Categories
Artikkelit

Pasila, olkaa hyvä

Kun Yleisradion Imatran toimitus lopetettiin, Helsinkiin kelpasi jäämistöstä vain radiotoimittaja Heikki Luukkanen.

HANNU OJALA

Yleisradion Imatran toimitus ei ole enää toimitus.Kun piuhat irrotettiin, tiloista tuli pelkkä väliaikainen varasto.Kun radiotoimittaja Heikki Luukkanen irrotti otteensa piuhojen toisesta päästä, yleläisestä tuli pelkkä puheenjohtaja. Myöhemmin syksyllä alkaa työsuojeluvaltuutetun kaksivuotinen pesti.

Molemmat tehtävät yhdessä tarkoittavat sitä, että Imatran keskusasemalla sijainneen toimituksen vierestä lähtevä kiskot Pasilaan saavat syyskuun alusta uuden kulkijan.

­·Muna ja kana -asetelmassa se meni niin, että ensin oli uusi haasteellinen tehtävä työsuojeluvaltuutettuna, kana. Siitä seurasi toimituksen lopettaminen, muna.

Että ei syntyisi ylenaikaista sössötystä, on huomioitava muutamia seikkoja.

Luukkanen itse käynnisti yt-menettelyn toimipisteen lopettamisesta.

­·Minä vaadin sitä, että asia tulisi hoidetuksi lain mukaan.

Neuvottelujen lopputuloksesta ei ollut epäselvyyttä, ja Etelä-Karjalan kannalta tulos oli huojentava. Vuonna 1976 perustetun Imatran toimituksen vakanssi siirrettiin Lappeenrantaan. Se ei mennyt pakkaan Isoon Pajaan.

Toimittajien ääni

seinien sisällä

Puheenjohtaja, työsuojeluvaltuutettu Heikki Luukkanen ei ole kuka tahansa, jonka muistavat vain ensiapukaapin kaupustelijat.

Ylessä on ohjelmatyöntekijöitä 2 850. Se on Radio- ja televisiotoimittajien liiton suurin jäsenjärjestö, joka neuvottelee työehtojaan.

­·Puheenjohtajan tehtävänä on valvoa, että sopimusten tekstit siirtyvät periaatteen tasolla myös käytäntöön.

Edunvalvonnasta kokemusta on, päätoimisen työsuojeluvaltuutetun tehtävät vaativat perehdyttämistä.

Tehtäviä vaihdetaan marraskuun puolessa välissä. Siitä lähtien Heikki Luukkanen on pääluvulla mitaten Imatran vaikutusvaltaisin ammattiyhdistysmies.

­·Aivan, aivan, mutta ei painoarvoltaan. Yle ei ole sopimuskierroksilla päänavaaja, hän pidättelee tilannetta.

Päänavaajan rooli pitää paikkansa muutoinkin.

Koko uransa työelämää portin tuntumasta seurannut toimittaja ei ole tyytyväinen ohjelmapolitiikkaan. Kanavauudistukset ovat tehneet radiosta pelkkää ikäryhmittäin profiloitua musiikkiviihdettä.

Puhe on vaimennut juonnoiksi.

­·Missä ovat työmarkkinatoimittajamme? Työ on yhteiskunnan perusrakenne ja työmarkkinat tärkeä osa yhteiskuntaa. Aiheesta tehdään vain muutaman minuutin uutispätkiä. Kaiken pitää nykyään olla kivaa ja myyvää. Ylekin myy. Ei saa olla ketään vastaan, eikä kukaan saa pahoittaa mieltään.

Luukkasen mielestä se ei ole journalismia. Saman lähteen mukaan hän ei ole Yleisradiossa yksin mielipiteineen.

70-luvulla taloon tullut radioväki palkattiin tekemään ohjelmia. Nyt tämä joukko on saanut huomata, että kaikkea ulkona 15 kilometrin säteellä liikkuvaa ei enää haukutakaan tuikean pystykorvan tavoin – päinvastoin. Haukut ovat kääntyneet toisin päin ja vielä oman talon sisällä.

Työsuojeluvaltuutetun työn keskikenttä on ikääntyvien toimittajien jaksamisen vahvistamisessa. Ei riitä pelkkä selkä-hartiahieronta, on keskityttävä vaaksaa korkeammalle.

­·Suurimpana yksittäisenä ongelmana on työssä uupuminen. Se on sitä toimituksellisen työn hektisyyttä ja painetta. Jos ihmiset juoksevat eri tavalla, niin myös heidän paineensietokykynsä on erilainen. Erilaisuus pitää ymmärtää.

Ikääntyvän väen työssä pitäminen on erityinen haaste, ja heidän osaamisensa pitää pystyä siirtämään uusille sukupolville. Näytöt ovat kiistattomat.

­·On sanottu, että toiminta on jämähtänyttä. Ei voi olla, jos Yleisradiolla oli EBU:n sisällä kansallisesti suurin vastuu Ateenan olympialaissa.

Reppumiehen

ehdot politiikkaan

Uudet tehtävät näkyvät elämisessä. Ei riitä, että lähtee viikkokuntiin Helsinkiin. Valvottavana on 25 toimipistettä ympäri maata. Inarissakin on suhteellisen suuri toimitus, joka saattaa kaivata pistäytymistä ruskan aikaan tai ennen rospuuttoa.

Valvottavia kohteita ovat myös Ylen suuret projektit. Jazz soi keskikesällä Porissa ja mäkeä hypätään talvella Lahdessa.

Menoista huolimatta kotipaikka säilyy Imatralla, ja intoa kunnallispolitiikkaan riittää.

­·Lähden mukaan kunnallisvaaleihin, hän sanoo.

Ei puhuta pelkästään vaaleista, vaan jo kuvioista niiden jälkeen.

