PETTERI VÄRTÖ
ANNA RAUTIO asettelee leipiä tarjolle Olavinkulmassa Imatralla.
Imatrankosken kirkkoalueen vapaaehtoiskeskuksen kahvilaa emännöivä nainen
on tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnassa seitsemän vuotta. Emännöinnin
ohella hän on osallistunut lähimmäispalveluun ja aikoo syventää osaamistaan
siinä suorittamalla parin viikon päästä alkavan vapaaehtoistyön kurssin.
Olen aina ollut kiinnostunut toisten auttamisesta. Vapaaehtoistyö on
samalla terapiaa itselle, kun saa olla seurassa ja työskennellä toisten
iloksi, Anna kertoo osallistumismotiivikseen.
Anna Rautiolla on runsaasti pyyteettömiä vapaaehtoiskollegoita sekä
Imatralla että muualla maakunnassa toistaiseksi. Anna ja muut
evankelis-luterilaisten seurakuntien vapaaehtoistyöntekijät ovat
ikääntymässä eikä jatkajaa heidän hyvälle työlleen näy. Etelä-Karjalan
seurakuntia odottaa visainen tulevaisuus.
Jos eläköityvä työikäinen väestö ei lähivuosina innostu
vapaaehtoistyöstä, vetäjäpula vie seurakunnan uusien haasteiden eteen,
Taipalsaaren seurakunnan diakonissa Sari Hokkanen maalaa sekä maakunnan
maalais- että kaupunkiseurakuntien tulevan ongelmakentän.
ETELÄ-KARJALAN seurakunnat kohtaavat vapaaehtoispulan porrastetusti.
Maalaispitäjien kylillä vapaaehtoistyöhön kääritään vielä hihoja, mutta
kaupunkiseurakunnissa vapaaehtoisista on monin paikoin jo nyt huutava pula.
Nuorten tekijöiden ohella toiminnassa on miesten mentävä aukko.
Lyhytaikainen projektityö on päivän sana eivätkä ihmiset halua sitoutua
sellaisiin vuosia kestävään juttuun, jota esimerkiksi lähimmäistyö
edellyttää, Sammonlahden seurakunnan diakoni Soile Hämäläinen-Mujo sanoo
syyksi.
Maaseudulla seurakunta on vielä arvossaan. Esimerkiksi
yhteisvastuu-keräyksissä kylät on saatu katettua yllättävän hyvin,
Virolahden seurakunnan diakonissa Maria Suurnäkki kertoo maalaispitäjien
vielä hyvää sanomaa.
VAPAAEHTOISRIVIEN harveneminen vaikeuttaa seurakuntien toimintaa useilla
tavoilla. Lähetystyö kärsii, ihmisten auttaminen heidän hädässä tyssää,
vakinaiset työntekijät uupuvat.
Vapaaehtoistyöntekijät ovat suurelta osin seurakunnan työntekijöiden
tukena. Toiminnassa mukana oleva joukko on vakiintunut, mutta ikääntymisen
vuoksi mukaan pitäisi koko ajan saada uusia ja nuorempia toimijoita, jotta
kukaan ei väsyisi liikaa, Puumalan seurakunnan diakoni Riitta Sjöblom sanoo.
Väsymiselle on otolliset olosuhteet. Seurakunnan tekemän avustustyön
kysyntä on monin paikoin paljon tarjontaa suurempi Etelä-Karjalassa.
Vaikka naapuriapu toimii maaseutupitäjässä, niin esimerkiksi
ikääntyneiden yksinäisten ihmisten lähimmäisentarve on varmasti suurempi
kuin mihin seurakunta pystyy vastaamaan, diakonissa Mirja Paananen
Ruokolahden seurakunnasta sanoo.
LÄHIMMÄISPALVELU on vapaaehtoistyön perinteinen muoto. Pienimmissä
Etelä-Karjalan seurakunnissa toimintamuotoa ei ole, sillä maalaiskylien
naapuriapu ajaa sen asiaa.
Osa seurakunnista on käynnistämässä kurssitusta vapaaehtoiseen
lähimmäispalveluun, suuremmille seurakunnille se on jokavuotista leipää.
Jotkut kasvattavat jäseniään lähimmäiset huomioiviksi myös muilla tavoin.
Vapaaehtoistyön kurssitusta on suunniteltu pitkään ja se käynnistyy ensi
vuonna yhteistyössä Miehikkälän seurakunnan kanssa. Kurssin myötä on
tarkoitus kartoittaa lähimmäispalvelun tarvetta seurakunnassa, Maria
Suurnäkki kertoo.
Palveluhenkisyyteen ja toiset huomioivaan ajatteluun yritetään kasvattaa
myös partiossa ja muussa nuorisotyössä, diakoni Eila Olkkonen Ylämaan
seurakunnasta sanoo.
Kurssitus vapaaehtoistyöhön ei välttämättä ole katoavan työvoiman korvaava
taikatemppu. Seurakunnissa on havaittu, että vain pieni osa kurssille
osallistuneista jää seurakunnan vapaaehtoisiksi työntekijöiksi.
Viime talven vapaaehtoistyön kurssi oli suosittu. Järjestämisen taustalla
oli ajatus saada rekrytoitua ihmisiä ystäväpalveluun. Jotkut jäivät
seurakuntaan, mutta suurin osa haki vain lisätietoa ja -tukea nykyisten
ihmiskontaktiensa auttamiseen, Savitaipaleen seurakunnan diakoni Marja
Hjerppe kertoo.
Etelä-Saimaan 120-vuotisjuhlanäyttely Imatran pääkirjastossa 3.7. 10.
Maanantaina 3.10. paikalla Hannu Ojala kello 1113 ja Tenho Tiilikainen
kello 1315.
Kuvateksti
Imatralainen Anna Rautio tekee vapaaehtoistyötä auttamisen ilosta.
Taustalla kahvia keittävä Lyyli Hedman olisi 15 vuoden vapaaehtoisrupeaman
jälkeen valmis antamaan tilaa nuoremmille tekijöille, sillä hyvän mielen
antava työ alkaa jo olla raskasta 83-vuotiaalle.
PEKKA HÖLKKI