JAANA KALLIO
Ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opiskeleva Marika Jumppanen päätyi
kesätöihin Raittiustoimistoon kuin vahingoissa. Hän haki Lappeenrannan
kaupungille töihin ainoina toiveinaan, että työ alkaisi pian ja sisältäisi
toimistotöitä ja markkinointia. Jumppasen sijoittaminen raittiustoimeen oli
Lappeenrannan kaupungilta nappivalinta. Nuori neito suunnitteli heti
alkajaisiksi 13-20-vuotiaille suunnatun päihteettömyyskyselyn, joka
toteutetaan osana syksyllä alkavaa Aitoja fiiliksiä elämässä -kampanjaa.
Kysely on avoinna 21.6.-9.7.2004 Lappeenrannan raittiustoimiston
internet-sivuilla. Kyselyyn saa vastata anonyyminä.
·Kyselyllä pyritään selvittämään, minkälaista päihdevalistusta nuoret itse
haluavat. Siinä myös kysytään, onko vastaaja koskaan humalassa mokannut, ja
muuttiko kokemus hänen suhtautumistaan alkoholiin.
Nyt 20-vuotiaan Marika Jumppasen kohdalla muutti. Hän kertoo juoneensa
itsensä humalaan ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
·Juominen ei kiinnostanut, mutta tuntui, että sitä täytyi tehdä
kuuluakseen joukkoon. Sopeuduin, vaikka ei tehnyt mieli juoda.
Jumppanen sanoo, ettei vanhempien tarvitse vahtia lapsiaan, mutta olisi
suotavaa, että he olisivat lähempänä kuin 500 kilometrin päässä.
·17-vuotiaana festareilla en muista, mitä join ja löin pääni. Tämän
jälkeen ambulanssi vei minut ensiapuasemalle. Siellä itkin ja oksensin koko
yön. Täytyy myöntää, että oli äitiä ikävä.
Valistusta
reilusti ajoissa
Nuorta saatetaan pitää aikuisena liian aikaisin.
·Festarit ovat nuorelle pelottava paikka ilman viinaa.
Jumppasen mielestä päihteistä puhumisen voisi aloittaa jo peruskoulun
ensimmäisellä luokalla. Mutta valitus on yhtä paljon vanhempien kuin koulun
vastuulla. Usein vanhemmatkin heräävät aivan liian myöhään.
·Alkoholivalistusta pitäisi antaa ajoissa eikä vasta siinä vaiheessa, kun
lapsi oksentaa vessassa. Jos näin on kuitenkin käynyt, Jumppanen neuvoo,
etteivät vanhemmat ottaisi syyttävää asennetta. Vanhemmat voivat kysyä,
missä nuori on ollut ja kenen kanssa, mitä hän on juonut, keneltä saanut
juomaa ja millä hän on tullut kotiin.
·Hyvä kysymys on myös se, että oliko kivaa vai muistatko siitäkään mitään.
Kysymysten on tarkoitus herättää nuori ajattelemaan, onko juominen kaiken
arvoista.
Jumppasen omat vanhemmat eivät tykänneet tyttären humalareissuista, mutta
antoivat kuitenkin mennä. Mutta valehdella ei saanut.
·Liian jyrkkä kasvatusasenne saa nuoret toimimaan kieltoja vastaan.
Parasta on keskustella nuoren kanssa ja kysyä, mitä mieltä hän itse on.
Jumppanen toivoisi Suomeen keskieurooppalaista juomakulttuuria, jossa
lapset voivat ruokapöydässä juoda vanhempiensa kanssa viiniä.
·Ketään ei voida estää kokeilemasta alkoholia, mutta toivoisin, etteivät
nuoret ihannoisi pään sekaisin saamista.
Jumppasen suunnittelemalla kyselyllä halutaan löytää nuoria, jotka ovat
valinneet päihteettömyyden. Heiltä kysytään muun muassa, ovatko heidän
kaverinsa päihteettömiä, ja onko päihteettömiä kavereita vaikea löytää.
·Nuorten, jotka eivät juo, täytyy saada tukea jostakin. Nössöksi
leimautuminen ja ulkopuoliseksi jääminen ovat kovia paloja teini-ikäiselle.
Koulun tulisi viestittää, ettei päihteettömyys ole hullumpi valinta.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Kohtuukäyttäjä. Kokemuksistaan huolimatta Marika Jumppanen ei ryhtynyt
absolutistiksi. Terassilla saatan juoda pari siideriä, mutta en enempää.
Yhteinen huoli. Nuorten alkoholin käyttö ei huoleta vain aikuisia ja
vanhempia. Moni nuori on huolissaan ikäistensä päihteiden käytöstä, sanoo
Marika Jumppanen.