TIINA PASANEN
Oleksin juhannusaiheinen teemapäivä kokosi perjantaina väkeä Lappeenrannan
ainokaiselle kävelykadulle. Myös Etelä-Karjalan puunsorvaajat olivat
virittäneet kaksi sorvia Oleksille. Tunnelma oli kaikin puolin komea, sillä
sorvin takana ahersivat herrat Svinhufvud ja Snellman, Lappeenrannan miehiä
molemmat.
Puunkäsittelytaidosta ei ole tullut metsäkansan kansallislajia, vaikka niin
soisi.
·Meillä olisi todella paljon mahdollisuuksia hyödyntää ainutlaatuisia
puulajejamme. Nyt viemme visakoivua maasta raakapuuna sen sijaan, että
jalostaisimme siitä kiinnostavia tuotteita, Ilkka Snellman harmittelee.
Ekonomi ja pitkään tietokonealalla työskennellyt Snellman tuntee
markkinoiden kutinan. Oivallisia myyntinäkymiä hän povaa myös värikoivulle.
·Sitä ei ole muualla. Koivu värjätään valtavalla paineella, ja väri kestää
hyvin puunkäsittelyn.
Markkinanäkymistä huolimatta sorvaus on eläkeläiselle ennen kaikkea hyvä
harrastus.
Sitä se on myös Pekka Svinhufvudille, entiselle Kaukaan insinöörille. Viime
talvena hän kehitteli jopa oman koristesorvin. Sen jälkeen kotona on
valmistunut useita punapyökkisiä kulhoja.
·Lähinnä lahjoiksi minä olen niitä tehnyt.
Työ vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä, sillä kulho koostuu 256 osasta.
·Työ etenee aika hitaasti, sillä aina välillä pitää liimata osia ja antaa
niiden kuivua.
Oma toimitila
tulossa pian
Etelä-Karjalan puunsorvaajat ry:ssä on 35 jäseniä ja lisää on tulossa,
mikäli Snellmania ja Svinhufvudia on uskominen ·Kyselijöitä on päivän
aikana käynyt runsaasti, he vakuuttavat.
Jäsenkuntaan mahtuu monen alan ammattilaista aina professoreista alkaen.
Myös muutama nainen on joukossa mukana.
Yhteisiä tiloja yhdistyksellä ei toistaiseksi ole, mutta siihenkin on
Snellmanin mukaan tulossa pian parannusta.
·Neuvottelemme paraikaa omasta vuokratilasta. Toistaiseksi jokaisella on
vielä omat sorvit kotonaan.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Kädentaitoa. Ilkka Snellman (oik) istuttaa puupalan sorviin, Pekka
Svinhufvud seuraa vierestä.