ESA VILENIUS
Tuskin missään muualla maailmassa yhtä pienelle alueelle on keskittynyt
niin paljon metsäteollisuuden tutkimusta kuin Etelä-Karjalaan nykyisin.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemian tekniikan osastolla on vahvaa
sellun ja paperin tutkimusta, mutta metsäteollisuus tarvitsee myös vankkaa
energia- ja tietotekniikan osaamista. LTY:llä on kummankin alan osasto.
Yksi vahva yksityiskohta on muun muassa erotustekniikka.
Teknilliseltä yliopistolta on nelisenkymmentä kilometriä Imatralle
StoraEnson tutkimuskeskukseen.
Niiden välille tulee UPM:n tutkimuskeskus Lappeenrantaan. Kahden maailman
suurimpiin kuuluvan metsäyhtiön tutkimuskeskukset tekevät yhteistyötä LTY:n
kanssa, mutta erikseen. Toki kummallakin on rahanarvoista kilpailuetua
tuottavaa ja siksi salassa pidettävää tietoa, mutta molempien paikalliset
tuotantolaitokset ja lopputuotteet ovat erilaisia. StoraEnso on mäntykuidun
käyttäjä ja pakkauskartongin valmistaja. Kaukas tekee aikakauslehtipaperia.
UPM:n tutkimuskeskuksen keskittäminen Lappeenrantaan oli sen johtaja Pekka
Hurskaisen mukaan kiinni paitsi suurten ja monipuolisten sekä tehokkaana
integraattina toimivien tuotantolaitosten ja yliopiston läheisyydestä,
myös esimerkiksi laajentamismahdollisuuksista.
Lappeenrannasta ei ole pitkä matka TKK:lle Otaniemeen, joka on
metsäteollisuuden tutkimuksen ykköspaikkoja Suomessa. Otaniemessä on myös
KCL, metsäteollisuuden omistama keskuslaboratorio, johon jokseenkin kaikki
metsäteollisuusyhtiöt tukeutuvat. Suomi on metsäteollisuuden tutkimuksessa
maailman eturintamassa.
Lappeenrannassa tutkitaan nimenomaan puusta ”liotettu, keitettyä tai
hiottua” kuitua. UPM:n vaneri- ja sahateollisuuden tutkimus jatkaa edelleen
Lahdessa.
Luonnonkuidulle
ei ole korvaajaa
UPM:n tutkimustoiminnan keskittäminen Lappeenrantaan merkitsee kymmenien
tutkijoiden palkkaamista. Lappeenranta on osoittautunut kohtalaisen
vetovoimaiseksi, mutta etenkin perheellisille sopivankokoisista asunnoista
on pulaa ja ne ovat kalliita.
Hurskaisen mukaan väkeä on siirtynyt varsin paljon UPM muilta tehdas- ja
tutkimuspaikkakunnilta. Kun tutkimuskeskus on ensi kesänä valmis ja
täydessä vahvuudessaan, Pietarsaaren, Kuusankosken ja Valkeakosken yksiköt
on lakkautettu.
Jonkun verran tutkijoita tulee korkeakouluista. Tutkimusjohtaja Eeva
Jernström pitää teollisuuden ja akateemisen tutkijan uria vaihtoehtoina,
joissa vauhtia voi käydä hakemassa välillä toiselta puolelta.
Nyt tutkimuskeskukseen on palkattu johtajat ja päälliköt. Heidän
alaisuuteensa rakennetaan tutkimustiimit. Syksyllä aloittaa massa- ja
ympäristötutkimus. Tämän vuoden lopussa alkaa painatuksen tutkiminen ja
ensi vuoden kesällä on paperitiimi koossa Lappeenrannassa.
Heinäkuussa alkaa vanhasta sulfiittisellutehtaasta ja uudisosasta koostuvan
tutkimuslaitoksen laajennus. Neliöitä tulee lisää 1 100.
Kaikkiaan tutkimuskeskuksessa työskentelee aikanaan noin 140 ihmistä.
Keskus on ei ole kovin kummallinen rakennus: käytäviä, työhuoneita ja
tavanomaisen näköisiä laboratoriosaleja. Siellä hankittu tieto on kuitenkin
arvokasta. Tietoturvasta pidetään tarkkaa huolta.
Koko tutkimisen, tuotannon ja lopulta bisneksen perusta on, se
luonnonkuitua voitaisiin käyttää tehokkaammin ja järkevämmin. Asia on niin
yksinkertainen ja arkipäiväinen, ettei sitä useimmiten huomata. Aamulla me
heräämme kuitujen välistä, kuiturakenteiselta kehikolla, kuiturakenteisissa
suojarakennelmassa. Aamiaiseksi syömme terveellisiä kuituja (myös
selluloosaa) ja otamme esille kuiduille painetun sanomalehden.
Ylivoimaisesti suurin osa maapallon biomassasta on kuiturakennetta.
Luonnonkuiduille ei ole löydetty korvaajia. Mitään lähellekään vastaava
keinotekoista ei ole edes näkyvissä.
Ei kammiotutkijoita,
vaan tuotetietoisia
Eeva Jernströmin mukaan metsäteollisuuden tutkimuksen ideologia on nykyisin
selvästi asiakaslähtöinen. Toivottu tutkijatyyppi on siksi laaja-alainen:
ihminen, joka kykenee tarkastelemaan asioita monesta kulmasta. Vankka
luonnontieteellispohjainen koulutus on tietenkin perusedellytys, on
tutkijan ymmärrettävä esimerkiksi markkinoinnin ongelmia.
Sulfaattiselluloosaprosessi alkaa lähennellä keksintönä jo sataa vuotta,
mutta vieläkään sellutehdas ja paperikone eivät ole saavuttaneet
optimaalista malliaan.
Toiselle puolella on asiakkaan tarpeet, mutta myös ympäristönsuojelu.
Kallis raaka-aine pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Energian
tuotanto on metsäteollisuudelle avainkysymys. Muun muassa.
UPM:n tutkimuskeskus kuten muutkin metsäteollisuuden tutkimuslaitokset
pohtivat yksinkertaistettuna entistä fiksumpia kuiturakenteita.
Kaukaan kannalta hyvin keskeinen kysymys on nyt esimerkiksi se,
voitaisiinko naistenlehtiin käyttää nykyistä edullisempaa, mutta yhtä hyvän
painojäljen tarjoavaa paperia. Mekaaninen massa, hierre, on edelleen hyvin
mielenkiintoinen.
Liian hyvän tuotteen tekeminen on tuhlausta sekin··kaikkien kannalta.
Mikään kuitutuote, paperi tai kartonki, ei tavallaan ole toistaan hienompi.
Hurskaisen ja Jernströmin mielestä ”hienoja” papereita ovat esimerkiksi
ohut ”raamattupaperi” tai puuvillalumpusta valmistettu setelipaperi.
Lappeenrannan tutkimuskeskus tulee aikanaan palvelemaan koko konsernia
Kanadasta Kiinaan. Konkreettista kansainvälistymistä on muun muassa
tavoite, että jokaisessa Lappeenrannan tutkimustiimissä on mukana vähintään
yksi ulkomaalainen.
EMMI KAARNA
Kuvateksti
Näytteitä prosessista. Eeva Jernström ja Pekka Hurskainen tekevät
silmämääräistä arviointia.