ANNE KOTIHARJU
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre (sd.) patistaa
eteläkarjalaisia tarttumaan voimavaroihinsa ja näyttämään ne myös ulospäin.
Maakuntaa leimaavien väestökato- ja ikääntymistilastojen takia ei pidä
laittaa hanskoja naulaan.
Etelä-Karjalan liiton puheenjohtajana aloittanut ministeri huomauttaa,
ettei esimerkiksi Saimaankaupunki-prosessi ollut mikään epäonnistuminen.
Se lisäsi ihmisten tietoisuutta siitä, että rakennemuutoksia tarvitaan
palveluiden turvaamiseksi. Saimaankaupunki kaatui. Eiväthän kansalaiset
sellaista projektia pysty kannattamaan, jossa poliitikotkaan eivät löydä
yhteistä tahtoa.
Nimenomaan Imatra näytti haraavan vastaan.
Imatralla on paljon epäluuloja lappeenrantalaisia kohtaan. Se tulee ehkä
siitä pelosta, että Lappeenranta isompana vetäisi kotiin päin.
Perusluottamus ilmeisesti on puuttunut kuntien väliltä.
Kaupungeissa vallankahvasta pitävät kiinni vanhat kokeneet poliitikot.
Yhteistyö ei Mönkäreen mielestä kuitenkaan kilpisty juuri tähän
sukupolvikysymykseen.
Kyllä ihmisten toki pitää uskaltaa muuttaa mielipidettään ja ottaa
opiksi. Hyvän päättäjän yksi merkki on se, että perehdyttyään asioihin voi
olla muutakin mieltä. Kyllä se kovaa työtä tietysti vaatii, jos joku on
sanonut, että vain minun kuolleen ruumiini yli.
LAPPEENRANNASTA kuuluneita kannanottoja kehittämissatsauksien rohkeasta
keskittämisestä vain Lappeenrantaan, Mönkäre kavahtaa.
Etelä-Karjalan kaikilla osilla on oma roolinsa. Ei voi lähteä siitä, että
jossain kunnassa hyväksytään väestökato. Maakunnan pohjoispäällä on
luontaiset edellytykset jo historiallisesti: elinvoimainen teollisuus,
hyvät elämisen mahdollisuudet ja pohjaa matkailuelinkeinolle.
Etelä-Karjalan suurin ongelma on nuorten menettäminen muualle.
Nykyiset yritykset eivät kasva ja uusien luominen ei ole parasta
mahdollista. Tässä auttaisi kaikenkattava verkostoituminen maakunnan
sisällä. Yrityselämän, kuntapäättäjien, yliopiston ja niin edelleen. Eivät
tämän päivän maailmassa pienet yksiköt menesty. Se, että me kilpailemme
toistemme kanssa, on tuhoon tuomittu tie.
ETELÄ-KARJALAN LIITON hallitukseen asettui nyt raskaimman sarjan
poliitikkoja: ministeri puheenjohtajaksi ja kaksi kansanedustajaa jäseniksi.
En todellakaan halua olla vahvistamassa sitä mielikuvaa, että liitto on
joku supertoimija. Edunvalvonta, Eu-ohjelmat, kuntapäättäjien yhteisen
tahdon luominen ja sitouttaminen ja verkostoituminen muun muassa
yritysjärjestöjen ja muiden kanssa on sitä ydintä.
Yhteisen elinkeinoyhtiön kariutumista Mönkäre harmittelee.
En pysty sanomaan, mitä yhtiöille pitäisi tehdä. Sen kyllä tiedän, että
koko Etelä-Karjala todella hyötyisi siitä, että elinkeinopolitiikassa
pystyttäisiin yhä vaan paremmin luomaan yhteistä tahtoa, sitä että kukin
alue kehittäisi sitä parhainta luontaista osaamistaan. Sovittaisiin, että
näin se on ja sitten näihin vahvuuksiin panostettaisiin.
Mönkäre kysyy, voisiko yhdistyminen onnistua joskus myöhemmin.
Toivoisin, että Etelä-Karjalan liitto voisi omalla tavallaan tätä viedä
eteenpäin niin, että kuntien yhteinen tahto on siellä pohjana.
VENÄJÄSTÄ maakunta voisi ammentaa nykyistä enemmän.
Suomen kauppavaihto Venäjän kanssa kasvaa koko ajan. Jos me emme täällä
usko rajan mahdollisuuksiin niin missä sitten?
Venäläisten maahanmuutto tuo maakuntaan mahdollisuuksia.
Tämä on asia, jota kaikki eivät ehkä hyväksy. Mutta hyödynnetään se
työvoima. Väestökato on kuitenkin Etelä-Karjalan kipeimpiä asioita.
Venäläisiä voi tulla palvelusektorille mutta myös osaajiksi ja yrittäjiksi.
Kuvateksti
Sinikka Mönkäre muistuttaa, että karjalaiset ovat aina osanneet mukautua ja
vastata haasteisiin.
KAROLIINA PAATOS