Categories
Artikkelit

Vapaapalokunta kulkee tasaisen varmasti muuttuvassa ympäristössä

Tapanaisen talon palo näytti, että 125-vuotiaan Lappeenrannan vpk:n yhteishenki ja auttamishalu ovat kohdallaan vaikka keskellä yötä.

ETTI KANTOLA

Lappeenrannan halki kulkevalla punaisella letkalla on paljon ystäviä. Lukuisat uteliaat silmäparit katsovat jalkakäytävällä. Tällä kertaa palokuntalaisilla ei ole kiire mihinkään. Parhaimpiinsa pukeutuneet miehet, naiset ja lapset ehtivät vilkutella autoista.

Kymmenet paloautot kokoontuvat Vapaudenaukiolle ihailtaviksi. Heikki Aapron ohjaama Ford-merkkinen sammutusauto vuodelta 1939 on suosituimpia.

­·Auto tuli meille uutena. Se seisoi pitkään ennen kuin se kunnostettiin uudelleen, kuski kertoo puupintaisesta kärrystään.

Viimeiset hälytysajonsa vanhus kulki 1960-luvulla. Miehet muistavat, että tulessa oli sosiaalitoimiston ulkorakennus.

­·Pressut läpättivät ympärillä ja mopo ajoi ohi, muistelee kyydissä ollut Hannu Horppu.

125-vuotiaalla Lappeenrannan vpk:lla menee hyvin. Perusasiat ovat säilyneet koko taipaleen: tuli sammutetaan ja ollaan vapaaehtoisia. Paljon on kuitenkin muuttunut.

­·Kalusto ja sammutustapa ovat toiset ja tehtävät laajentuneet. Vanhimmassa hevoskärryssä on pelkkä pumppu. Vuoden 1939 Fordissa on raivauskalusto. Uusimmassa autossa on hydraulinen raivauskalusto, lisäpumppu, savusukellusvarusteet ja valmius vaarallisten aineiden käsittelyyn, Heikki Hagman viittilöi ympärillä oleviin yksiköihin.

Meininki tuo iloa

rankassa paikassa

Juhlivalla palokunnalla on sata jäsentä.

­·Ihmisen luontainen auttamishalu tuo väkeä. Osa tulee perheen mukana, meillä saattaa olla kolme sukupolvea yhtäaikaa, kertoo Hagman, Lappeenrannan vpk:n 1. varapäällikkö.

Junioriosaston johtaja Jere Helen kertoo, että koulun alku toi kymmenkunta uutta pientä harrastajaa. Alkuun totutellaan. Uudet tulokkaat pääsevät varsinaiseen toimintaan pikkuhiljaa.

­·Syksyllä lähdetään Vaasaan kilpailemaan palokuntanuorten Veikon malja -kilpailuun, Helen kertoo esimerkin.

Koululaiset Aleksi Kemppinen ja Timi Leppänen viihtyvät porukassa kolmatta vuotta. Kumpikin lähti mukaan vanhempien aloitteesta perheensä ainoana.

­·Kerran viikossa harjoitellaan. Lisäksi on erikoisharjoitukset ja leirit, pojat kertovat.

Molemmat ovat olleet yöharjoituksessa, jossa hälytyksiin lähdetään pitkin yötä tilanteen vaatimia tehtäviä suorittamaan. Olisiko se liian rankkaa ammattina?

­·Ei, jos olisi samanlainen meininki kuin vpk:ssa.

Ikähaitarin toinen pää täyttyy muun muassa vakinaisesta palokunnasta eläköityneistä. Harrastuksesta tulee helposti elämäntapa, ja halli vaihtuu asuinpaikan mukaan. Viivi Tarkiainen muutti Lauritsalasta kaupungin keskustaan ja siirtyi Lappeenrannan vpk:an

­ En ehtinyt Lauritsalaan hälytyksiin. Nyt ehdin ja voin lähteä kesken työajankin. Tämä on rakas harrastus. Jos joutuisin muuttamaan, vaihtaisin taas palokuntaa.

Tapanaisen talo

näytti vapaaehtoishengen

Palokuntalaiset käyttävät kesäistä Tapanaisen talon paloa toimintakyvyn mittarina.

­·Silloin aloitimme perjantaina ja lopetimme maanantaina. Uutta porukkaa löytyi koko ajan lisää yötä myöten, Hagman kiittelee.

Lappeenrannan keskustassa työskenteli kaikki kaupungin yhdeksän vapaapalokuntaa sekä imatralaiset ja taipalsaarelaiset. Kun vakinaisten palokuntien miehistöä pienennetään, vapaaehtoisten vastuu vartioinnista ja muusta jälkityöstä kasvaa.

Myös siirtyminen Kouvolassa sijaitsevan hätäkeskuksen alaisuuteen tuntuu lisänneen lähtöjä. Onnettomuuspaikalle hälytetään paljon väkeä, ja osa kääntyy takaisin, kun avun tarve täsmentyy.

Heikki Hagman kertoo, että joillakin vapaapalokuntalaisilla työnantaja joustaa ja sallii hälytyksiin lähdön työajalla. Useimmiten joustaja on kuitenkin perhe.

­·Niinhän se on muissakin harrastuksissa, sama kuin harjoittelisi vaikka maratonia.

Tapanaisen talollakin harrasti kuitenkin kokonaisia perheitä yhdessä. Sitä varten vpk:ssa toimivat hälytysosaston lisäksi nais- ja junioriosasto.

PEKKA HÖLKKI

Kuvatekstit

Entisajan varusteet. Vanha ja uusi palokalusto keräsi kiinnostuneita lauantaina Lappeenrannan

Vapaudenaukiolle. Varustehoitaja Heikki Aapro esitteli välineitä Kristian (toinen vas.) ja Tiia Ruokojärvelle, Aku Haikalalle ja Jouko Ruokojärvelle.

Punainen kulkue. Lauke-hevonen veti palokuntalaisten kulkuetta lauantaina

Lappeenrannan halki. Hevosella oli perässään kahdeksan miehen käsikäyttöinen sammutussuihku, joka oli käytössä 1930-luvulle asti.

Kirjoittaja:
Etti Kantola