Tarnalassa ku taivaanpankolla

PÄIVI VENTOPari kolme sataa kurkea tepastelee Tuomo Kokkosen viljelysmailla.

PÄIVI VENTO

Pari kolme sataa kurkea tepastelee Tuomo Kokkosen viljelysmailla. Nokkivat viljaa kuin tarjottimelta, lepäävät ennen aurojen muodostamista.

Rhea Törnwall tekee etätyötä ja nauttii syksystä. Siis kunnollisesta syksystä, johon kuuluvat hehkuvat värit, sade tai yöpakkaset.

Matti Saikkonen naputtelee lypsyjen välit rakennustyömaalla. Uusi talo nousee vanhan viereen. Muutetaan, kun on valmista, ei ole aikatauluja.

Kuka kysyy vielä, miksi Tarnalan kylän kyläpaidassa lukee: Tarnalassa ku taivaanpankolla.

RHEA TÖRNWALLIN kaltaisia ratkaisuntekijöitä jokainen suomalainen maalaiskylä kaipaa. Espoossa vielä puolittain asuva ja yritystään pyörittävä Törnwall kertoo, kuinka hän toteutti unelmansa.

– Äitini osti Tarnalasta tämän ”rappiotilan” 70-vuotiaana. Minun mummolahan on naapurissa Pilkassa. 2000 vuonna äiti halusi muuttaa vanhainkotiin Tampereelle, siskoni lähelle. Minä halusin tulla tänne ja teimme kaupat.

Törnwall on HTM-tilintarkastaja, lisäksi hänellä on Espoossa tilitoimisto, jossa on kolme työntekijää. Etätyön tekijäksi hän on siirtynyt sitä mukaan, kun se vain on ollut mahdollista.

– Tärkeintä etätyön tekemisen onnistumiselle on se, että ulkoiset puitteet ovat kunnossa, eli on normaali työhuone. Minulla on ASD-yhteys, kannettavaan printteri ja faksi, sekä paljon pöytätilaa. Etätyötä ei suhrata tuvan nurkassa, vaan se pidetään muusta elämästä erillään kuten normaali työ.

TÖRNWALLIN SERKKU Pekka Paakkinen, Pilkan isäntä, on innokas kotikylänsä kehittäjä, puunjalostusalan yrittäjä ja vanhan vaalija. Pilkan tilalla tuulee, kuten monissa pihapiireissä Tarnalassa, koska asutus on keskittynyt mäkien harjoille ja reunoille.

– Tarnalan kylä on erikoisen näköinen tämän mäkiasutuksen takia. Kun vuonna 1850 kylän alueella toimeenpantiin järvenlasku, tilat saivat lisää peltohehtaareja eli elinvoimaa. Tilat pystyivät jatkamaan, selvittää Paakkinen kylän tähän päivään asti jatkunutta elinvoimaisuutta.

Paakkinen perusti Pilkan höyläämön kotitilalleen vuonna 1992. Vuonna 1999 hän lähti mukaan perustettuun osakeyhtiö Laatokan lankkuun, jossa on neljä omistajaa. Työt tehdään yhteisissä tiloissa ja logotkin ovat sulassa sovussa päällekkäin toimistohuoneen oven yläpuolella.

– Vieraita työntekijöitä on suhdanteista riippuen 4-6. Tietenkin haaveissa olisi, että pystyisi työllistämään enemmän.

Pilkan tilalla tulee ensin vastaan iso, keltainen päärakennus. Sen seurana on vuonna 1860 rakennettu elo- ja yläaittarakennus. Aitta lienee rakennettu talon jäännöshirsistä. Ryhmään kuuluu myös nuorempi särvinaitta, jossa on myös huone, eli makuuaitta. Eloaitassa on Paakkisen kotimuseo. Mutta, ruokatunti loppuu. Herra toimitusjohtaja ottaa alleen vespan, (Piaggion vm.-97) ja hurauttaa pihapiiristä työmaalleen. Päivän mittaan eri rakennusten välillä kävelemistä tulisi kilometrikaupalla.

Vanhat talot ovat niin upeita, kauniita ja ihania. Kun ei tarvitse asua siinä paukkupakkasilla. Tämän tietävät Päivi ja Matti Saikkonen, joiden maatilan pihaan on nousemassa uusi talo. Muoto ja korkeus näyttävät jäljittelevän vieressä seisovaa vanhaa taloa.

– Vanhasta ihanuus katoaa, kun on 20 astetta pakkasta ja esimerkiksi eteistiloissa ei ole lämmitystä, isäntä tarinoi rakennustyömaan sivussa. Runko on pystyssä, kattoa ryhdytään laittamaan. Sieltä, tiilikuviota kasatessa, voi ihailla Tarnalan kumpuilevaa maisemaa.

