TÄYDELLINEN NAMIKA

Namika ei jättänyt mitään sattuman varaan. Pantteripatsas matkusti Lappeenrantaan Suomen mestarien bussin kyydissä. Pussihukat pani kaiken peliin ja taipui vasta viimeisellä sekunnilla.

PuHu • LrNMKY 83–85

VESA SALMINEN

HELSINKI. Ensimmäinen sisään. Toinen sisään ja hirveä

lappeenrantalaismyrsky pyyhkäisi yli Töölön Kisahallin.

Vuosikausia mestaruutta metsästänyttä Andre Foremania parempaa miestä ei

kolmannen finaaliottelun ratkaisijan rooliin voinut asetella, kun aikaa oli

jäljellä enää yksi sekunti ja pelissä Suomen mestaruus.

Se heitto maksoi Namikalle karkeasti arvioiden 20 000 euroa, kun kotietu

jäi käyttämättä, mutta joukkue ei halunnut jättää mitään sattuman varaan.

– Nyt tuntuu ilman muuta siltä, että tämä on kannattanut. Kuusitoista

vuotta istut penkillä ja sitten saat kultaa kaulaan, Namikan valmentaja

Mika Turunen huokaisi.

– Paineet olivat todella kovat meidän niskassamme. Kaikki oltiin ikuisia

häviäjiä, Turunen kertoi tuntojaan.

Turusen terveiset menivät monille vanhoille koripallopaikkakunnille, jossa

Namikan valmentajan työhön on joskus suhtauduttu epäilevästi. Niitä seuroja

ei finaaleissa nähty.

– Moni odotti vesi kielellä, että me romahdamme.

Turunen sai niskaansa klooripitoisen annoksen Helsingin Päijänteestä

valuttamaa vettä, kun Namikan suurimmat järkäleet keskeyttivät

lehdistötilaisuuden ja siirsivät hellävaraisesti Turusen suihkuun.

Samaa tietä pääsivät tunteitaan viilentämään fysiikkavalmentajat Risto

Kangas ja Tapani Valkonen sekä joukkueenjohtaja Kari Melto.

VUORI ei koskaan suostunut siirtymään Muhamedin luo, vaikka Pussihukat

taisteli ja taisteli. Namika oli hermoton ja hervoton juuri sillä hetkellä,

kun miehiä alettiin erotella tossunkuluttajista.

– Paremmille ei voitu mitään, Pussihukkien valmentaja Tomi Kaminen tunnusti.

– Varma, kypsä suoritus läpi kauden.

Kaminen kiitti joukkueensa paloa ja rakkautta koripalloon, vaikka takana on

vantaalaisilla taloushuolien ahdistama kausi.

– Mulla on hopeita vähän enemmänkin, mutta arvostan tämän kaikkein

korkeimmalle, kahden hopean Kaminen kuvasi.

– Mutta mestarijoukkue on juttujen arvoinen, Pussihukkien tyylikäs

valmentaja päätti kautensa.

NAMIKAN KAPTEENI Pasi Riihelä leikkasi korisukkaa kuin olisi ikänsä tehnyt

ompelutöitä, vaikka taskussa on aikaisemmilta vuosilta vain pari hopeaa.

Riihelä jos kuka on Foremanin rinnalla kullan arvoinen pelaaja ja Namikan

sielu.

Riihelä joutui itse katselemaan viidennen virheensä vuoksi raastavia

loppusekunteja penkiltä. Suihkukomennus tuli, kun aikaa oli jäljellä

puolitoista minuuttia, ja Namika johti pisteellä.

– Se oli traagista, henkisesti ainakin, Riihelä kuvasi oloaan.

Foremanin kädestä Riihelä oli varma. Siihen ei hantteja mahdu.

– Se oli kova ratkaisu ottaa ensin hyökkäyslevyri ja panna vaparit sisään

lopussa.

Riihelän varmuus mestaruudesta ei ollut kiinni viimeisistä l sekunneista.

Ei edes viimeisestä pelistä.

– Tiesin jo ennen kuin finaalit alkoivat, että me voitamme mestaruuden.

Suurimmat kiitokset Riihelä jakoi valmentajalleen Mika Turuselle, jonka

luottomies hän on itse aina ollut kentällä ja sen ulkopuolella.

– Tämä on ollut hänen orkesterinsa.

Kova pyöritys ja juhlahumu sekoittivat lopulta myös Namikan kipparin pään.

– Kyllä tämä varmaan pikkuhiljaa alkaa tuntua mukavalta, kun lähdetään

kotiin päin.

Kuvateksti

Namikan kippari Pasi Riihelä (vas.) ja Jari Hagman huuhtoivat kultamitaleja

suihkussa.

LEHTIKUVA/VILLE MYLLYNEN

Kirjoittaja:
Vesa Salminen