Sodan raskaat muistot loivat iloisen juhlan Imatralla

Juttu ei loppunut rajaveteraanien asevelijuhlassa Immolassa.

SARI ANTTONEN

­·Ei olla enää nuoria, mutta komeita poikia ollaan vieläkin, naureskelevat

kaverukset Toivo Rosti ja Esko Korhonen pilke silmäkulmassa.

Iloiset veteraanit saapuivat Kiteeltä sodan aikana rajajoukoissa

palvelleiden veteraanien juhlaan Kaakkois-Suomen rajavartioston esikuntaan

Imatralle.

Immolaan saapui eilen rajaveteraaneja kaikista kahdeksasta

rajajääkäripataljoonasta sekä erillisosasto Pennasesta, joka taisteli

Lapissa. Joka toinen vuosi järjestettävään juhlaan kokoontui tällä kertaa

sata veteraania ympäri Suomea.

Veteraanijuhlassa muisteltiin 60 vuoden takaisia tapahtumia, jolloin maamme

kohtalo ratkaistiin ankarissa torjuntataisteluissa Tali-Ihantalassa ja

Ilomantsin seudulla.

Rajajääkäripataljoonat toimivat koko rajan pituudella Hangosta Petsamoon.

Veteraanit taistelivat menestyksellä neuvostojoukkojen suurhyökkäystä

vastaan ja olivat tärkeässä asemassa turvaamassa maamme itsenäisyyttä.

Kunniakkaat taistelut vaativat myös uhrinsa. Kyvykkäitä rajajääkärijoukkoja

käytettiin raskaissa tehtävissä, joka johti keskimääräistä suurempiin

tappioihin. Vuosien 1941-1944 aikana rajajoukoista kuoli tai katosi 1830

miestä, joka on kuuden komppanian verran.

Sodasta

rajavartiostoon

Supliikkimiehiä Rostia ja Korhosta kipeätkin muistot hymyilyttävät nyt.

­·Minut pojat heittivät Vuokseen, jotta vaatteet sammuisivat. Olin saanut

panssarinyrkin liekin vatsaan. Minun sotani ei kuitenkaan loppunut vaikka

haavoituinkin Äyräpäässä. Minut kotiutettiin joulukuun 15. päivänä vuonna

1945, kertoo Lappeenrannassa syntynyt, rajajääkäripataljoona 1:ssä

palvellut Korhonen.

Rostillekin Lappeenranta on tuttu paikka.

­·Kävin siellä kanta-aliupseerikoulun, joka on nykyisin maasotakoulu. Minut

lähetettiin Äänisniemelle tammikuussa 1942. Palvelin Hämeen ratsuväki

rykmentissä, kertoo Rääkkylästä kotoisin oleva Rosti.

Rosti haavoittui Vammelsuussa vuonna 1944.

­·Sain sirpaleita päähäni. Jouluaaton aattona eivät olisi päästäneet

sairaalasta kotiin, mutta kun jalat toimivat niin minäpä lähdin ja

pääsinkin jouluksi kotiin, Rosti muistelee.

Sodan jälkeen kumpikin työskenteli rajavartiolaitoksella – Rosti

Tohmajärvellä ja Korhonen Kaakkois-Suomen rajavartiostossa. Nyt jo

kolmisenkymmentä vuotta eläkkeellä olleet kaverukset tyytyvät nappaamaan

kiinni vain kaloja.

Juhlan yhteydessä veteraanit tapasivat myös uuden sukupolven

rajajääkäreitä, kun raja- ja merivartiokoulun heinäkuun saapumiserän 127

varusmiestä vannoi sotilasvalan.

SARI ANTTONEN

Kuvateksti

Kalakaverukset. Unto Ellonen (vas.), Toivo Rosti ja Esko Korhonen ehtivät

tutustua myös Rajamuseoon, jonka seinillä näkyi useita tuttuja kasvoja.

­·Hieno komentaja oli tämä Olli Korhonen. Hän johti majurina talvisodan

aikana ja torjui venäläisen prikaatin Ilomantsin taisteluissa, kertoo Korhonen.

Kirjoittaja:
Sari Anttonen