– Talon suunnitellut Mustosen Reijo sanoi, että matala tiilitalo häpeäisi tässä maisemassa olemustaan koko elämänsä.

KUN MATTI SAIKKOSEN kattotalkoot koittavat, satojen kurkien lauma on ehkä lähtenyt muuttomatkalle Tuomo Kokkosen viljapelloilta. Mutta ”avara luonto” Kokkosten viljavainioilla jatkuu. Seuraavana laskeutumisvuorossa on kymmenittäin joutsenia ja lopuksi vielä satoja hanhia.

Siinä missä vieraan henkeä salpaa satojen kurkien käyskentelyn katsominen, Tuomon ja vanhan isännän, Veikko Kokkosen henkeä salpaa ihan toinen seikka. Kun jopa seitsemän hehtaarin sato menee lintujen suuhun, niiden tallomaksi ja ulosteiden pilaamaksi, se ei naurata.

– Yhteydessä ollaan oltu ministeriöön asti, sieltä todetaan, että hyvä kun on lintuja, vuonna 2002 sadan peltohehtaarin tilan sukupolvenvaihdoksessa ostanut Tuomo Kokkonen kertoo. Ministeriön kanta on myönteinen, vaikka kurjet levittävät kaiken päälle tehokkaasti hukkakauraa.

– Hukkakaura kypsyy ensimmäisenä, ja linnut syövät sen hyvällä halulla.

Viljapeltojen välissä on yli kaksi hehtaaria pellavaluokoa likoamassa. Veikko Kokkonen on tervehtinyt mielenkiinnolla paikallisen pellavatehtaan yritystä saada paikalliset viljelijät tuottamaan kuitua. Kokkonen on vuonna 1993 perustetut Saarpello Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Saarpello kuuluu pellavan paikkakunnalle tulemisen ensimmäiseen aikakauteen. Vanha isäntä toivoo, että valmiille yhtiölle löytyisi tekemisen paikka myös nyt.

– Toimenkuva on niin laaja, että pystyisimme tuottamaan, paalaamaan tai vaikka markkinoimaan.

Tuomo Kokkonen suhtautuu pellavanviljelyyn positiivisesti, jos siitä koituu muutakin kuin työniloa.

– Nyt sen näkee, pystyykö Lina-Pellava sen käsittelemään ja saako viljelijä siitä millaisen korvauksen.

KULUVAN VIIKON Rhea Törnwall työskenteli Espoossa. Puheesta kuulee hänen innostuksensa asua ja myös tehdä töitä maalla.

– Parasta Tarnalassa on se, kun saa olla ison taivaan alla. On tilaa hengittää. un katson ikkunasta ulos, näen muutakin kuin naapurin seinän tai pusikkoa.

Törnwall kertoo olevansa innokas talkoolainen, ja toivoo työskentelyn kauniin maiseman säilymiseksi jatkuvan.

– Maalaismaisema on rikkaus. Tienvarsien pusikoituminen pitää estää, samoin rantaniittyjen ja retkeilyreittien. Romut pois myös talojen takatonteilta.

Tarnala

Vuonna 1993 maisema-aluetyöryhmä valitsi kylän yhdeksi valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi. Maisemahoitosuunnitelma laadittiin 1996 ja sitä toteutettiin.

Talouksia on 97, asukkaita 260. 30 vapaa-ajan asuntoa.

Työikäisiä on 60 prosenttia, lapsia viidennes.

11 km Akonpohjaan kaupoille, n. 25 Parikkalaan.

Koulu ja kirjastopiste lakkasi 1997, posti 1998, pankki ja osuuskauppa 1993 ja yksityinen kauppa 1999.

Kyläyhdistyksellä koululla tietotupa, jossa 8 tietokonetta. Siellä mm. kansalaisopiston kursseja. Sitä vuokrataan kurssipaikaksi muillekin. e-karjalan netti kyläläisten käytettävissä.

Kutsutaksi toimii. Kansalaisopiston piireinä venäjä, atk:n peruskurssi, kuvankäsittely ja www-sivujen valmistus ja perusompelu.

Noin 20 maatalousyrittäjää. Puunjalostusta, kuljetusliike, koneenkorjausta, kaksi kampaamoa, pitopalvelua ja kotiviinitila.

Kuvatekstit

Kurjet, Tarnalan syksyiset vieraat. (vas.)

Pellavan viljely siirtyy isältä pojalle, luokoa katsomassa Veikko (vas.) ja Tuomo Kokkonen.(oik.)

Matti Saikkonen järjestää pian kattotalkoot.(kesk.)

Vespa on Pekka Paakkisen kulkupeli sahalla ja pihapiirissä.(alh.kesk.)

Pien-Rautjärven lasku teki Tarnalasta vakaata maanviljelysaluetta.(alh.oik.)

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Päivi Vento