PÄIVI VENTO
Kyösti Roihan puhetta kuunnellessa ymmärtää kesäteatterin imaisseen miehen mukanaan. Roiha hehkuttaa Parikkalan kesäteatterin, Parikanpäreiden, mahtavaa yhteishenkeä. Innostuneet tarinat seuraavat toistaan niin
lavastamisen kuin puvustamisen kanssa kohdatuista vaikeuksista, päätyen aina onnistuneeseen lopputulokseen. Sitten juttu siirtyy syksyllä
pidettävään valtakunnalliseen harrastajateatterilaisten risteilyyn. Ja
vielä; Roiha odottaa tosi innolla syksyllä alkavaa ilmaisutaidon koulutusta.
Roiha, 70, on pitkänlinjan harrastajanäyttelijä. Ensimmäisen kerran esirippu avautui hänen edessään vuonna 1952 Särkisalmen nuorisoseuran lavalla.
Parikkalan kesäteatteriin hänet houkutteli Rissasen Sonja kuusi kesää sitten. Teatteri oli silloin Kärki-Teatteri.
Parikkalalainen kesäteatteri on 2000 -luvulla saanut yleisöltään hyvien naurujen lisäksi vilpitöntä tunnustusta ja kehua. ”Hyvin tehty” ovat ne sanat, joita yleisö jakelee. ”Mainioita roolisuorituksia” on myös monen mielipide.
Näytelmän työstäminen esityskuntoon on täyttä ryhmätyötä. Meillä tärkeintä on yhtenäinen henki ja se, että jokainen tekee parhaansa omien
kykyjensä mukaan, siitä se syntyy.
Kyösti Roiha kertoo, että uudet kasvot yllättyvät laidastaan siitä, kuinka sitovaa kesäteatterissa toimiminen on.
Työ alkaa jo syksyllä uuden kappaleen valinnalla, jolloin perusryhmä kahlaa näytelmiä läpi. Tänä syksynä valinta tehtiin 16 käsikirjoituksen joukosta.
Sen jälkeen alkaa tarvittavan porukan värvääminen, tämä työ on saatava tehdyksi helmikuuhun mennessä. Siitä alkavat kahdesti viikossa pidettävät lukuharjoitukset.
Ensimmäistä kertaa ”päreiden” ohjaajana toimiva Jouko Tyyni astui kuvaan siinä vaiheessa, kun sisäluku sujui.
Ensi kesän kappale on, kuten viime vuodenkin, Raimo Suurosen Mooses -sarjaa. Nyt Mooses ottaa mittaa mahvian miehistä.
Vaikeinta oli löytää nämä mafian miehet, koska halusimme oikeanlaista venäläistä aksenttia.
PARIKANPÄREISSÄ näyttelijät hoitavat esitysten tuottamisen, puvustamisen ja lavastamisen. Jokainen käyttää aikaansa mahdollisuuksiensa mukaan ja erikoistaidot kaivetaan käyttöön.
Kyösti Roiha esitteleekin toisen mahvian miehen Anastasia Riaikisen Moosekselle eli Roihalle, ompeleman mekon. Se on tehty mittatilaustyönä
raavaan miehen mittoihin kunnon push up -varustuksin.
Näytelmässä kaikki pienetkin yksityiskohdat on oltava kunnossa, Roiha valaisee.
Siksi viulukoteloita ja mustalaisnaisen asua etsittiin jopa lehti-ilmoittelun avulla ja myös löydettiin. Viulukoteloista toinen on lainassa Joensuusta, ja mustalaispuku ostettiin omaan puvustamoon Rovaniemeltä.
Roiha valaisee vielä nyansseja. Mooses ja mahvian miehet -käsikirjoitusta on paikallistettu. Siis tekstissä mainitut paikat ja kauppa- ja
majoitusliikkeet on muutettu paikallisiksi.
