Levien lehtivihreää runsaasti Pien-Saimaalla

Lehtivihreä kertoo leväkasvillisuudesta. Suur-Saimaan vesi on tumminta 25 vuoteen. Sunisenselällä on kirkasta mutta rehevää vettä.

ILPO LESKINEN

PIEN-SAIMAAN vedessä on runsaasti lehtivihreää eli klorofylliä.

Pitoisuudet ovat olleet syksyisin korkeita jo muutaman vuoden ajan. Näin

kertoo Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja, limnologi Pentti

Saukkonen.

Myös fosforipitoisuudet ovat korkeita mutta pienenevät talvella.

LEHTIVIHREÄ KERTOO siitä, että Pien-Saimaassa elää runsaasti erilaisia

leviä. Veden pinnalla ei aina ole näyttäviä leväkukintoja. Levää voi olla

harvakseltaan ja kauttaaltaan eri vesikerroksissa. Lehtivihreää on

runsaasti ympäri Pien-Saimaata, myös Lappeenrannan Sunisenselällä ja

Piiluvanselällä.

Leväesiintymät ovat Pien-Saimaalla olleet yleisempiä syksyllä kuin kesällä.

Saukkonen pitää ilmiötä epätavallisena.

SUUR-SAIMAAN selkävedet ovat tummimmat 25 vuoteen. Eteläiselle Saimaalle

virtaa pohjoisesta tummaa humusvettä.

Samaa tummaa vettä virtaa myös Vehkataipaleen kautta Pien-Saimaalle.

Syynä tummuuteen Saukkonen pitää puolitoista vuotta kestänyttä sateista

jaksoa. Se vaikuttaa yhä, vaikka syksy on ollut kuiva. Humusta on irronnut

soilta runsaasti.

– Pienvedet tummuivat jo alkuvuodesta, mutta tummuus näkyy viiveellä

Suur-Saimaalla.

LAPPEENRANNAN edustan vesi on kirkasta. Korkea fosforipitoisuus kuitenkin

kertoo rehevyydestä.

Sunisenselän pintaveden hygieeninen laatu on hyvä vaan ei erinomainen.

Vedestä löydettiin suolistoperäinen enterokokkibakteeri. Kaupunginlahden ja

Pappilansalmen vesi oli sameaa, lievästi tummunutta ja rehevähköä.

MAAVEDEN vesi oli huonompaa kuin viime syksynä.

Väriä ja humusta on nyt enemmän.

Muualla läntisellä Pien-Saimaalla vedenlaatu on suunnilleen viimevuotisella

tasolla.

Saimaan vesiensuojeluyhdistys otti Pien-Saimaalta vesinäytteitä syyskuussa

ja lokakuussa.

Kuvateksti

Pien-Saimaan runsasleväisyys näkyy paitsi silmin myös korkeina

lehtivihreäpitoisuuksina. Levä kukki Kivisalmessa lokakuussa 2004.

ES-ARKISTO/PEKKA HÖLKKI

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen