ILKKA POHJALAINEN
Valtionsyyttäjä Matti Nissisen päätöksen mukaan UPM:n Kaukaan
jätevesipäästöjutussa ei ole näyttöä syytteiden pohjaksi. Ketään
henkilöstöön kuuluvaa ei syytetä, eikä yhtiötä itseään koskevaa
esitutkintaa jatketa. Syyttäjän mukaan tehtaan käynnistämiseen kesällä 2003
liittyi poikkeuksellisia ja odottamattomia ongelmia.
Syyteharkinta koski 14 kaukaalaista epäiltyinä tuottamuksellisesta
ympäristön turmelemisesta.
Keskusrikospoliisi tutki juttua Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen,
Lappeenrannan ympäristötoimen sekä kahden yksityisen jättämän
tutkintapyynnön perusteella.
Esitutkinnassa selvitettiin päästöjen aiheutuneet kolmesta eri
tapahtumasarjasta kymmenen päivän aikana juhannusseisokin jälkeisen tehtaan
käynnistämisen yhteydessä.
Niiden seurauksena pääsi Saimaaseen satoja kuutiota suopaa ja useita
tuhansia kuutioita neutraloitua mustalipeää. Samalla osa yhtiön jätevesien
johtamisluvassa sallituista päästömääristä ylittyi.
Vesistössä päästöt lisäsivät orgaanisen aineen pitoisuutta, tummuutta,
sameutta, ravinnepitoisuuksia ja sakan sekä vaahdon muodostusta ja
alensivat happipitoisuutta. Vesi myös haisi voimakkaasti.
Tehtaan alapuolisella vesialueella viiden kilometrin etäisyydelle asti
esiintyi kalakuolemia ja kalojen karkottumista hapekkaammille alueille.
Fosforipitoisuuden lisääntyessä myös levien kasvu ja rehevyys lisääntyivät
ja kiintoainetta kertyi rannoille.
Vaikutuksen ulottuivat eri asteisina useiden neliökilometrien alueelle ja
vaikuttivat parhaaseen loma-aikaan satojen kesämökkiläisten ja
ranta-asukkaiden kesän viettoon ja viihtyvyyteen Saimaalla. Syyttäjä
luonnehtikin aiheutunutta vahinkoa sekä erityisen suureksi että
pitkäaikaiseksi.
Kolme
tapahtumasarjaa
Syyttäjä jakoi 16. kesäkuuta alkaneet ja 30. kesäkuuta päättyneet
tapahtumat kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä seisokin aikana 16.-21. kesäkuuta
tyhjennettiin suolapitoisia vesiä säiliöistä haihduttamon varoaltaaseen ja
sieltä edelleen biologiselle jätevesipuhdistamolle, josta jätevesi
johdetaan Saimaaseen. Puhdistamolle johdettu neste sisälsi runsaasti suopaa.
Toisessa sarjassa haihduttamon käynnistämisen yhteydessä maanantaista 23.
kesäkuuta puolesta yöstä kello kolmeen yöllä tapahtui lauhdevesien
likaantuminen, laihasuopasäiliön ylikaato haihduttamon varoaltaaseen ja sen
täytyttyä reunuksen yli edelleen pihalle, ja osaksi sieltä maastoon ja
osaksi puhdas- ja sadevesiviemärijärjestelmän kautta puhdistamattomana
Saimaaseen.
Puhdistamattomana Saimaaseen päässyt neste on sisältänyt runsaasti suopaa.
Kolmannessa tapahtumasarjassa pian käynnistyksen jälkeen viikonvaihteessa
27.-30. kesäkuuta haihduttamo kuohasi voimakkaasti. Siitä aiheutui
mustalipeäpäästö biologiselle puhdistamolle ja sen varoaltaaseen sekä
edelleen Saimaaseen.
Syyttäjän mukaan tapahtumasarjoista 1 ja 2 ei vielä aiheutunut lupaehtojen
ylityksiä. Laskennallisesti ylitykset toteutuivat vasta kolmannessa
tapahtumasarjassa. Syyttäjä katsoi myös, että kyse oli lain silmissä
kolmesta erikseen arvioitavasta osasta, koska ne ovat ajallisesti erillisiä
ja tehty eri työvuoromiehityksellä.
Jokainen vastaa vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään eli
laiminlyönneistään, syyttäjä linjasi. Syyteharkinnassa on arvioitu jokaisen
rikoksesta epäillyn osuutta erikseen ja sen suhdetta tapahtumasarjan
kokonaisuuteen. Tässä arvioinnissa keskeistä oli se, onko epäilty
menetellyt velvollisuuksiensa vastaisesti jotakin tehden tai laiminlyöden.
Eri työvuorojen vastuuhenkilöillä on syytäjän käsityksen mukaan ollut täysi
syy olettaa, että ammattitaitoiset ja itsenäiseen päätöksentekoon kykenevät
kollegat ovat hoitaneet tehtävänsä ja velvollisuutensa. Syyttäjän
perusteluiden mukaan ei löydy näyttöä siitä, että kukaan olisi tahallisesti
saati huolimattomuuttaan rikkonut rikoslakia tai vesilakia. Esitutkinnan
lähtökohtana oli huolimattomuus. Huolimattomasti toimimisen lähtökohtana
puolestaan on, että henkilön teko on luonteeltaan kielletty, hän ottaa
kielletyn riskin.
Huolimattomuus edellyttää myös tilaisuutta toimia jollakin toisella,
konkreettisesti mahdollisella tavalla, josta ei olisi aiheutunut
ympäristövahinkoa. Riskejä ei syyttäjän mielestä ole otettu tietoisesti.
Yhtiökään ei
rikosvastuussa
Ympäristörikostapauksissa on rikoslain mukaan mahdollista panna vastuuseen
myös yhtiö.
Lipeäpäästöjutussa UPM:n rikosvastuu edellyttäisi syyttäjän mielestä sitä,
että sen johto olisi ollut osallinen rikoslain mukaiseen ympäristörikokseen
tai sallinut sen tekemisen, tai että yhtiön toiminnassa ei olisi noudatettu
vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta ympäristörikoksen ehkäisemiseksi.
Esitutkinnassa ei ole kuitenkaan tullut ilmi viitteitä osallisuudesta,
sallimisesta tai rikosvastuun näkökulmasta muutoin moitittavasta
toimintakulttuurista. Ketään yhtiön puolesta toiminutta henkilöä ei ole
asetettu syytteeseen, joten yhtiöön itseensä kohdistuvaan esitutkinnan
jatkamiseen ei ole syytä, valtakunnansyyttäjä perustelee.