Tähän kysytään ensin lupa kirjoittajalta ja sen jälkeen yrittäjiltä, sillä ilman lupaa yritysten nimiä ei voi mainita.
KESÄTEATTERILAISELLA asenteen on oltava kohdallaan. Parikanpäreiden ulkoharjoitukset alkoivat 27.4. Konkareilla oli pilkkihaalarit päällä, ensikertalaisille kelpasi hyvin Kyösti Roihan vaimon Hilkan harjoituksiin mukaan ottamat kuusi talvitakkia.
Kun ulkoharjoittelu alkaa, sisälle ei enää siirrytä. Vaikka sataisi vanhoja akkoja hameet korvissa, niin esitys viedään läpi, kuten
esityskaudellakin, Roiha kertoo.
Parikkalalainen kesäteatteriperinne on, että kahdelle katsojalle lippurahat maksetaan takaisin ja esitys perutaan, mutta jo kolmelle annetaan mennä. Tosin tämä on jäänyt teoria-asteelle.
ESITYSKERTOJA on yhdeksän.
Sen jälkeen jokaisesta tuntuu, että ei enää ikinä! Mutta kunhan illat pimenevät, alkaa uuden kappaleen suunnittelu kiinnostaa kummasti.
Syksyllä järjestettävä harrastajateatterilaisten risteily on Kyösti Roihalle kesäkauden päätös.
Siellä show varmasti jatkuu katkeamatta. Siinä ollaan samassa veneessä esimerkiksi Raimo Suurosen Mooseksen esittäjät, Roiha hekumoi jo valmiiksi.
Tuleva talvi on poikkeava, koska Ramppi ja parras -ilmaisutaidon kurssi lohkaisee syksystä kevääseen muutaman viikonlopun. Kurssi on Leader -hanke, jolla on mahtava liki 50 000 euron budjetti.
Mukaan otetaan parikkalalaisia, rautjärveläisiä ja vuoksenniskalaisia.
Budjetti kertoo, että kouluttajat ovat huippuja. Toivottavasti ihmiset osaavat käyttää kurssin annin hyödykseen. Sieltä löytyy paljon myös palvelualan ihmisille otettavaa ja lukiolaiset saavat siitä helposti kurssin itselleen.
LUONNOLLISESTI Kyösti Roihalla on sormensa pelissä Rampin ja parraksen synnyn suhteen.
Mainitsin Leader -toimiston Markku-Pekka Antikaiselle, että voi kun saataisiin ilmaisutaidon koulutusta. Markku-Pekka tarttuikin asiaan heti napakasti.
Roiha tuumii, että ilmaisutaidon koulutus kiinnostaa häntä kovasti, vaikka elämän ehtoopuolella jo väistämättä ollaan.
Huoli paikallisten harrastajateattereiden kohtalosta on takaraivossa. Roiha näkee, että Rampin ja partaan myötä ihmiset pääsevät kokeilemaan ja saavat teatterialan koulutusta, jota maaseudulla on vaikeaa muuten hankkia.
Tähän asti suurin osa kesäteatterien ensikertalaisista saa ensimmäiset oppinsa ohjaajalta ja kantapään kautta, ja he kärsivät valtavasta ramppikuumeesta.
Monilla ihmisillä on haaveena teatterin tekeminen, kurssi auttaa toteuttamaan tämän unelman, Kyösti Roiha sanoo, mutta muistuttaa
realiteeteista.
Näyttelijä on renki, yleisö on isäntä. Rengin tehtävänä on tehdä työ niin hyvin, että isäntä on tyytyväinen, hän tiivistää. Se siis siitä lavalle
nousemisen glooriasta.
Kuvatekstit
Kyösti Roiha tuntee Parikkalan kesäteatterin kulissit kuin omat taskunsa.
Tämän kesän näytelmää olemme harjoitelleet 42 kertaa, Kyösti Roiha kertoo.
MIKA STRANDEN