Taidekoulun lopputyönäyttelyt alkoivat Imatran taidemuseossa

Hiljaista valoa, pieniä tarinoita, elämän koukkuja ja tekijän näköisiä maisemia.

MATTI SAARELA

Imatran taidekoulun kevään ensimmäinen lopputyönäyttely avattiin

perjantaina Imatran taidemuseossa. Esillä on 21 teosta kahdeksalta eri

tekijältä. Tekijät opiskelevat ammattikorkeakoulun taideyksikön viimeisellä

vuosikurssilla.

Eija Kylliäisen sarja Hiljaista valoa kuvaa sitä fysiikasta tuttua

tosiasiaa, että valkoinen luonnonvalo kätkee sisäänsä kaikki värit.

­·Valkoinen on puhdas ja riisuttu ydin. Valkoisia on minulle monta, ei vain

yksi. Valkoisessa on kaikki maailman värit, valkoinen on valo, Kylliäinen

kertoo öljyvärimaalauksistaan.

­·Haluan kuvata näillä sitä hiljaista hetkeä, jolloin on oltava tilaa

hengittää ja katsoa. Valkoisella kuvaan sitä hetkeä, jolloin ihminen

oivaltaa jotakin, hän jatkaa.

Timo Kokko on ryhmän ainoa kuvanveistäjä. Installaatio Update a human

serial number 230404 käsittelee ihmisen ja koneen suhdetta.

­·Minua kiehtoo ihmisen suhde teknologiaan. Miten me seuraamme sitä ja

koitamme pysyä sen kehityksessä mukana? Miten riippuvaisia me olemme

teknologiasta? Haluammeko olla mukana sen kehityksessä, vai emme?. Onko se

mahdollisuus, haaste, tai jopa uhka, Koko valottaa lopputyönsä lähtökohtia.

Anne Pelkosen lopputyön nimi on Pala taivasta. Se koostuu neljästä

suurikokoisesta öljyvärimaalauksesta.

­·Pohdin tunteita, järkeä ja niiden välistä tasapainoa: tasapainoa

ihmissuhteissa ja omassa itsessä. Maalaukseni ovat maisemallisia, sillä

maisema tuo esiin sen, mitä silmillä ei näe. Pelkonen kertoo työstään.

­·Lopputyön kirjalliseen osaan olen kirjoittanut runoja. Pidän runojen

kirjoittamisesta. Runot, muistot, luonnokset ja valokuvat ovat keinoja,

joilla tallennan näkemääni ja käytän niitä kaikkia maalausteni aiheina, hän

jatkaa.

­·Minä uskon, että taiteilijaksi synnytään. Minulla ei ole sukulaisten tai

tuttavien joukossa yhtään taiteilijaa, ja sen takia minun piti ensin

kokeilla kaikkia muita asioita ja etsiä se oikea ammatti. Hain tänne

kouluun 34-vuotiaana, pääsin sisään ja nyt olen tässä, Pelkonen jatkaa.

Digitaalisuus on

vasta tulossa

Digitaalinen kuvankäsittely on lyönyt itsensä hitaasti läpi taiteilijoiden

työvälineenä. Jari Weckström on yksi kolmesta tänä vuonna valmistuvasta on

muokannut kuvansa tietokoneella. Lopputyön nimi on Pieniä tarinoita.

­·Siinä on varmaan montakin syytä, miksi se ei ole vielä lyönyt itseään

läpi, mutta se on tulossa, Weckström sanoo uudesta tekniikasta.

­·Minä olen tulostanut nämä omat kuvani värilaserilla. Olen kuvannut

digikameralla niin paljon, että ratkaisu oli minulle hyvin luonteva, hän

arvelee.

­·Kuvaan näissä pääasiassa arjen esineitä. Kuvatut esineet ovat usein myös

jollakin tavalla rikki. Ne on kuvattu lasilevyn päällä, jolla on saatu

aikaan se, että ne näyttävät leijuvan ilmassa, hän jatkaa.

Soile Turkian lopputyö Elämän koukut on tehty teräskoukuista, villalangasta

ja mdf-levystä.

­·Tässä iässä kun valmistuu kuvataiteilijaksi, pitää kysyä itseltään, miksi

ei ole valmistunut nuorempana? Mietin omaa menneisyyttäni ja halusin

ajatella niitä ihmisiä, hyviä ja huonoja, jotka ovat vaikuttaneet tähän

mennessä minun elämääni, hän sanoo työstään.

­·Keräsin omia, ystävien ja lähiomaisten neuleita, jotka olivat menossa

roskiin, purin ne ja virkkasin langoista ketjusilmukkapötköjä. Koristelin

niillä nämä teräskoukut, jotka olin jossain vaiheessa löytänyt. Minulla on

taipumus tehdä tällaisia yltiöpäisiä, yöunet vieviä töitä, hän jatkaa.

Niina Putkonen on loistava piirtäjä. Miniatyyrikokoisissa

metallisyövytyksissä on kuvattu ihmiskasvoja ja lintuja. Lopputyön nimi on

Linnuista.

­·Lähinnä olen keskittynyt viivasyövytykseen, mutta osassa töistä olen

käyttänyt myös kuivaneula- ja akvatintamenetelmää, hän kertoo.

­·Aiheet olen ammentanut omasta mielikuvitusmaailmastani. Lopputyön nimi

viittaa ihmisen ikuiseen tarpeeseen lentää, hän jatkaa.

Kasvoja, asetelmia

ja mielen maisemia

Jyrki Partanen on tutkinut öljyvärimaalauksissaan faktan ja fiktion

suhdetta. ­·Olen käyttänyt malleinani eläviä ihmisiä, värit ovat minun omia

sisäisiä tuntemuksiani, hän sanoo muotokuvistaan ja asetelmistaan, hän sanoo.

­·Asetelmiin olen valinnut tarkoituksellisesti väreiltään selvästi

toisistaan poikkeavia esineitä pyrkien värien selkeyteen, hän jatkaa.

Ensimmäisen lopputyönäyttelyn kahdeksas tekijä on Simo Aulis.

­·Maalaukseni ovat maisemamaaluksia, jotka ovat syntyneet nopeasti

alitajunnan syövereistä, hän kirjoittaa lopputyöstään.

III

Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun taiteenyksiköstä valmistuvien

lopputyönäyttely Imatran taidemuseossa 24.4.­-8.5. ti­-pe klo 11-­19, la klo

11-­15.

MATTI SAARELA

Kuvatekstit

Jää sulaa. Anne Pelkosen lopputyö koostuu neljästä suuresta

öljyvärimaalauksesta. Pelkosen takana hänen maalauksensa Jää sulaa.

Koukussa taiteeseen. Soile Turkian jännittävä työ Elämäni Koukut sitoo

hänet monin langoin sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin, jotka ovat olleet

merkittäviä hänen tähänastisessa elämässään.

Kirjoittaja:
Matti Saarela