LIISA KUKKOLA
Joka vuosi jaksetaan ihmetellä, kuinka Hella Wuolijoen Niskavuorta
näytellään taas kerran niin monessa kesäteatterissa. Ihmettely voisi
kenties loppua, jos Wuolijoki kirjailijana saisi sen paikan, joka hänelle
oikeasti kuuluu.
Hella Wuolijoki on suuri suomalainen kirjailija, jonka teksteissä on samaa
voimaa ja ajattomuutta kuin esimerkiksi Minna Canthilla tai Väinö Linnalla.
Näiden kirjailijoiden tekstit elävät, koska kertovat jotain olennaista
meistä ihmisistä··ja meistä suomalaisista··samalla kun kertovat omasta
ajastaan.
Wuolijoen yhteiskunnallisuus tulee ilmi paitsi hänen käsittelemissään
aiheissa myös tavassa, jolla hän sitoo roolihahmot, wuolijokelaiset
arkkityypit toisiinsa. Vahvojen naisten ja heikkojen miesten suhteet eivät
koskaan ole vain henkilökohtaisia vaan aina myös poliittisia. Rakkaus ei
ole pelkästään kahden ihmisen välinen tunne, vaan se vetää aina mukaansa
koko elämän kirjon yhteiskunnallisista tavoista henkilökohtaisiin tunteisiin.
Niskavuoren nuori emäntä lienee useimmille sen katsojille jollakin tavalla
tuttu, sillä se on ollut suomalaisen teatterin ruisleipää yli 60 vuotta.
Siitä kuten muistakin Niskavuorista on tehty elokuvia ja kuunnelmia, ja
teattereissa versioita on nähty varmasti enemmän kuin laki sallii.
Niskavuoren nuori emäntä oli Wuolijoen kolmas Niskavuori-näytelmä vaikka se
kronologisesti onkin ensimmäinen, ja kertoo kuinka Niskavuoresta tuli
Niskavuori ja varsinkin, kuinka Loviisasta tuli Loviisa.
Vaimoa ei
voi rakastaa
Niskavuoren nuori emäntä on minulle kertomus nuoren rakastavan ja
kokemuksiltaan viattoman naisen, Loviisan, silmien aukeamisesta ja itsensä
kovettamisesta. Mutta Wuolijoki ei olisi Wuolijoki, jos hän kirjoittaisi
roolihahmonsa näin yksiulotteiseksi.
Loviisa toki uhrautuu ylevästi ja kovettaa itsensä pitääkseen
avioliittonsa, perheensä ja talonsa pystyssä, mutta jossakin oikein syvällä
hän on edelleen se sama Loviisa, joka näytelmän alussa nojailee hempeästi
Juhaniinsa ja toivoo itselleen rakkautta.
Loviisan onnen tiellä on toinen nainen, meijerska Malviina, johon Juhani
ainakin uskottelee rakastuneensa palavasti.
Juhani ei saa Malviinaa mielestään, vaikka Loviisa lähettää tämän salaa
pois heidän kaikkien elämästä. Todelliset tunteensa naisia kohtaan Juhani
kuitenkin paljastaa huutaessaan vaimolleen, että hänen on saatava kokea
Malviina loppuun kunnes ei tätä enää halua. Naiset ovat hänelle siis
vaihdettavia esineitä, ja pysyvämpää on jatkuvan rakastumisen kokeminen.
Juhani ei poikkea niistä miehistä, joiden mielestä vaimo ei voi olla samaan
aikaan vaimo ja rakastajatar. Vaimo on pyhä ja siveellinen, lasten hyvä
äiti ja talon ehtoista emäntä, mutta rakkauden hän säästää muualle.
Kovin tuttua on myös Juhanin selittely omista heikkouksistaan: minä kun nyt
olen tällainen ja tällaisiahan miehet nyt ovat: tarvitsevat tilaa
ympärilleen ja vahvan naisen kotiin. Sitten on hyvä hoitaa valtion asioita
ja saada nimensä historian kirjoihin. Lehtihaastattelussa kuitataan yhdellä
kiitoksella vaimon vuosikymmenien työ. Kyllä se sillä elää seuraavat
kymmenen vuotta.
Loviisaa voisi syyttää uhrautumisesta, sehän ei tätä nykyä ole kovinkaan
suuressa huudossa. Mutta toisaalta Niskavuoren nuori emäntä on mitä
suuremmissa määrin myös Loviisan selviytymistarina. Hän päättää selviytyä
miehensä uskottomuudesta, katsoa elämää silmästä silmään ja pitää talon
pystyssä. Hän oppii elämään yksin, kantamaan tekojensa seuraukset ja
ottamaan paikkansa tässä kovassa maailmassa. Rakkautta hän ei kenties
koskaan saa, mutta senkin kanssa hän kyllä pärjää.
