TUULI LEHTO
Lappeenrannan nuorisoteatteri Peränurkan esitys Koko kaupungin Vinski on
kerännyt paikalle paljon lapsia ja aikuisia. Yleisön joukossa näkyy
ilahduttavasti tavallista enemmän poikia ja miehiä. Perheiden ja lasten
lisäksi katsomossa istuu keskiviikkoiltana muutamia nuorten aikuisten
porukoita.
Lapset tuijottavat näytelmää innostuneina. Hauskoissa kohdissa
varautuneemmat aikuisetkin purskahtelevat nauruun.
Näytelmän lopussa nuoret näyttelijät käyvät kumartamassa kahdesti.
Taivaalta alkaa tipahdella pisaroita. Yleisö keräilee tyhjät mehu- ja
kahvimukit mukaansa ja lähtee hälisten matkoihinsa. Sieltä täältä kuulee
jonkun hyräilevän näytelmän musiikkia.
”Vinski, Vinski”, rallattaa muuan miespuolinen katsoja, eräs sellainen,
jolla jo parta kasvaa.
Linnoituksen kesäteatterissa on juuri nähty viimeinen esitys, jonka
nuorisoteatterin pitkäaikainen ohjaaja Maria Fomin on ohjannut.
Fominin olo ei ole erityisen haikea. Hän ei ole ehtinyt edes tajuta hetken
historiallisuutta, sillä edessä on vielä paljon käytännön töitä, kuten
pukuhuoltoa.
Lisäoppia
hakemassa
Maria Fomin on nainen, jonka elämä on täyttynyt teatterista jo monen vuoden
ajan.
Jouko Turkan oppilaana teatterikorkeakoulussa 80-luvulla opiskellut Fomin
on valmistunut näyttelijäksi. Hän on ollut töissä Lappeenrannan
kaupunginteatterissa kahteen otteeseen. Lisäksi hän on näytellyt Varsovassa
pienessä studioteatterissa sekä Savonlinnan kaupunginteatterissa. Vuodesta
1998 hän on ohjannut Lappeenrannassa nuorisoteatteri Peränurkkaa.
Kulunut vuosi on mennyt jälleen teatterikorkeakoulussa opiskellen.
Teatteripedagogiikan opinnot ovat jo pitkällä, ja vuoden vaihteessa kädessä
pitäisi olla draamaopettajan paperit.
·Halusin opiskella pedagogiikkaa, jotta tajuaisin, olenkohan pilannut
jonkun elämän, Fomin heläyttää.
Opiskellessa elämä on sujunut kahden kaupungin väliä sahaten. Viikolla
Fomin on opiskellut Helsingissä, viikonloput ollut töissä Lappeenrannassa.
Reissaaminen ei ole ohjaajaa rasittanut.
·Matkustaminen on ihanaa. Minussa on varmaan jotain kiertolaisverta, sillä
samassa paikassa oleminen tekee levottomaksi.
Sinne minne
tie vie
Fominin 6-vuotinen ura nuorisoteatterin ohjaajana päättyy nyt, sillä
teatterin toiminta ei jatku sellaisenaan enää syksyllä. Taiko-projekti
yhdistää nuorisoteatterin, bändikoulun ja sirkuskoulun yhdeksi suureksi
kouluksi.
Fominin elämä on käännekohdassa, mutta jatko on avoin hänelle itselleenkin.
Fomin on valmis tarttumaan mihin tahansa kiinnostavaan työhön.
Mitään kiirettä ohjaajalla ei ole.
·Olen tehnyt niin monta vuotta töitä putkeen, että välillä on hyvä
pysähtyä. Unelmatyö voisi liittyä kuitenkin ohjaamiseen ja nuoriin.
·Jotenkin poikkeuksellista se saisi olla. Vaikka sellaista, että ryhmät ja
paikat vaihtelisivat. Esityksiä voisi olla teatterista poikkeavissa
ympäristöissä.
Näyttelijän koulutuksen saanut Fomin tuntee olevansa oikealla paikallaan
ohjaajana. Ohjaamisessa häntä kiehtoo se, että lopputulokseen voi vaikuttaa
enemmän kuin näyttelijänä.
·Näyttelijä on kuin väri, ja ohjaaja on maalari, Fomin pohtii. Maalarin
pitää kunnioittaa värejään, joita ei voi väkisin taivuttaa mihinkään. Fomin
puhuu paljon tilan antamisesta näyttelijöille.
