LIISA KUKKOLA
HELSINKI. Jussi Kumpulaisen olo oli pelin jälkeen kevyt ja ihana. Hiki ei
tosin tullut kevyellä päivätyöllä ja ihanan helpolla.
Sai painaa ja painia täydet 40 minuuttia, kyllä se hien pintaan nosti.
Tämä porukka on kasvanut matkan aikana pelaamaan joukkueena, ja
sellaisena me tämän Suomen mestaruuden voitimmekin joukkueena.
Kumpulainen tiesi jo ennen kuin Foreman oli ratkaisevat heittonsa koriin
lingonnut, miten Namikalle ottelussa kävisi.
Katsoin Andrew’n polvia. Ne eivät vapisseet vapaaheittoviivalla. Olin
aivan varma, että heitot menevät sisään.
Mutta tilanteista ennen vapaaheittoja Kumpulainen oli pelin päätyttyä vielä
hämmennyksissä.
Aivan uskomatonta. Pallo oli minulla käsissä ja kolmet kädet ilmestyvät
jostakin. Se mikään kiistapallo ollut. Pussihukille tarjottiin kyllä aika
käsittämättömällä tavalla ottelun voittoa useampaan otteeseen. Mutta me
olemme Suomen mestareita.
TIMO RIIHELÄN arvoasteikossa tiukka vääntö ja voitto viimeisellä sekunnilla
on korkeammalla kuin 20 pisteellä voitetut matsit.
Tämä oli todellinen peli, ja voitto maistuu todella makealta. Se ja
tietysti sitten kokonaisuus, tämä Suomen mestaruus ja nousujohteinen kulku
sinne. Aivan käsittämätön fiilis tässä tällä hetkellä päällä on.
Foremanin heitot eivät saaneet Timo Riihelän sydäntä läpättämään. Hän
tiesi, mitkä numerot taululla pelin lopussa olisivat.
Onneksi heittäjä oli Andrew, hänelle ratkaisijan paikan mielellään
suokin. Vaikka kyllä nämä jätkät niin kovia ovat, että kaikilta se olisi
onnistunut.
Kuvateksti
Jussi Kumpulainen (vas.) tuulettaa mestaruutta. Pasi Riihelä onnitteelee
lämpimästi Matti Williamsia.
LEHTIKUVA