Leila Väisäsen
huippusuoritus
Mikäli pitää Niskavuoresta, pitää myös Lappeenrannan kesäteatterin
Niskavuoresta. Se on Wuolijoelle uskollista teatteria muutamalla pikantilla
mausteella, hyvin koossa pysyvää puheteatteria.
Anssi Valtosen ohjaus on puhdaspiirteistä ja kikkailematonta. Lopun
peilikohtaus on kesyläisiltä hieno oivallus ja kokoaa näytelmän perusidean
kauniisti. Wuolijoen tekstissähän perintö vanhalta emännältä siirtyy
nuorelle emännälle raamatullisen symbolin, omenan kautta.
Lappeenrannan kesäteatterissa lattialle putoavaa omenaa ei kuitenkaan pysty
saamaan kiinni, koska osittain kaltevalta lavalta omena kierii Loviisan
ulottumattomiin. Kalteva lattia symboloi kovin trendikkäästi perheen
sisäistä tilaa, mutta on aika äkkiä käytetty mahdollisuus. Päivi Pöyhölän
lavastus on muuten kuitenkin raikas värejään myöten. Puvustus on osin
epookkia osin ei. Se tekee kokonaisuudesta hieman levottoman ja sotkuisen,
epämääräisen.
Niskavuoren nuorta emäntää emäntä näyttelevä Leila Väisänen on yhdellä
sanalla sanottuna koskettava. Väisänen onnistuu yleensä aina hyvin, mutta
nyt hän kyllä ylittää itsensä. Vähäeleinen näytteleminen tavoittaa katsojan
ulkoilmassakin, mikä ei ole helppo tehtävä. Loviisa ei voisi itselleen
parempaa tulkkia saada.
Näytelmän toinen päähenkilö Juhani on Matti Kalevi Pasi, jonka suoritus
paranee näytelmän edetessä kuin Portugalin peli jalkapallon EM-kisoissa.
Loppuottelu on tosin vielä näkemättä.
Susanna Kauppi on huomattavasti parempi Vallesmanskana kuin Malviinana.
Tapahtumien liikkeellepanevaksi voimaksi Kaupin Malviina on veretön ja
saamaton, eikä kyse ole pelkästään Kaupin vaaleasta tukasta. Malviinan
hengen pitäisi uhkua enemmän tummien vesien voimaa.
Tarja Kuorttinen on saanut unelmaroolin Hetasta ja tulkitsee tämän
ihailtavan oikeaoppisesti. Hetahan on itsessään jo voimaa ja
nöyrtymättömyyttä huokuva eikä niiden tulkitsemiseen tarvita desibelejä
vaan auktoriteettia. Sitä kesäteatteriveteraani-Kuorttiselta kyllä löytyy.
Lappeenrannan kesäteatteri on tehnyt minusta tänä kesänä hienon valinnan,
ei puskissa juoksemista vaan vahvaa yhteiskunnallista melodraamaa. Siitä on
sitä paitsi hyvä jatkaa ensi kesänä. Niskavuoren naiset on kuin tehty
Lappeenrannan kesäteatterin vahvoille naisille.
ARI NAKARI
Kuvateksti
Nainen on naiselle susi? Niskavuoren nuori emäntä Loviisa (Leila Väisänen)
kaivaa itsestään suden puolustaessaan omaa elämäänsä. Yhteiskunnallisesti
heikomman Malviinan (Susanna Kauppi) on väistyttävä, kun talon emännän ja
talon etu sitä vaatii. Tästä kaikesta Loviisa maksaa kalliin hinnan.
TEATTERI
¤·Niskavuoren nuori emäntä. Kirjoittanut Hella Wuolijoki. Sovitus ja ohjaus
Anssi Valtonen. Skenografia Päivi Pöyhönen. Tuottaja Minna Mänttäri.
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho, Niko-Teemu Kuljuntausta, Anssi Valtonen,
Johannes Salomaa.
¤·Rooleissa Matti Kalevi Pasi, Leila Väisänen, Esa Uski, Tarja Kuorttinen,
Minna Mänttäri, Mirkka Kuosmanen, Susanna Kauppi, Kaisa Kuorttinen, Pertti
Lautamäki, Jussi Härkönen, Timo Mattila, Niko-Teemu Kuljuntausta.
¤·Lappeenrannan kesäteatteriyhdistyksen ensi-ilta Linnoituksen
kesäteatterissa 1.7.2004.