PETTERI VÄRTÖ
Hyllyllä äkseeraavat pikkusotilaat joutuvat sulkeisharjoitukseen Asko
Liirin käsissä Vuoksenniskan 50’s divarissa. Tottuneesti ja turhia
stressaamatta divarinpitäjä siirtää myytävänä olevat esineet uuteen
järjestykseen.
Pikkusotilaista on turha ottaa paineita, sillä Elvis, Mannerheim ja Marilyn
katsovat miestä antikvariaatin seiniltä päivittäin.
Eivätkä öljyvärimaalauksissa esiintyvät kuuluisuudetkaan kiusaa häntä niin
paljon kuin kotoinen kansallismaisema: Imatrankoski. Sen onnistunut
ikuistaminen on imatralaisen harrastajamaalarin ehdoton ykköshaaste.
·Virtaavan veden valjastaminen kankaalle on vaikein mahdollinen aihe. Sen
käsittely ei pääty ikinä, sillä vaihtoehtoja on niin paljon, Liiri sanoo.
HÄNEN mukaansa parhaaseen lopputulokseen kansallismaiseman kanssa on
päässyt Akseli Gallen-Kallela Imatrankoski-maalauksessaan.
Vuodelta 1893 peräisin oleva kansallisromanttinen teos myös jäänee
maalaustaiteen hurjimmaksi siveltimenvedoksi vedessä, sillä
koskimaalareiden nykyinen lukumäärä on suoraan verrannollinen
koskenlaskijoiden määrään.
Maalaaminen on Sokuran kylässä syntyneen Luumäen pojan ensirakkaus
kulttuurin saralla. Kaikki alkoi oppikoulun piirtämiskiinnostuksesta, johon
luokkakaveri Risto Komi kovasti innosti.
LISÄINTOA Liiri sai Suosikki-lehden idolien piirtämiskilpailusta vuonna
1965. Lyijykynällä varjostettu Ricky Nelson julkaistiin muiden
ansioituneiden idolipiirrosten yhteydessä.
Rickyn piirtäminen on pieni detalji vailla suurempaa merkitystä. Erityisen
pieni se on Imatrankosken kuohuissa, joihin Liiri silmä kiiltäen palaa tuon
tuosta.
Kuulijan mieleen nousee kuohuja vastavirtaan uivasta lohesta laulava
kertosäe: kannattaa pyytää, vaikka ei saiskaan.
KUVATAITEEN koskiuomissa eivät tavallisesti polski lohet eivätkä muutkaan
eväkkäät. Asko Liirin muissa piirroksissa eläimet kuitenkin liikkuvat.
Harrastajamaalari on vuodesta 1992 lähtien vastannut Imatralla
järjestettävän erähiihdon hihamerkin suunnittelusta.
·Järjestäjät pyysivät mukaan talkoisiin, kun muita tekijöitä ei oikein
tahtonut löytyä, Liiri kertoo vaatimattomasti osastaan pitkässä perinteessä.
Hihamerkki on ensi lauantaina 49:nnettä kertaa lykittävän erähiihdon
katkeamaton perinne.
Hihamerkin vuosittaisen teeman miettii ja valitsee tapahtuman
järjestelyorganisaatio. Aiheena ovat tavallisimmin olleet maakunnan eläimet
sekä valtakunnan ja sen merkkihenkilöiden juhlavuodet. Niinpä Liiri on
sommitellut suorakulmion muotoon niin erilaisia metsäneläviä kuin
juoksijoiden kuninkaankin.
·Kuukkeli vuodelta 2001 on toistaiseksi ollut paras aikaansaannos, ja myös
viimevuotinen valkohäntäpeura onnistui, Liiri näkee.
Tänä vuonna hihaan ommeltavaksi on tarjolla joutsen. Sen taustalla on
Joutsenon kaupungistumisen huomioiminen.
ERÄHIIHDON hihamerkkien perinteen käynnisti ruokolahtelainen kartanonherra
Eino Pätilä. Merkkiheraldikoista pitkäaikaisin on ollut Torsti Mäkelä.
Kunniakkaaseen seuraan kelpuutettu Liiri on tähän mennessä suunnitellut
kaikkiaan 13 merkkiä. Vuodesta 1994 lähtien hän on käyttänyt sommittelussa
apunaan tietokoneen piirustusohjelmaa.
·Ohjelma rajoittaa tekemisen mahdollisuuksia, ja käsin tulisi parempaa
jälkeäkin, mutta värierottelu on käsin hankala tehdä, Liiri toteaa syyksi.
Tietokoneen käytön myötä hihamerkkien ilme on kirkastunut. Alkuvuosien
valmistuskäytännön sanelema synkkyys on vaihtunut valoisampiin sävyihin.
HIHAMERKKIEN suunnittelu on Asko Liirille osa maalausharrastusta.
Maalausharrastus taas on irrottautumista arkirutiineista.
Arkirutiinien katkaisu oli myös viime vuoden huhtikuussa tapahtunut 50’s
divarin perustaminen.
·Aika kävi kerrostaloasunnossa pitkäksi. Entinen antikvariaatin pitäjä
menehtyi yllättäen ja tilat, joissa tuli vierailtua usein, jäivät tyhjilleen.
Tyhjät tilat ovat pikkuhiljaa täyttyneet, sekä omista kokoelmista että
muualta keräillystä.
·Tavaramäärä on vähintään kolminkertaistunut aloittamisen jälkeen. Tavaran
kerääminen ei ole ongelma, sillä sitä on liikkeellä paljon.
Ongelmallisempaa on asiakaskunnan kasvattaminen, koska alalla on aika kova
kilpailu. Mutta siitäkään ei tule suorituspaineita, sillä tämä on pelkkä
harrastus ja ainoa tavoite on vuokrarahojen saaminen kasaan, hän sanoo.
DIVARI on Liirin mukaan viiden vuoden projekti. Työelämässä viimeiset
kymmenen vuotta Immolan rajamuseon hoitajana toimineen miehen
keräilyharrastus on kuitenkin pitkällisempää kestoltaan.
·Kiinnostus keräilyyn alkoi 1950-luvulla sarjakuvista ja rockmusiikista.
Jotenkin se vuosikymmen jäi päälle, ja divarin nimikin kertoo aika paljon
omista kiinnostuksen kohteista, Liiri kertoo Tex Willer -albumien ja
vinyylilevyjen keskellä.
Divarin pitäminen merkitsee usein hiljaisia päiviä. Ne sujuvat opiskelun ja
muun tiedon hankinnan sekä tavaroiden järjestämisen – ja joskus myös
shakinpeluun – merkeissä.
Noina päivinä voi myös pysähtyä virtaavan veden äärelle ja – koettaa
valjastaa sen ikuista liikettä.
ASKO LIIRI
Syntynyt Luumäellä Sokuran kylässä 1947
Seurat: Luumäen Pojat ja Luumäen taideyhdistys LuuTa
Asuu Vuoksenniskalla
Työura: rajavartija 1968-1982 Vainikkala, 1982-1997 Immola, josta viimeiset
kymmenen vuotta Rajamuseon hoitaja
Harrastus: 50’s divarin omistaja huhtikuusta 2004
Kuvateksti
Asko Liiri kyllästyi eläkeläiselämään kerrostaloasunnossa ja alkoi
harrastaa divarin pitämistä Vuoksenniskalla huhtikuussa 2004.
SEPPO RAUTIOVAARA