TENHO TIILIKAINEN
Imatralainen Eine Lievonen lähtee tyhjän muistiinpanovihkon kanssa jouluksi etelään, Lanzarotelle. Vihko on mukana siltä varalta, että mieleen nousee ajatuksia, jotka on saatava tallennettua tuoreeltaan paperille.
Eine Lievonen on merkinnyt muistiin, mutustellut ja miettinyt tunteitaan ja tuntemuksiaan parin vuoden ajan kirjoittamalla. Niiden tuloksena on syntynyt omakustanne teos, runo- ja mietekirja Tuska.
·Puolitoista vuotta sitten aloin kirjoittaa runoja ja ajatuksiani. Purkamaan tuntojani paperille. Ne ikävätkin ajatukset on vain kirjoitettava ylös, sillä tavalla niistä pääsee pois ja yli, Lievonen sanoo.
Kirjoittaminen on ollut hänelle uusi ja vapauttava kokemus. Hän itse sanoo kirjan kertovan hänen omasta elämästään ja taistelustaan itsensä kanssa miehensä äkillisen kuoleman jälkeen.
·Kirja kertoo ensin surusta ja menetyksestä, mutta myös oman minän etsimisestä ja itseni hyväksymisestä, elämän kovuudesta ja tyhjyydestä.
Lievonen sanoo ajatusten tulevan milloin lenkillä, illalla tai joskus aamulla. Ajatukset hän pistää paperille sellaisenaan, eikä niitä myöhemmin enää juurikaan korjaile. Kirjakin on koottu tällä periaatteella, kieliopillisista hienouksista välittämättä.
·Tämä on minun näköiseni.
Jokainen kirjan runo tai kirjoitelma on päivätty, ensimmäinen on kesäkuulta ennen juhannusta vuodelta 2003, viimeinen tämän vuoden marraskuulta. Aikajanaa seuraten voi myös huomata Lievosen tunteiden ja mielialojen muutoksen. Lohduton ikävä vaihtuu vähitellen orastavaan optimismiin, tapahtuneen ja itsensä hyväksymiseen.
·Tämä on surullinen kirja, ehkä seuraava, jos sellainen tulee, on iloisempi.
TENHO TIILIKAINEN
Kuvateksti
Tuska. Eine Lievonen on huomannut, että ihminen on surunsa kanssa liian usein yksin. Kuolema ja sairaus karkottavat näennäisystävät. Mutta toisaalta: yksikin ystävä riittää.