ANTTI MUNNUKKA
Tirilän koulun oppilas Sonja Rantanen, 11, kirjoitti viime keskiviikkona
aamupäivällä vihkoonsa tarinaa. Tarinassa murrosikäinen, sähkökitaraa
soittava poika perustaa rokkibändin.
Tarinaa oli silloin kertynyt jo kolme vihkollista.
Viereisessä pulpetissa istui Julia Myrsky, 11. Hän piirsi Sonjan tarinaan
kuvaa.
·Mie en osaa piirtää niin hyvin kuin Julia, kertoo Sonja.
Miksi ihmeessä Sonja kirjoittaa murrosikäisestä pojasta? Eikö tytöstä olisi
helpompi kirjoittaa, kun kerran itse on tyttö?
·En mie tiedä, se vaan jotenkin tuli…
Tarinan piti olla valmis perjantaiksi. Silloin Sonja ehkä näytti sen Sämpylle.
Sämpyä kutsutaan Tirilässä yleisesti Sämpyksi. Oikealta nimeltään hän on
Seppo Laine. Hänellä on juhlallinen titteli ja hän esiintyy vähemmän
juhlallisesti.
Sämpy on kaksiopettajaisen Tirilän koulun rehtori. Sämpyn työkavereina
vanhassa, vapaasti hengittävässä Tirilän hirsisessä koulussa on 25
oppilasta, opettajavaimo Riitta, koulunkäyntiavustaja Miia Jukkala ja
keittäjä Eira Kiiski.
Keskiviikkona Eira tarjoili lapsille Willinmiehen pataa.
SONJALLA oli siis valmiina jo kolme vihkollista tarinaa! Saattaisi luulla,
että äidinkieli olisi Sonja Rantasen mieliaine.
Siinähän se menee, mutta Sonja pitää eniten matematiikasta. Hän ei oikein
osa selittää miksi:
·Matikka on jotenkin erilaista, sillai vaativampaa kuin äikkä.
Sonja hyppäsi jo syksyllä matikassa viidennen luokan tehtävistä kuudennen
luokan tehtäviin. Pari viikkoa hän siirtyi sitten seiskaluokkalaisten
tasolle, vaikka seiskaa ei Tirilässä ole, koska Tirilä on alakoulu.
Mutta se ei haittaa. Itse asiassa Tirilässä ei ole muitakaan luokkia.
Tirilän koulu on luokaton koulu, Lappeenrannan ainut. Siellä noudatetaan
vuosiluokkiin sitomatonta järjstelmää (VSOP).
JUURI SIKSI Sonja Rantanen on saanut vapaasti edetä taipumustensa
mukaisesti tässä mieliaineessaan, kuten muissakin.
Kaikki lapset etenevät Tirilässä omaan tahtiinsa, ja mikä merkillisintä,
päättävät tämän tahdin hyvinkin tarkkaan itse.
Pulpettien paikatkin he päättävät itse, niissä sitten tekevät kukin työtä,
jonka ovat päättäneet sinä päivänä tehdä. Sämpy käännähtelee keskellä
luokkaa puolelta toiselle, kuuntelee ja antaa palautetta.
·Esimerkiksi Sonjalla palaset loksahtivat matematiikassa paikalleen ja hän
alkoi vaatia aina vaan uusia tehtäviä. Kävin Armilasta hakemassa
seiskaluokan kirjan ja nyt käydään sitä läpi, sanoo Sämpy.
Sonja laskee nyt jo potenssilaskuja, käyttelee positiivisia ja negatiivisia
lukuja.
EI SONJA miksikään matematiikkaneroksi itseään tunne. Laskeminen vaan
tuntuu omimmalta, vaikka muitakin mukavia aineita on, esimerkiksi
ympäristöoppi.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, sen Sonja vasta on ajatellut, että jatkaa
seiskaluokalle Armilaan.
Koulumatkaa Sonjalla on 2,5 kilometriä. Se sujuu urheilulliselta tytöltä
useimmiten kävellen, minkä nyt isä joskus tuo autolla.
Sonja harrastaa salibandya Barbaarit-nimisessä joukkueessa. Ja hiihtämistä,
kuten isänsäkin. Seppo Rantanen oli takavuosina piirin parhaita hiihtäjiä.
Sonja soittaa klassista kitaraa, arvelee, että sähkökitarakin olisi kiva.
Hän sanoo viihtyvänsä Tirilän koulussa, jota käy myös hänen pikkuveljensä Topi.
Topikin laskee:
·Monta sivua se joskus tekee kerralla, tiesi Sonja.
Pikkuveljellä tulee olemaan helppoa, jos vaan suostuu ottamaan sisareltaan
neuvoja.
OPETTAJAT Seppo ja Riitta Laine tulivat Tirilään Vantaan Ilolan koulusta ja
toivat mukanaan uudenlaisen oppimistavan.
·Ilola on iso koulu ja sinnekin luokaton opetus sopi hyvin. Muutoksen vaan
pitää tapahtua opettajan päässä. Siellä meillä oli luokassa jopa 60
oppilasta ja hyvin meni. Ilolasta käytiin eduskunnan
sivistysvaliokunnallekin kertomassa, miten luokaton koulu toimii
Sämpyllä on varmat mielipiteet luokattoman alakoulun eduista.
·Vanhaan tyyliin kun opetetaan, niin opettajia puhuu ja pälättää tunnilla
40 minuuttia, oppilaat pitkästyvät vuoron perään, sanoo Sämpy.
