KAISA JUNTUNEN
LAPPEENRANTA. Jean Sibeliuksen Finlandia kolahti norjalaisen
opiskelijakuoro Stavanger Studentsangforeningen laulajiin. He
harmittelivat, ettei Norjassa ole sävelletty mitään, mikä kuvaisi yhtä
hienosti Pohjolan luontoa ja rauhaa. Porukka analysoi yhteistuumin, että
Edward Grieg on lähellä, mutta ei tarpeeksi lähellä samaa tunnelmaa.
Finlandia tuli tutuiksi norjalaisille, kun he lauloivat sen yhdessä liki
800 opiskelijan kanssa Lappeenrannan urheilutalossa lauantaina. Estradiksi
muuntuneen katsomon täytti kymmenen suomalaista, kolme ruotsalaista, viisi
norjalaista ja viisi virolaista opiskelijakuoroa.
Kaupungissa järjestetty pohjoismaisten opiskelijakuorojen festivaali
huipentui lauantain suurkonserttiin, jossa esiintyi laulajien lisäksi
Lappeenrannan kaupunginorkesteri, Sinfoniaorkesteri Vivo ja Rakuunasoittokunta.
TURUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan kuorossa laulavat Jussi Nummela, Pekka
Haverinen ja Ville Säävuori vetivät gaalakonsertin väliajalla tyytyväisinä
henkeä.
Hienoa laulaa tällaisella porukalla, Nummela kommentoi.
Ja haastavaa Haverinen lisäsi.
Kolmikko oli yhtä mieltä siitä, että massakuoro pärjäsi hyvin, vaikka
yhteisiä harjoituksia oli takana vain muutama.
Jokainenhan on harjoitellut tykönään kappaleita. Tai ainakin olisi
pitänyt harjoitella, Haverinen sanoi.
Turkulaiset eivät olleet esiintyneet aiemmin orkesterin kanssa, mutta
sekään ei tahtia haitannut.
LAPPEENRANNAN festivaalihumua miehet kiittelivät kuorossa.
Tällaisessa tapahtumassa on hirveän helppo alkaa jutella muiden kanssa.
Kontakteja solmitaan yli kansallisuusrajojen…ja juttu alkaa yllättäen
laulamisesta, virnisti Jussi Nummela.
Jos joku kaupunkilainen ihmetteli kaduilla oudosti äänteleviä iloisia
nuoria, niin kummalliselle käytökselle löytyy selitys. Pohjoismaisten
opiskelijakuorolaisten kesken muodostui muutamassa päivässä oma sisäpiirin
kieli, jonka pohjana oli heidän kantaesittämänsä Leif Segerstamin Symphony
No. 111 ”Sorrowmosquitocatepillarformations…Towards…Because…”
Heittelemme toisillemme outoja tavuja. Segerstamin biisistä tuli meidän
yhteinen kielemme, Haverinen valaisi.
Yhteinen kieli ja laulun mahti veivät turkulaisia Lappeenrannassa sitä
vauhtia, että yöunet jäivät vähiin. Kuorofestivaali on osallistujille
melkoinen punnerrus.
Olikohan viime yönä kolmen tunnin yöunet, ei ehkä ihan niin pitkät, Ville
Säävuori laskeskeli.
FESTIVAALIHUMUSSA hetkeksi vakavoituneet turkulaiset miettivät, että
opiskelijakuoroissa on oma erityinen fiiliksensä.
Opiskelijakuorossa samantyyppiset ihmiset löytävät toisensa. Kuoro on
äärettömän vahva yhdistävä tekijä. Meidän kuoro on 30 hengen tiivis
kaveriporukka, Haverinen pohti.
Kuorolaiset harmittelevat harrastuksen huonoa kaikua nuorten ja
opiskelijoiden parissa.
Ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja kuoroharrastuksen suhteen. Monet
muistelevat kauhulla jotakin yläasteen kuoroja, Haverinen harmitteli.
Kolmikko painotti, että opiskelijakuorossa on hauskaa. Asiat otetaan
rennosti ja hurtilla huumorilla.
Akateeminen lauluperinne merkitsee sitä, että opiskelijakuorojen
ohjelmisto on tasokkaampaa ja kokeilevampaa kuin monen muun, Nummela huomautti.
Opiskelijakuoron mukava meininki voi viedä niin mukanaan, ettei siitä tohdi
irtaantua valmistumisen jälkeenkään. Vuonna 1982 perustetussa Turun
yliopiston ylioppilaskunnan kuorossa on vielä mukana perustajajäseniä.
Kuvateksti
Norjalaisen Stavanger Studentsangforeningen porukka availi ääntää
urheilutalon pihalla ennen gaala-konserttia.
KAISA JUNTUNEN