MINNA MÄKINEN
IMATRA. Marian (nimi muutettu) avioero astuu voimaan huhtikuussa.
Avioliittoa päihteitä käyttävän miehen kanssa kesti vajaat kaksi vuotta.
Pari kuukautta sitten Maria lapsineen sai oman vuokra-asunnon.
Elämä aviomiehen kanssa oli vuoristorataa: välillä mies oli ilman
päihteitä, välillä aineet saivat ylivallan.
·Hän käytti vuorotellen huumeita, alkoholia ja lääkkeitä. Sanoin, että
hänen on päästävä aineista eroon. En halunnut huumeidenkäyttäjää lasteni
isäksi.
Välillä Maria ja mies muuttivat erilleen, mutta palasivat taas yhteen. Mies
pahoinpiteli Marian kahteen otteeseen.
·Yhden kerran hän hajotti talosta ikkunat, kun halusi sisälle, otti
lääkkeitä ja lähti taas.
Lopulta Maria pani kovan kovaa vastaan.
·Sanoin, että jos käytät kerrankin, minä lähden. Ja pidin sanani.
ENSI- JA TURVAKOTIIN Maria meni lasten kanssa kahteen otteeseen, poliisin
neuvosta ja äitinsä toivomuksesta.
·Sisko jätti meidät turvakodin pihaan. Seisoin ulkona puoli tuntia enkä
tiennyt mitä tehdä. Lopulta soitin turvakotiin ja he tulivat hakemaan
meidät sisälle, Maria kertoo. Ensimmäisellä kerralla hän vietti
turvakodissa pari viikkoa, toisella kerralla yhden yön. Turvakotiin meno
oli Marialle kova paikka.
·Se oli junttapullaa: ajattelin, että tilanteeni ei ole niin paha, että
sinne pitäisi mennä. Se oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Tilanne olisi voinut
mennä hirveäksi ilman sitä. Parissa viikossa tilanne rauhoittui. Oli
helpottavaa, että sai jutella asiat pois.
Maria oli kuvitellut turvakotia paljon karummaksi paikaksi. Yhden huoneen
sijasta siellä olikin perheille omat asunnot.
·Pitkään en silti olisi siellä asunut, sillä aivan oma itsensä ei
kuitenkaan voinut olla.
MARIA kehuu turvakodissa saamaansa kohtelua hyväksi. Samaa hän ei sano
tapaamistaan lääkäreistä ja sosiaaliviranomaisista.
·Kaupungilta eivät meinanneet antaa asuntoa, kun miehestäni oli huonoja
kokemuksia. Sanoin, että asunto ei tule miehelle vaan minulle.
Sairaalakäynnillä Maria kertoo kohdanneensa ylenkatsetta. Itsensä
loukannutta lasta epäiltiin pahoinpidellyksi, mutta suoraan ei kysytty.
Siitä käynnistä seurasivat poliisikuulustelut.
·Viranomaisilta toivoisi asiallisempaa kohtelua, Maria sanoo.
MARIALLA on miehen kanssa lasten yhteishuoltajuus. Riitaa siitä ei ole tullut.
·Lapset ovat miehenkin elämän tärkein asia.
Maria sanoo elävänsä nyt päivän kerrallaan. Välillä iskee huono omatunto
siitä, että ei ole ammattia.
·Suunnittelin, että lähtisin opiskelemaan, mutta se ei nyt onnistu. Tällä
hetkellä elän lapsia varten.
PERHEVÄKIVALTAAN on tullut yhä enemmän mukaan erilaisten aseiden käyttö.
Tämän ovat havainneet Imatran ensi- ja turvakodissa vuosikymmeniä
työskennelleet johtaja Maili Hanski ja turvakotityöntekijä Paula Jäppinen.
·Uhkailu ja pelottelu ovat muuttuneet entistä kovemmiksi, Hanski kertoo.
Turvakodissa on myös havaittu, että naisten oma alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
·Kaikilla on pimeät puolensa. Niistä pitää vain yrittää selvitä niin,
ettei vahingoita toista ihmistä, sanoo Hanski.
VÄKIVALLAN käytölle voi yrittää tehdä jotain.
·Siinä tarvitaan auttajia. Yhdessä pohditaan, miten käyttäytymistä toista
kohtaan voi muuttaa. Pelkkä puhuminen ei riitä, pitää tehdä jotain myös
käytännössä, Hanski toteaa.
Hän tietää, että nykyään ihmiset kantavat huolta parisuhteistaan ja
yrittävät todella päästä irti ongelmista.
·Viimeiseen asti ollaan jotain tekemässä. Miehetkin ovat ottaneet vastuuta
suhteista.
Lopullinen irtautuminen väkivalta- tai päihdesuhteesta on vaikeaa.
·Jokaisessa suhteessa on ollut hyviä hetkiä. Kun suhteesta luopuu, on se
kuin heittäisi menemään kristallipallon, tietää Hanski.
Imatran ensi- ja turvakoti
Ensikoti aloitti toimintansa 1950, turvakoti 1.9.1980. Ylläpitäjä
Vuoksenlaakson ensi- ja turvakoti ry.
Kävijöitä (aikuiset+lapset) vuonna 2004: 80, vuonna 2003: 71, vuonna 2002:
83, vuonna 2001: 96. Viime vuonna kodissa viivyttiin keskimäärin 9,2
vuorokautta.
Paikat 3 perheelle (2 kaksiota, 2 yksiötä).
Työntekijöitä 11. Samassa yhteydessä kehitysvammaisten palvelukoti Vuokko.
Avoinna kellon ympäri.
Osoite: Karhumäenkatu 73.
Puhelinnumero: 472 4909.
Kuvateksti
Maria kehottaa väkivaltaisessa parisuhteessa eläviä repäisemään itsensä
irti suhteesta.
MINNA MÄKINEN