenkin vain mallikappale, jota ei ole tulossa Suomen markkinoille.
Länsimaiset autovalmistajat ovat jo sijoittaneet Venäjän autoteollisuuteen huomattavasti. Chevrolet Nivassa on Letukan merkki ja merkille tyypilliset linjat, mutta karhean ujeltava käyntiääni paljastaa vanhan kunnon VAZ-moottorin. Uusi moottori on kuitenkin jo kehitteillä.
Autot laitetaan
viimeisen päälle
Auton luovutushuollossa ja kunnostuksessa myymälää varten ei pihtailla.
·Käytämme vain parhaita autokemikaaleja ja meillä on koko ajan haku päällä vielä paremmista aineista.
Viimeisen kiiltonsa auto saa lampaantaljalla. Uudet autot ovat yhtä siistejä kuin huonekalut. Täällä autonasentajalla ei ole loskaisia autoja ja murjottavia asiakkaita.
Yhä keskeisempi osa työstä on autojen varustelu. Esimerkiksi leipurille tai kukkakauppiaalle varustellaan tarpeen mukainen auto kuljetustilasta kylkiteippauksiin. Fiat ja sen isoveli Ducato ovat hyvin merkittäviä tavara-automerkkejä.
Ennen puhuttiin, että Ladat tulivat Raippoon hieman miten sattuu kunnossa ja että niitä muun muassa ylimaalattiin säännöllisesti. Haikala kuittaa tämän pelkäksi jutuksi.
·Kyllä ne aivan asiallisessa tehdaskunnossa tulivat.
Vielä nykyisinkin autoihin tehdään Raipossa maalipinnan korjauksia. Joskus naarmun takia joudutaan maalaamaan jokin kohta uudelleen. Se on pikkutarkkaa puuhaa. Jälkimaalaus ei saa näkyä yhtään. Auton osto on herkkä tapahtuma.
Lappeenrannan auto-
virta alkoi sodan jälkeen
Lappeenrannasta tuli luonnollinen itäautojen läpikulkupaikka heti sodan jälkeen. Itäautoja oli saatavana ja ne olivat esimerkiksi kuplavolkkaria edullisempia. Samoihin aikoihin neuvostoliittolaiset ulkomaanyhtiöt perustivat muitakin yrityksiä. Trustivapaan Bensiinin ja Suomen Petrolin, nykyisen Teboilin edeltäjät. Koneisto toi maahan kulutustavaraa. Myöhemmin Kouvolaan perustettu Agroma toi Belarus-traktoreita.
Jo ennen Raipon varaston perustamista Lappeenranta oli puolivirallinen välivarasto. Moskvitshit, Pobedat, Volgat ja Jaltat tulivat aluksi puulaatikoissa. Sanottiinkin, että mossen ostaja sai autotallin kaupanpäällisiksi.
Lada oli 1960-luvulta lähtien vuosikausia yksi maan suosituimmista automerkeistä. Niitä kulki Raipon kautta pitkälti toistakymmentätuhatta kappaletta vuodessa. Ehkä meluisa ”traktori”, mutta lämmin, tilava ja jopa ennen kuskia käynnistyvä Lada täytti etenkin maaseudun pieneläjien autoilutarpeita vuosikaudet.
PEKKA HÖLKKI
Kuvatekstit
1984. Pelto täynnä Ladoja.
2004. Pelto täynnä Fiateja.
Ilmastointi pakuun. Asentaja Arno Pitkänen ja ylityönjohtaja Heikki Haikala.
Kiillosta tinkimättä. Kaija Karhu kiillottaa Fiatia myymälään.
Delta-Auto Raipossa
¤·Vuonna 1947 perustetun Konelan toimipiste Raippoon valmistui 1971.
¤·Paloi varsin perusteellisesti vuonna 1990, mutta rakennettiin uudelleen laajempana.
¤·Nykyiset merkit Fiat (Ducato), Alfa-Romeo ja Lada. Myynti viime vuonna noin 10 000 autoa. Noin noin 5 900 Fiatia, 500 Alfa-Romeota ja 1 400 Ladaa.
¤·Tavara-autoja yli 2 000.
¤·Työllistää Raipossa viitisenkymmentä ihmistä ja alihankintayrityksiä.
¤·Delta on maan laajin ketju, sillä on 21 toimipistettä.