Suomalaisveneilijä voi ottaa rennosti Viipurissa

Tervaniemen laiturissa palvelu on ystävällistä, mutta muu varustus on vaatimatonta.

TIINA PASANEN

Uhmakkaat sadepilvet kaartelevat Viipurin linnan yllä. Se ei näytä paljon harmittavan linnan vastapäätä sijaitsevaan vierasvenesatamaan kiinnittynyttä kahta suomalaista venekuntaa.

Lappeenrantalaiset Veikko Pauniaho ja Esko Lassila ovat molemmat kokeneita Viipurin-veneilijöitä.

­·Joka kesä tulee käytyä täällä muutaman kerran, Veki-moottorialusta kipparoiva Pauniaho kertoo.

Matkaseurana ja apukipparina hänellä on puoliso Marjatta Pauniaho. Lassilan El Foca

-aluksessa pääkokkeina ja apujoukkoina häärivät Vesa Laari ja Helge Kylliäinen. Kokeneita matkailijoita koko joukko.

­·Viipuriin lähdemme aina porukalla, sillä kahdella veneellä on turvallisempaa ja mukavampaa olla liikkeellä. Tarvittaessa on myös hinausapua, Lassila sanoo.

Muutoin turvallisuus ei ole aiheuttanut suurempaa päänvaivaa. Viipurin Tervaniemen vierasvenesatamassa vartiointi on kunnossa.

­·On sellaiset miehet, ettei tarvitse pelätä, Pauniaho varmistaa.

Kymmenen

tunnin ajomatka

Seurue lähti kolmen päivän matkalleen Lappeenrannan satamasta varhain helatorstaina. Tervaniemen laituriin alukset kiinnittyivät hieman ennen iltakuutta.

Juustilan raja-asemalla kuluu aikaa yleensä puolesta tunnista tuntiin. Nyt viivähti pari tuntia.

­·Sinne osui samanaikaisesti pari rahtilaivaa, jotka menevät tarkastuksessa aina huvialusten edelle, Lassila selvittää.

Muutoin ajoaika Viipuriin oli tavanomainen. Kahdeksasta kymmeneen tuntiin siinä menee, Pauniaho laskeskelee.

Kokemusta miehellä riittää, sillä hän teki ensimmäisen venematkansa Viipuriin jo 1980-luvun lopulla. Samoihin aikoihin liikkeelle lähti myös Lassila.

Miehet tunnetaan hyvin myös Viipurin vierasvenesatamassa. Vastaanotto on aina lämmin. Sataman isäntä Igor Kiseljov oli tällä kertaa vieraitaan vastassa samppanjapullon kerran.

­·Tämä on meidän kymmenes matkamme tänne Veki-aluksella. Igor veti sen kunniaksi salkoon vielä Viipurin suomalaisen purjehdusseuran lipun, Marjatta Pauniaho naurahtaa.

Ilta sujui iloisissa merkeissä ulkosalla pöydän ääressä. Vähän siinä laulettiinkin, Veikko Pauniaho paljastaa.

Satamasta löytyy

kaikki tarpeellinen

Viipurin vierassatama elää kuin kaupunki sen ympärillä. Suomalaisin silmin katsottuna laituri ja muu varustus on aikalailla rempallaan.

Sataman vessaosastoon suomalaisilla ei tunnu olevan suurta hinkua. Veneestä löytyy onneksi oma helpotushuone. Noin parinkymmenen euron yöpymishintaan kuuluu lisäksi vesi ja sähkö.

­·Eivät paikallisetkaan juo hanavettä. Kerran tosin käytimme sitä pesuvetenä, kun lämmitimme veneen saunan, Pauniahot muistelevat.

­·Toisaalta täällä on kaikki mitä myö tarvitaan. Ja tällaista ystävällisyyttä ei ole missään Suomessa, Lassila jatkaa.

Myös ruokansa molemmat venekunnat valmistavat useimmiten itse. Osa ruokatarpeista tulee kotoa, loput hankitaan Viipurin kaupoista tai kauppahallista.

Sataman kylkeen on noussut Baltika-panimon mainoksilla kuvitettu iso kahvila- ja olutteltta. Tarjolla on myös sashlikia eli grillihiilillä valmistettua lihavarrasta. Se maistuu myös suomalaisille. Veneväen suosima ruokapaikka kaupungilla on Duet-ravintola Punaisenlähteentorin kupeessa.

Ripaus idän

eksotiikkaa

Miehet pitävät hyvänä, ettei luotsipakkoa enää ole. Tarvittaessa luotsin voi toki yhä tilata paikalle, mutta matkanteko sujuu vaivatta myös omatoimisesti.

­·Nuijamaalla Suomen rajaviranomaiset ilmoittivat tulostamme Juustilaan Venäjän rajamiehille. Sieltä ilmoitimme sitten itse VHF-puhelimella arvioidun saapumisaikamme Tervaniemeen.

Venäjän rajaviranomaisten kanssa Pauniaho kertoo pysyttelevänsä hyvissä väleissä, mutta ”mihinkään korruptioon en rupea”.

­·Jos sille tielle lähtee, ei loppua näy. Asiat ovat hoituneet ihan hyvin. Sitä paitsi yllätykset ovat matkan suola, eikä täällä kannata pienistä asioista kitistä.

Mikä sitten saa veneilijän suluttamaan itsensä Viipuriin?

­·Kai se on idän eksotiikka. Jonkin verran teemme täällä myös ostoksia ja hankimme tuliaisia. Parturissakin tulee käytyä. Paluumatkalla tankataan tietenkin vene.

Tällä kertaa reissulta palattiin lauantai-iltana.

­·Hieno reissu, mitään hankaluuksia ei ollut, Pauniaho kertoo tyytyväisenä.

TIINA PASANEN

Kuvatekstit

El Foca. Esko Lassilan mukaan Viipurin vierasvenesatamasta löytyy kaikki tarpeellinen. Sähköpistoke oli nyt tarpeen El Focan lämmitintä varten. Matkaseurana olivat Vesa Laari ja Helge Kylliäinen.

Parempia veneitä. Suurin osa Tervaniemen laiturissa keinuvista aluksista on viipurilaisten omia.

Juokseva vesi. Sataman varustus ja siisteys on vielä kaukana länsimaalaisesta.

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen