Sähkösahalla hopeapajusta muotoutuu ristiriitojen tulkki

Kaikkiaan 11 nuoren taiteilijan näyttely peilaa kuvataiteen kenttää laajasti ja taitavasti. Kaisa Tanhola teki lopputyönään kuvataidekoululle omat nettisivut.

TENHO TIILIKAINEN

IMATRA. Nuorten taiteilijoiden teosten sanoma ja samalla

ennakkoluulottomuus pysähdyttävät katsojan Imatran taidemuseossa.

Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikön oppilaiden lopputöiden

näyttely on moni-ilmeinen ja syvällinen. Näyttely avattiin perjantaina.

Kolmella maalauksella näyttelyssä mukana oleva Jaana Viitala vierastaa

sanaa lopputyö. Hänen mielestään kaikki on vasta alkamassa. Koulu päättyy

ja kuvataiteilijan työ alkaa.

– Varmasti minun tavassani tehdä taidetta on tapahtunut paljon koulun

aikana ja ansiosta. Aiemmin sitä mietti ja oli varovainen maalatessa ja

työtä aloittaessa. Nyt sitä uskaltaa läträtä ja ilotella maalien kanssa eri

tavalla. Koulu on antanut varmuutta sekä tekniikkaan että sanomaan, Viitala

tunnustaa.

Nyt avatussa näyttelyssä on kaikkiaan 11 nuoren taitelijan töitä,

veistoksia, maalauksia, grafiikkaa, nettisivuja sekä videoelokuvaa.

Nettisivut tehnyt Kaisa Tanhola sanoo huomanneensa koulun

internetsivustojen puutteen jo kouluun hakiessaan. Tietoa kuvataidekoulusta

oli vain tekstien muodossa.

Tanholan luomien nettisivujen muotokieli on abstraktia, kaaria ja palkkeja,

pelkistettyä ja helppoa käyttää.

– Pyrin teoksissani käytännönläheisyyteen, hyödyllisyyteen ja selkeyteen.

Ne ovat aina läsnä, vaikka en sitä tehdessäni ajattelisikaan, Tanhola

tunnustaa.

Ville Räty ei aseta omalle taiteelleen sen enempää päämäärää kuin

rajojakaan. Räty ryhtyy maalaamaan ilman mielikuvaa valmiista työstä.

– Tärkeää on maalata läsnä oleva tunnetila ja löytää luova hurmostila.

Teokseni ovat prosesseja, joissa käyn läpi elämäni asioita, En tee yhtä

maalausta kerrallaan, vaan minulla voi olla kesken kymmeniä teoksia, joiden

kesken hypin ja ammennan uusia näkemyksiä.

PERTUNMAALTA taidekouluun tullut Sini Laine ammentaa luomisvoimansa

luonnosta. Laineen kolme veistosta installaationa esitettynä kuvaavat myös

hänen ajatusmaailmaansa. Laine ei halua pakertaa mediaseksikkäässä

maailmassa mitä tahansa tehden, vaan tehdä taidetta nimenomaan käsillään.

Kaksi esillä olevista veistoksista on tehty ´puusta, hopeapajusta ja

lehtikuusesta. Kolmas on kaatopaikan jätemateriaalia, romua.

Huolestuneisuuteni ihmisen erkaantumisesta luonnosta innoitti metallityön

toteutukseen. Romusta hitsattu hahmo on ruostumisen myötä muuttumassa

takaisin osaksi luontoa, Laine sanoo.

Puuveistoksiaan hän on työstänyt sähkösahalla, kirveellä ja taltalla. Puu

sopii hänen mielestään erinomaisen hyvin ristiriitojen kuvaamiseen

– Sähkösahan sain lahjaksi sukulaisiltani syntymäpäivänä. Se on aivan

kätevä vempain. Jatkossa minua kiinnostavat taideterapeutin opinnot, Laine

sanoo.

MAALAAMINEN on Milla Kuismalle löytöretki, jossa edellinen pensselinveto

antaa vihjeen seuraavaan.

– Aloittaessani minulla on aavistus kuvasta. Tämä maalauksen etäinen on

kuitenkin usein epätarkka. Se voi olla yksi nopeasti kirjoitettu sana

muistilapussa. Maalatessani tasapainoilen soman ja karmean

törmäyskurssilla. Haluan mieluummin herättää kysymyksiä kuin tarjota

vastauksia, itsellenikin.

• • •

Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikön lopputöiden näyttely on

avoinna Imatran taidemuseossa 7.5. saakka.

Kuvatekstit

Puu on Sini Laineelle luonnollinen ja mieluisa materiaali veistoksiin. Puun

kimppuun hän käy sähkösahan, kirveen ja taltan kanssa.

Milla Kuisman maalaus on kuin palapeli, osista voi koota mieleisensä

lopputuloksen, mutta ei välttämättä kokonaisuutta.

KAROLIINA PAATOS

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen