MATTI VEIJALAINEN
Heinäkuun 2. päivä kannaksen sotakesältä 1944 on painunut lähtemättömästi
Jaakko Hulkkosen, Mauno Airolan ja Alpo Neuvosen mieleen.
Silloiset koulusta sotatöihin lähteneet Parikkalan yhteiskoulun lukion
17-kesäiset pojat kokivat Imatran kovimman jatkosotapäivän, tai tarkasti
ottaen illan aitiopaikoilta.
Hulkkonen oli Immolan kentän ilmatorjunnan lähettinä, Airola kentällä
tykkimiehenä ja Neuvonen samassa toimessa läheisessä Virasojan
it-jaoksessa, kun venäläisten punatähtikoneet iskivät kentälle murskaavalla
pommituksella. Puolen sadan pommi- ja maataistelukoneen hyökkäys teki pahaa
jälkeä Immolasta kannakselle operoineen saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn
kalustossa. Kymmenkunta saksalaiskonetta tuhoutui täysin ja yli 20 niistä
vaurioitui.
Rytinässä harvennusta tuli myös saksalaisten sekä kentän suomalaisen väen
rivistöihin. Kaatuneisiin kuului lisäksi liian innokkaasti tapahtumia
ikuistamaan ryhtynyt tk-kuvaaja.
Tilanne ohi tuli
liian aikaisin
Pommituksen 60-vuotispäivänä perjantaina iiteepojat palasivat kentälle
kohtalonpäivää kertaamaan.
Historiatiedoissa esiintyy aste-eroja venäläisten Immolan iskun
yllätyksellisyydestä. Hulkkosen, Airolan ja Neuvosen tieto on, että
yllätyksestä sinänsä ei ollut kyse. Jo nostettua torjuntavalmiutta vain
satuttiin laskemaan juuri hetki ennen hyökkäystä. Kohtalo pelasi melkein
sekuntipeliä.
Jaakko Hulkkonen sai kello 18 aikoihin käskyn lähteä hakemaan sotapesästä
kantasotilaita tykeille. Radiotiedustelu oli siepannut ennakkotietoa
tulevasta pommituksesta. Tykit miehitettiin ja suojahävittäjät nousivat
kentän ilmatilaan.
Sotapoikien mukaan hieman ennen kello 20:tä tuli tilanne ohi-ilmoitus.
Hälytystä alettiin epäillä vääräksi.
·Muutama minuutti siitä naapuri kuitenkin tuli, ja vielä torjujien
kannalta vaikeasti laskevan ilta-auringon suunnasta, Mauno Airola muisteli.
Varsinaisesta kotitukikohdastaan Virosta saksalaiset saivat viime hetken
varoituksen siitä, että tosi on sittenkin kyseessä. Se tuli vain kaksi
minuuttia ennen jytinän alkamista, joten koneita ei enää ehditty nostaa
torjuntaan.
Tunnin
tuhotyö
Jyskytystä kesti Immolassa tunnin verran. Pommit paukkuivat ja
maataistelukoneet kiersivät kenttää muutaman metrin korkeudella ympäriinsä
ampuen.
Miesten ja koneiden lisäksi muutakin meni. Airolan porukan asuntoparakki
ammuttiin päreiksi. Tuhoutuneeseen irtaimistoon kuului myös sisältöineen
kiljupönttö, jollainen pojilla oli ollut pihisemässä Linnan tuntemattomien
sotilaiden malliin. Sitä tuleva pappismies Airola oli itsekin vuorollaan
ollut ruokkimassa sokerin ja vanikan paloilla.
Osa pudotetuista aikasytytyspommeista räjähteli vielä seuraavana päivänä.
4. heinäkuuta venäläiset koettivat menestyksestään innostuneina tehdä uuden
pommituksen.
·Silloin vaara osattiin jo ottaa tosissaan. Torjuntakoneet karkoittivat
vihollisen kauan ennen kenttää, Mauno Airola kertoi.
Kumu kannakselta
kuului hyvin
Everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn lento-osasto tuli Immolaan kesäkuun
puolivälissä jo ennen presidentti Risto Rytin kirjaamaa Ribbentrop-sopimusta.
Takaisin Baltian rintamalle osasto lähti kolme viikkoa kentän
suurpommituksen jälkeen. Kannas oli alkanut pitää.
It-poikien käsitys on, että Kuhlmeyn Stukat, Focke Wulffit ja
Messerschmidtit lentäjineen olivat hyvin ratkaisevassa osassa venäläisten
suurhyökkäyksen pysäyttämisessä.
·Lentäjät olivat Luftwaffen parhaita, Immolan pojat kiittelivät.
6-7 seitsemän lentoa päivässä tehneisiin lentäjiin nuoriso ei ehtinyt
kunnolla tutustua. Huoltomiesten kanssa päästiin tarinoihin paremmin
yhteisillä saunareissuilla.
Lentäjien ääni kyllä kuului, kirjaimellisesti. Poikien mukaan koneiden
Immolasta noususta kului puoli tuntia siihen, kun niiden pommilasti alkoi
Talissa ja Ihantalassa kaatua vihollisen niskaan. Kumu kuului kentälle asti
hyvin muun yhtämittaisen taistelujyskeen yli.
Tulikaste
Viipurissa
Parikkalan koulupoikien sotatie alkoi ilmatorjuntakoulutuksella Mikkelissä.
Sieltä jatkettiin Viipuriin. Siellä saatiin tulikaste.
Viipurista tuli lähtö vihollisen vallattua sen juhannuksen alla. Sen
jälkeen tehtiin uran kovin urheilusuoritus, jalkamarssi Viipurista
Imatralle. Siellä toiminta jatkui kuukauden päivät.
Paljon sattui ja tapahtui.
·Vanhemmat ehkä olivat levottomia, kun älysivät, että pojat ovat ihan
oikeassa sodassa. Mutta itse ei ehtinyt pelätä. Sama juttu se oli kuin
rintamalla: kun tilanne alkoi, jäivät liiat ajatukset mielestä, vetreiksi
veteraaneiksi varttuneet pojat muistelivat.
MATTI VEIJALAINEN
Kuvatekstit
Kentällä. Ilmatorjujat Alpo Neuvonen, Jaakko Hulkkonen ja Mauno Airola
olivat 60 vuotta sitten elämänsä tiukimmassa paikassa. Pommituksen
vuosijuhlapäivänä Immolan kentällä oli vara kokoontua leppoisammin.
Uhreja. 25 saksalaista nimeä sankarimuistomerkissä kertovat historiaansa
siitä, että ilmaiseksi ei Immolasta operoinut osasto Kuhlmey päässyt
mainetekojaan tekemään.