­·Olen paljon reissun päällä. On pystyttävä itse päättämään päivämääristä, ja ne pitää suunnitella pitkäjänteisesti.

Poliitikkona Heikki Luukkanen (sd.) sanoo tottuneensa puhumaan suoraan, koska se on parempi tapa kuin kiertely. Poliitikon puhe vaatii silti aina pientä selventämistä. Tehdään tulkinta.

Työnsä puolesta helsinkiläistyvä Heikki Luukkanen on samalla viivalla ehdokkaaksi asettuvien Sinikka Mönkäreen (sd.) ja kansanedustaja Sinikka Hurskaisen (sd.) kanssa. Jos heiltä liikenee aikaa Imatran asioille, hänen kohdallaan tilanne ei ole yhtään sen huonompi.

Kun puhutaan päivämääristä päättämisestä, sillä tarkoitetaan puheenjohtajan tehtäviä.

Tulkinta ei ole koskaan objektiivinen, mutta ei se voi loukata Heikki Luukkasta toimittajanakaan.

­·Ei toimittajakaan ole mikään objektiivisuuden pesäpaikka, hän on sanonut vähän aikaisemmin ja aivan toisessa asiayhteydessä.

Tärkeämpää on mahdollisimman laaja kuva.

­·Ylen toiminnassa ei ole lähdetty siitä, että jokainen sana on objektiivinen, vaan kokonaisuus muodostaa monipuolisuuden.

Radiotoimittajana hän on siinä vaiheessa, että arvioidaan kokonaisuutta.

Vain Yleisradion erinomainen organisaatio kustannuspaikkoineen ja maksupisteineen pystyy tukkimaan toimittajan suun.

Yle ei tunne sellaista sopimusmallia, että päätoiminen työsuojeluvaltuutettu voisi tehdä kanava-tilaaja-tuottaja -järjestelmään edes yhden luonto-ohjelman.

Vaikeneva toimittaja laskee 33 vuoden saldoksi 12 000 juttua ja sähkeet päälle.

­·Vähintäänkin yhtä monta ihmistä olen tavannut ja startannut autolla. Niistä asioista rupesi tulemaan rutiinia.

Nagraa ei jätetä

Kun Imatran toimituksen syntysanat luettiin aluepäällikkö Asko Kantolan tiedotteesta 9.8.1976, tekniikaksi riitti puhelin, kirjoituskone ja nauhuri.

Silloisen ay-politiikan mukaan muuta toimittajan näpeissä ei saanut ollakaan.

Imatra oli tien raivaaja. Lähetystoiminnan päällikkönä istui Sulo Hämäläinen, entinen imatralainen, jolta innokas radiotoimittaja sai puhuttua studion ja lähettimen. Imatralla koostetut jutut siirtyivät ilmoitse Lappeenrantaan.

Jos tiesi taajuuden, niin saattoi jo päivän aikana radiosta kuunnella, mitä Yleisradio Heikki Luukkanen alkuillan alueuutisissa raportoi.

­·Piti tarkkaan muistaa, että ollaan ilman kanssa tekemisissä, että ei sinne huudella mitä tahansa.

Luukkanen on vanhan koulun miehiä. Edunvalvojana hän oli taannoin vääntämässä palkkoihin erillistä uuden tekniikan digilisää, mutta se ei kelvannut miehelle itselleen. Jos ei ota lisää, ei tarvitse siirtyä uuteen.

­·Minulla on sopimus, että saan loppuun asti käyttää Nagraa.

Tuo sveitsiläinen, mekaanisen elektroniikan huipputuote on käsite alalla. Kelanauhuri maksaa kuin kulta ja painaa kuin synti.

Suhde nauhuriin ei katkennut. Nauhuri ja koko studion muu laitteisto ja kalusto siirtyivät kaupalla vanhalle toimittajalle.

­·Ehtona oli, että mitään ei saa jäädä.

Pieni studio alkaa hahmottua vapaa-ajan asunnolle Lieksaan. Sinne siirtyy myös sopimukseen kuulunutta vanhaa nauhamateriaalia. Kätköistä löytyvät äänidokumentit Valcon ja Finnvalcon vaiheista sekä Johannes Virolaisen laulua Viipurin rautatieasemalla.

Jos ajatellaan niin pahoja, että Suomi joutuisi ydiniskun kohteeksi, kokonaan eivät sähköimpulssit pystyisi radiotoimintaa maassa lamauttamaan.

Vain vanha tekniikka toimii ydiniskun jälkeen. Silloin äänessä voisi olla Heikki Luukkanen ja Radio Vapaa Lieksa.

Siirrytään uhkakuvista todellisuuteen. Ennen syyskuun alkua on esimiehen Sari Lehtisen kanssa tulevaisuuskeskustelu. Näin tehdään jokaisen 58-vuotiaan yleläisen kohdalla.

Näkymä näyttää olevan selkeä. Niin ovat mielipiteetkin, joista myös pidetään kiinni.

­·Kovin herkästi niitä ei kannata vaihtaa. Saattaa saada huonompia, on Heikki Luukkasen kokemukselta saama opetus.

MAARIT LINDSTRÖM

Kuvatekstit

Koottu ja purettu. Yleisradion Imatran toimitus on yhtä kuin radiotoimittaja Heikki Luukkanen. Ay-rajojen takia hän joutui aikanaan itse hakemaan toimituksen studion laitteiston. Kauppasopimuksen perusteella hänen on vietävä ne myös pois. Mitään ei saa jäädä.

Suoraa. Imatran pienessä studiossa toiminta on harvemmin ollut harjoittelua vihreän valon takana. Puhe on tullut ulkoa ja suorana.

Kirjoittaja:
Hannu Ojala