Koulu on hänen mukaansa sekä oppilaan että opettajan työpaikka. Jokaisella
oppilaalla on omat tavoitteet, päivän, viikon, kuukauden tavoitteet.
Lapset vastaavat itse tavoitteiden saavuttamisesta, opettaja ohjaa.
·Nämä lapset ovat yrittäjähenkisiä. Meillä pannaan kaikki likoon. Mikään
ei ole epätasa-arvoisempaa kuin tarjota kaikille samanlaista opetusta.
LÄKSYT Tirilässä tehdään tunnilla, siitäkin se on hyvä koulu. Ei tarvitse
kotona jupista jostain merkillisistä vanhoista läksyistä.
Kun yksi kohta on opittu, siirrytään seuraavaan. Perusta pysyy vahvana, kun
aukkoja ei jää.
Sämpy vannoo opetuksessaan konstruktivismin nimeen. Sana on vaikea mutta
idea yksinkertainen.
·Konstruktivismin keskeisiä periaatteita on, että oppilas itse konstruoi,
rakentaa tietojaan aina vanhan tiedon päälle. Meiltä aina kysytään, saako
täällä sitten tehdä mitä vaan. Ei tietenkään, mutta meillä ei opettaja
kaada tietoa kuin hernekeittoa lautaselle. Koko ajan on vuorovaikutusta.
Yksi oppii silmillään, toinen korvillaan, yksi tietokoneen avulla. Lasten
työnä on opiskelu, aikuisten työnä opiskelun ohjaaminen ja tukeminen.
Kouluaineiden ohella opiskellaan vastuullista, itsenäistä työn tekemistä ja
oma-aloitteisuutta.
Aleksi Haaparanta tulee näyttämään piirustusta, joka näyttää harpulta ja on
harppu.
·Aleksi päätti rakentaa kässätunnilla harpun, kertoo Sämpy.
Nurkissa on mitä merkillisimpiä asioita, esimerkiksi herneistä ja
hammastikuista koottuja kaikenmoisia kappaleita. Riitta Laine oli opettanut
geometriaa omalla tyylillään.
·Ensi syksynä ehkä järjestän mopokurssin. Tietokonepassin täällä voi
suorittaa kuka tahansa, excelit ja kaikki, kehaisee Sämpy, näyttää seinältä
pitkiä papereita, täynnä kunkin ikäluokan opittavaksi tarjottavaa tietoa ja
taitoa.
TIRILÄN koulu on on ollut pitkään Lappeenrannan kyläkoulujen
lakkautuslistalla. Sämpy ei näe lakkauttamisessa mitään järkeä, etenkään,
kun hän uskoo oppilasmäärän kohta kasvavan.
·Tännehän nyt tulee varmasti uusia asukkaita, kun Viipurintien kaava
valmistuu. Ja onhan se jo todettu muuallakin, että toimiva kyläkoulu itse
asiassa on markkinavaltti, että sinne muutetaan, missä perheen lapsilla on
mahdollisuus käydä kyläkoulua.
TIRILÄN koulun yläkerrassa on neuvotteluhuone, neukkari. Jokaisella
työpaikallahan se nykyään on, miksei sitten Tirilän koulussa.
Neukkarissa on pyöreä pöytä, tuoleja, sänkykin, jos neuvottelijaa väsyttää.
·Meillä ei ole järjestyssääntöjä, mutta neukkarissa keskustelemme, kun on
tarvetta on. Tietysti neuvoteltavaa tulee, eihän sellaista työpaikkaa ole,
jossa kaikki sujuisi noin vain.
·Ja yleiskokouksessa jokainen saa esittää oman mielipiteensä. Toisen
puhetta ei keskeytetä, sanoo Sämpy.
ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ Tirilän koululla on oma vastaanotto. Oma,
demokraattisesti vaaleilla valittu presidentti pitää siellä puheen,
kättelee vieraat sekä luovuttaa kunniamerkit.
Tirilällä on sinisen, punaisen ja keltaisen ritarikunnan kunniamerkkejä.
Merkit saa ansioista. Tämän lukuvuoden presidentti on··kas kummaa··Sonja
Rantanen.
Hänellä oli itsenäisyyspäivänä ilo ojentaa punainen kunniamerkki Jan
Juvoselle ja Miro Nakarille.
Pojat ilmoittivat vanhemmille, että karhu oli löntystellyt ihan koulun
vieressä. Prenikka tuli, kun pojat osoittivat rohkeutta ja mielenmalttia.
TIRILÄSSÄ EI kanneta huolta siitä, että luokattomalla koululla on myös
vastustajansa.
Taannoin Lääkäripäivillä lääketieteen tohtori Linnea Karlsson Turun
yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikalta sanoi,
että luokaton koulu ”onneton järjestelmä, johon liittyy monenlaisia riskejä”.
·Luokaton koulu palvelee lähinnä lahjakkaita lapsia, jotka pärjäävät missä
vaan. Sen sijaan lapset, joilla ei ole vahvoja sosiaalisia taitoja,
joutuvat esimerkiksi joka päivä miettimään erikseen, kuka on kaveri. Myös
yläasteelle siirrytään väärään aikaan, väitti Karlsson.
Tirilä, onneton koulu? Ei se siltä näytä.
Kuvateksti
Sonja Reijonen on teoriassa viidesluokkalainen, mutta lukee seiskan
matematiikkaa. Ken ihmettelee kuvan kahta ylimääräistä kättä, hänelle
kerrottakoon, että sormet ovat Julia Myrskyn. Julia kuvittaa Sonjan äikän
tarinaa.
MARLEENA LIIKKANEN