VESA SALMINEN
Viimeisten kierrosten kangertelusta huolimatta Miikka Multaharjulle jäi kaudesta Denizlisporissa hyvä maku. Neljän suuren seuran dominoimassa Turkin liigassa pikkuseurojen mestaruus on yleensä sija viisi, johon denizliläiset päätyivät.
·Loppukaudesta jäi kaivelemaan se, että kontrolloitu pelitapamme hajosi, Multaharju miettii.
Multaharjulla on vielä kaksi vuotta jäljellä sopimuksestaan. Ensi kaudella LauTP:n kasvatti on todennäköisesti ainoa suomalainen Euroopan kovemman kastin sarjoihin kuuluvassa Turkin pääsarjassa, kun Antti Sumiala, Jussi Nuorela ja Janne Hietanen siirtyvät muualle, eikä ainakaan toistaiseksi uusia suomalaiskasvoja ole maahan matkalla.
Vaikka 4-4-2 vaihtui ajoittain 3-5-2-systeemiksi, ja laitalinkkinä viihtyvä Suomen maajoukkuepelaaja ei itse tuntenut oloaan kotoisaksi viiden keskikenttämiehen paletissa, kausi sujui Multaharjulta hyvin.
·Keskikentän pelitavan oppimisessa oli vaikeuksia. Peleissä ei ollut vaikeuksia, mutta se ei vain tuntunut omalta.
·Kun pakka hajosi, tuntui, ettei meillä ollut keskikenttää ollenkaan, vaan juoksimme päättömästi ylös ja alas.
Valmentaja Giray Bulak sekoitti miehistöä loppukaudella hyökkäävämmäksi, kun menestyspaineet kasvoivat. Multaharjun luottoon se ei vaikuttanut, sillä hän oli avauskokoonpanossa koko ajan.
·Turkissa on sellainen mentaliteetti, että hyökkääjät ovat tähtiä ja muut täytemiehiä.
Kaksi maalia
kuuluu kauteen
Multaharju oppi nopeasti, että vapareita vihelletään herkästi ja pelaajat vetävät joka paikassa jurkkaa, vaikka kamera ei käykään.
·Turkin pelityyli on sopinut minulle, siellä ei tarvitse painia. Esimerkiksi Suomessa pelataan paljon fyysisemmin, ja tuomarit antavat pelata kovempaa.
·Kyllä siellä suomalaisia tuomareita tulee ikävä. En olisi uskonut, että joskus tällaisia kommentteja tulee sanottua.
Maaleja Multaharju latasi perussaldonsa.
·Kaudella 2002 MyPassa tein kymmenen maalia, mutta muulloin aina kaksi sarjatasosta riippumatta.
Sopeutuminen Lounais-Turkissa olevan kaupungin elämään sujui Multaharjulta kivuttomasti. Salmiakki riitti, kun vei jouluna kunnon täydennyksen Suomesta, ja paikallisten siviilielämän kiemuroidenkin järjestely täytti sopivasti aikaa.
·Suurimmaksi osaksi se on yksin oleskelua, kyllä siinä seinät tulevat tutuiksi. ·Oli sen verran hyvää seuraa, kun itsensä kanssa tulee juttuun, Multaharju naurahtaa.
Neljän huoneen ja keittiön asunnossa oli tilaa kääntyä. Parin huoneen ovet sai pitää kiinni koko ajan.
·Onhan se turhan iso asunto, mutta kun Turkissa ei pikkuperheitä ole.
Rahat tulevat
milloin tulevat
Multaharju ei ole juurikaan miettinyt tulevaisuuttaan, mutta Keski-Euroopan suunta kiinnostaisi. Rahalla mies irtoaisi Denizlisporista, mutta kun pari kautta on vielä jäljellä sopimuksessa, se vaihtoehto on epätodennäköinen ainakin ennen viimeistä vuotta, kun hinta halpenee.
Miljonääriksi Turkin liigassa ei tule, mutta Multaharjun Tampereen opiskelukämpän asuntolaina hoitunee tienisteillä, vaikka palkanmaksu on turkkilaiseen tapaan venyvä käsite.
·Joka viikko puhuttiin, milloin tulee palkka.
·Se on yleinen tapa Turkissa, etteivät he maksa ajallaan. Jopa isoissa seuroissa maksetaan vähän milloin huvittaa.
Aivan kaikkia saamisiaan Multaharju ei seuraltaan ole vielä viime kaudesta saanut.
Turkin jalkapalloliitto on hampaaton seurojen päätösten edessä, eikä UEFA:lla tunnut olevan mitään valtaa eksoottisessa maassa.
·Kyllä siellä tarkkana pitää olla.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Paita tarjolla. Miikka Multaharjun sukunimi on liian pitkä ja vaikea turkkilaiseen pelipaitaan. Viime kauden paitansa hän lahjoittaa jollekin onnekkaalle tänä iltana Rakuunoiden ottelussa.