Etelä-Karjalan kansanedustajat uskovat eduskunnan muuttavan väyläpäätöksiä

Tiilikainen ja Kiljunen esittävät lisää rahaa perustienpitoon. Paajanen haluaa Lappeenrannan–Jurvalan välin äkkiä johonkin koriin. Mönkäre ei suostu kritisoimaan Kalliomäkeä.

URPO LAANINEN

EDUSKUNTA aloittaa syyskautensa tiistaina. Etelä-Karjalan kansanedustajat arvelevat, että hallituksen väyläpaketti nostaa syksyllä kovimman keskustelun.

Myös muutokset ovat vielä mahdollisia eduskuntakäsittelyssä.

– Ei väyläpäätöksiin voi olla tyytyväinen, kun Kuutostie ja rata ovat vasta vuodella 2007. Ainahan budjetti muuttuu jonkin verran eduskunnassa, ja usein tiehankkeiden kohdalla.

– Minulla on hytinä, että eduskunta tekee muutoksia. Kuutostie on hanke, jota kaikki tekijät puoltavat, onnettomuustilastot, raskas liikenne ja Venäjän rekat, kansanedustaja Sinikka Hurskainen (sd.) sanoo.

ETELÄ-KARJALAN ainoa oppositioedustaja Reijo Paajanen (kok.) ymmärtää Tampereen kehätien kiireellisyyden, mutta hallituksella olisi mahdollisuus valtion myyntitulojen ansiosta aikaistaa myös Lappeenrannan–Imatran välin rakentamista.

– Meidän Etelä-Karjalan kansanedustajien on nyt tehtävä työtä Lappeenrannan–Jurvalan välin saamiseksi heti Lappeenrannan–Imatran osuuden jatkoksi. Se pitää saada johonkin koriin alle aikayksikön, Paajanen patistelee.

Kansanedustaja Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mielestä valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) ja SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman operaatio oli tyylitön ja mauton, jolla he runnoivat budjettiin muutaman tiehankkeen eduskunnan hyväksymän tärkeysjärjestyksen ohitse.

– Minusta on nyt vähintä, että eduskunta lisäisi perustienpidon määrärahoja, jotka sitten jakautuvat tasaisesti kaikkialle maahan, Tiilikainen sanoo.

TIILIKAISEN tavoin kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.) lisäisi budjettiin perustienpidon määrärahoja.

– Niiden vähentäminen budjetissa oli kolaus koko maassa. Nyt tiepiiri ei pysty käytännössä tekemään mitään.

Anneli Kiljunen sanoo olevansa tyytyväinen, että Kuutostie on budjetissa sovittu aloitettavaksi vuonna 2007.

– Tuskin rakennustyötä pystyttäisiin aloittamaan aikaisemmin. Se oli realistinen päätös.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre (sd.) vahti hallituksen budjettiriihessä Kuutostien rahoitusta.

– Olen kohtuudella tyytyväinen. Parempi tietysti olisi, jos Kuutostie olisi saatu ensi vuonna, mutta hyvä näin.

– Minä en kritisoi Kalliomäkeä, että hän käyttää sitä esitysoikeutta, joka valtiovarainministerillä on.

BUDJETISSA on maakunnan kansanedustajien mielestä paljon hyvää, mutta myös puutteita.

Reijo Paajasen mielestä matalapalkkatuki on liian köykäinen, vaikka hyvä alku. Myös Kimmo Tiilikainen pitää työnantajan sivukulujen alentamista hyvänä. Häntä ilahduttaa kotitalousvähennyksen kaksinkertaistaminen hoito- ja hoivatyössä.

Sinikka Hurskainen on tyytyväinen kansaneläkkeiden viiden euron korotukseen, jota hän pitää ihan kohtuullisena. Myös työllisyyden vähentämisessä on edistytty. Hän on erityisesti tyytyväinen nuorten yhteiskuntatakuuseen, jossa heille tarjotaan koulutus-, työ- tai harjoittelupaikka.

Anneli Kiljunen olisi halunnut korottaa budjetissa työmarkkinatukea ja työttömyyspäivärahaa niin paljon, ettei ihmisten tarvitsisi hakea säännöllisesti toimeentulotukea.

MINISTERI Sinikka Mönkärekään ei ole ihan tyytyväinen hallituksen köyhyyspakettiin.

– Ei se valmis ole. Työ jatkuu, ja se on vasta kriisiapua tietyille, kaikkein hankalimmassa asemassa oleville.

Kansaneläkkeiden viiden euron korotuskaan ei ole hänen mukaansa mikään tasokorotus, vaan kompensaatio matalasta indeksikehityksestä.

Mönkäre olisi halunnut nostaa sairastavien eläkeläisten hoitotukea ja yksinhuoltajien toimeentulotukea, joko lapsikorotuksella tai asumistuen nostamisella.

Kuvatekstit

Sinikka Hurskainen pitää nuorten yhteiskuntatakuuta upeana asiana.

Kimmo Tiilikainen aikoo edistää kotimaisen energian käyttöä.

Anneli Kiljunen haluaa kehittää omaishoitajajärjestelmää.

Reijo Paajanen lupaa edistää yrittäjyyden asioita eduskunnassa.

Sinikka Mönkäre patistaa esityksiä perhevapaakulujen tasauksesta.

ES-ARKISTO

Kirjoittaja:
Urpo Laaninen