MATTI SAARELA
Tekstiilitaiteilija Ritva Puotilalla on kyky luoda kauneutta ympärilleen.
Hän käyttää töissään paljon luonnonmateriaaleja. Myös Puotilan muotokieli
ja kauniin perusvärit ovat kuin osa luontoa. Puotilan töiden parissa on
helppo haltioitua, kokea samanlaista onnentunnetta kuin suurenmoisen
luonnonnäyn ääressä. Puotilan mukaan taiteilijan tehtävä ei kuitenkaan ole
jäljitellä luontoa kopioinnista nyt puhumattakaan.
·Materiaalit eivät ole pääasia, vaan se vaikutelma, jota taiteilija
työssään tavoittelee. Taiteilija ei jäljittele jotakin luonnonnäkymää, vaan
pyrkii vaikutelmaan, Puotila sanoo.
Etelä-Karjalan taidemuseossa avattiin perjantaina Puotilan näyttely
Sydäntalvi. Esillä on Puotilan töitä aina 60-luvulta lähtien. Näyttelyssä
on mukana myös Puotilan aivan uusia uniikkitöitä. Yhteen näyttelyhuoneeseen
Puotila on koonnut itselleen rakkaita kankaita ja esineitä. Installaation
nimi on Minun jouluni.
Puotila on Lappeenrannassa nuoruutensa maisemissa. Hän lähti
piirustuskoulusta opiskelemaan Taideteolliseen oppilaitokseen vuona 1954.
·Oikeastaan minun piti mennä Kuvataideakatemian kouluun, mutta äitini oli
sitä mieltä, että ensin pitää hankkia kunnon ammatti, Puotila sanoo.
Puotila valmistui nykyisestä Taideteollisesta korkeakoulusta 1959 ja voitti
jo seuraavana vuonna kultamitalin Milanon Triennaalissa. Voiton jälkeen
nuori Puotila aloitti yhteistyön amerikkalaisen Dansk International Designs
Ltd:n kanssa.
Puotila kokeili 80-luvulla paperinarun mahdollisuuksia. Näiden kokeilujen
pohjalta syntyi Puotilan ja hänen poikansa Mikko Puotilan yritys Woodnotes,
jonka parissa Ritva Puotila jatkaa yhä teollista designsuunnitteluaan.
Tekstiilitaidetta
kaikille aisteille
Etelä-Karjalan taidemuseossa on esillä myös useita uniikkeja töitä,
reliefejä ja veistoksia, joiden materiaaleina on käytetty paperinarua.
Puotilalle itselleen erittäin rakas ja tärkeä työ on viime vuonna
valmistunut Sitruunantuoksu, joka kuvaa hyvin myös Puotilan taiteilijan laatua.
·Sitruunan tuoksu on hyvin terävä ja se liikkuu. Tekstiilitaide onkin
varmaan ehkä aistillisin kuvataiteen muoto. Olen itse aina ihaillut
erilaisten kankaiden pintoja. Tekstiilitaiteessa ovat mukana usein myös
tuoksut. Ajattele vaikka nahan hajua, Puotila sanoo. Lapsuutensa Puotila
eli Viipurissa. Teokseen Serpentiinit liittyy tarina Puotilan lapsuuden
Viipurista. Puotilan isä oli töissä rautateillä ja perhe pääsi muuttamaan
vuonna 1941 ensimmäisten joukossa takaisin Viipuriin.
·Talot olivat vielä tyhjillään venäläisten jäljiltä. Yhdessä talossa oli
toiminut elokuvateatteri ja löysimme sieltä sisareni kanssa elokuvalippuja,
jotka olivat sellaisilla isoilla rullilla. Sisareni keksi heittää niitä
rullia kuin serpentiinejä. Pian olimme peittäneet salin joka puolelta
näillä värikkäillä nauhoilla.
Lapsuuden susi
abaca-turkissa
Samanlainen tarina liittyy Filippiineillä kaksi vuotta sitten kudottuun
reliefiin Susi.
·Asuin sodan aikana isoisäni luona Luumäellä ja näin kuvan sudesta, joka
oli ammuttu siellä, Puotila kertoo.
Puotilalla on yhä tallella valokuvia tuosta Luumäellä ammutusta sudesta.
Mutta miten lapsuuden muistot voivat palata 60 vuoden takaa työhön, jossa
on käytetty raaka-aineena muun muassa Filippiineillä kasvavan banaanin
sukuisen abacan lehtiä.
·Ehkä tässä iässä lapsuuden muistot alkavat jälleen tulla kirkkaina mieleen.
Puotilan kasainvälinen ura alkoi Milanon Triennaalista. Sen jälkeen
palkintoja on tullut paljon, mutta aivan poikkeuksellisen paljon Puotila on
saanut julkista tunnustusta aivan viime vuosina. ·Minä olen tietysti
etuoikeutettu ihminen. Olen aina saanut tehdä myös työkseni juuri sitä,
mitä olen kaikkein eniten halunnutkin tehdä.
Etelä-Karjalan taidemuseon näyttely on komea, mutta ei kattava. Monet
Puotilan keskeisistä uniikkitöistä ovat suurten taidemuseoiden ja muiden
institutionaalisten taiteen ostajien kokoelmissa.
·Niiden saaminen mukaan tällaiseen näyttelyyn on aina hyvin pitkän
prosessin takana, Puotila pahoittelee.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Kaikki aistit hereillä. Ritva Puotila ja Sitruunantuoksu. Puotila pitää
tätä viime vuonna valmistunutta metalli- ja paperilangasta kudottua
reliefiä yhtenä pääteoksistaan.
Jäätynyt sulattaa jään. Jäätynyt on suuri tilateos, jonka materiaaleina
Puotila on käyttänyt muun muassa kaislaa, metallilankaa, paperinarua ja
luonnonkiviä.
Opponentti. Ritva Puotilan mukaan tekstiilitaiteen tekeminen on tiimityötä.
Puotilan studiolla työskentelee 12 taiteilijaa ja käden taitajaa. Tarja
Sulola on kutonut monet Puotilan uusimmista töistä. Sulolan kanssa kuvassa
Puotilan teos Mustat ruusut.