Suvi Törrönen, 20, on ollut Fominin ohjauksessa useamman vuoden.
·Maria on tosi avarakatseinen ohjaaja, joka kunnioittaa hirveästi
näyttelijöitä ja näiden ideoita, Törrönen kertoo.
·Ohjaajana Maria on yhtäaikaa vaativa ja rento. Hän on määrätietoinen ja
kunnianhimoinen ja kunnioittaa nuoria, Törrönen kiittelee.
Mahtavat
murrosikäiset
Lapsi- ja nuorisoteatterin ohjaajaksi Fomin ryhtyi, kun häntä pyydettiin.
Nuorten parissa työskentely on hänestä hurjan kivaa.
·Tykkään kauheasti murrosikäisistä, Fomin ilmoittaa.
Hänelle murrosikäiset eivät ole mitään uppiniskaisia ärsytyksiä.
·Murrosikäisissä on terävyyttä, suorasukaisuutta, tässä ja nyt -olemista.
Heissä yhdistyy lasten suoruus ja aikuisten analyyttinen ajattelu. He ovat
kriittisiä kaikkea kohtaan, Fomin hehkuttaa.
Nuorten kanssa tekeminen on Fominista muutenkin helpompaa kuin aikuisten.
Aikuisten tavat olla ja tehdä ovat pitkälle rutinoituneita ja
lukkiutuneita. Lisäksi aikuisten liikekieli on usein elämän mittaan
jäykistynyt ja tullut luonnottomaksi. Liikekieli ja liikkuminen ovat
lähellä Fominin sydäntä. Entisenä balettitanssijana ja Jouko Turkan
oppilaana hän kiinnittää paljon huomiota liikkumiseen ja teatterin
fyysiseen puoleen. Aidoimmin ja parhaiten liikkuvat hänestä lapset.
·Lasten liikkuminen on luonnollista. Siinä eleet ja energiatasot ovat
kohdallaan.
Lasten ja nuorten parissa työskentelevä Fomin katsoo, että hänen tehtävänsä
on opettaa taidetta.
·Jos siinä ohessa tulee jotain kasvatuksellista, se on ihan ylimääräistä
bonusta, mutta itse tarkoitus se ei ole. Minusta vanhempien tehtävä on
kasvattaa lapsensa.
Työssään Fomin on huomannut tämän ajan lasten ongelman.
·Tuntuu siltä, että yksinäisyyttä on paljon. Vanhempien työkiireet ja
poissaolot johtavat helposti siihen, että lapset ovat paljon yksin tai
toisten kavereiden kanssa ja tuntevat olonsa yksinäiseksi.
Arkea
suurempi taide
Teatteri on Fominille paljon enemmän kuin pelkkä työ. Se pyörii mielessä
jatkuvasti, usein jopa unissakin.
·Saan ideoita mitä ihmeellisimpinä aikoina. Saatan havahtua keskellä yötä
siihen, että keksin miten joku asia tehdään.
·Siinä mielessä tämä ei ole työtä, että työ-sanassa on jotain
negatiivista. Siitä tulee sellainen käsitys, että ei pääse toteuttamaan
kaikkia kykyjään. Mutta jos joku väittää, että taiteen tekemisessä pääsee
helpolla, niin se on väärin. Tämä on yksi raskaimmista ammateista, joita
tiedän, Fomin sanoo.
Ohjaajalla on kokemusta myös muista töistä. Hän on ollut tarjoilijana,
pankissa ja asfaltin levittäjänä. Taiteilijana työhön pitää panostaa
kaikkensa, hanskoja ei ripusteta naulaan kello viideltä.
Fomin arvostelee sitä, että nykyään melkein mitä vaan voidaan kutsua taiteeksi.
·Jonkun mielestä koiran oksennuskin tietyssä paikassa on taidetta, mutta
minusta se ei ole sitä. Ymmärrän taiteen niin, että siinä on jotain
esteettistä, jotain hienoa. Jotain sellaista, mikä nousee arjen harmauden
yläpuolelle.
Taide on Fominille asia, joka saa ihmiset näkemään ja tajuamaan elämää
laajemmin. ·Elämässä on niin paljon kaikkea, jos osaa katsoa. Ei se ole
pelkkää töissä ja kaupassa käyntiä, hän napauttaa.
EMMI KAARNA
Kuvateksti
Uuden kynnyksellä. Maria Fomin odottaa innolla uusia haasteita.