Painotalon uudet värikkäät vuokralaiset

Taidekoulu Estradin reilussa 150 viikoittaisessa opetusryhmässä heitetään kärrynpyöriä, opetellaan soittamaan ja ilmaisemaan ideoitaan.

LIISA KUKKOLA

LAPPEENRANTA. Uskomattomia tarinoita on tullut vastaan, kun 14–15-vuotiaat

tytöt ovat niitä keränneet pienien näytelmiensä aiheiksi. Perheistä,

seurustelusta, alkoholista, seksistä, seurustelusta, eroamisesta,

ystävyydestä, rakkaudesta. Niitä he nyt työstävät ja keskustelevat asioista

tavalla, joka yllättää kypsyydellään.

– Keskustelu on laajentunut niinkin isoihin asioihin kuin saako lapsi enää

olla lapsi, ryhmän vetäjä Emma Jussila kertoo.

Useimmat tytöistä ovat tässä Nuorisoteatterin perusopetusryhmässä toista

vuotta, mutta osa on harrastanut teatteria 3-vuotiaasta asti.

Koko syksyn ja tulevan kevään he rakentavat tiistaisin pohdiskelujensa

pohjalta kaksi esitystä Lappeenrannan Monarille ikään kuin tietoiskuiksi

seiskaluokkalaisille Amorfest-tapahtumaan. Ovat he tosin huoltaneet

kehoakin ja tehneet hassuja venytyksiä ihan alkusyksystä.

Tyttöjen mielestä teatteriharrastuksessa on juuri se parasta, että saa

ideoida ja toteuttaa ideansa, esittää jotain muuta kuin mitä itse on ja

pääsee totaalisesti arjesta eroon. Vähän jakomielistä ja toisaalta hirveän

vaikeaa on esittää poikia, joita ei tässäkään ryhmässä ole ainuttakaan. Kun

ei edes tiedä, miten pojat tervehtivät: halaavatko ne vai mitä.

– Pojat ajattelevat kauheasti sitä, mitä muut ajattelevat, Anastasia

Happonen arvelee syyksi siihen, miksi poikia ei tunnu teatteriharrastus

purevan.

HYVÄ RYHMÄHENKI on sekä tyttöjen teatteriryhmän että taidekoulun johtaja

Leila Väisäsen mielestä Estradin parhaimpia puolia. Ja esitykset, eli se

kun pääsee näyttämään osaamisensa pitkän valmistavan vaiheen jälkeen

muille. Leila Väisäselle ja opettajille ne ovat myös aina hyvä muistutus

siitä, miksi tätä työtä tehdään.

– Estradin talous on ollut viime aikoina kovasti puheenaiheena ja totta kai

se tekee olon raskaaksi. Mutta kun näkee näiden lasten kasvoilla

onnistumisen ilmeitä ja tietää heidän sitoutumisensa tähän harrastukseen,

helpottaa kummasti, Leila Väisänen sanoo.

– Myös se kannustaa, kun koko ajan kysytään oppilaspaikkoja, bändikoulun

Leena Talasmo sanoo.

Bändikoulussa oppilaiden sukupuolijakauma on Estradin tasaisin ja tyttöjä

ja poikia on lähes tulkoon yhtä paljon. Nuorisoteatterissa ja sirkuksessa

tytöt ovat vahvasti niskan päällä.

– Pojille pitäisi olla omia ryhmiä, niin kuin esimerkiksi sirkuksen

puolella onkin. Tuntuu, että pojat pitäisi saada mukaan toimintaan jo hyvin

nuorina, jolloin ei ehtisi syntymään korkeaa kynnystä sekaryhmissä

olemiseen, Väisänen sanoo.

TEATTERIRYHMÄN TYTÖT kertovat, että poikia ei ole, koska ne ovat

bändikoulussa. Mutta nämä näyttävät kyllä erehdyttävästi tytöiltä. Sanni

Rissanen, Krista ja Riikka Timperi, Piia Koivula ja Heli Tynkkynen

virittelevät soittimiaan ja äänihuuliaan bändikoulun opettajan ja luojan

Lassi Talasmon autellessa mm. kitaran virittämisessä.

Aika moni tämän bändin tytöistä on innostunut musiikista koulussa, ja

intohimoa ruokitaan bändikoulussa. Jotkut jopa kolme kertaa viikossa.

– Poprokkia, tytöt määrittelevät musiikkinsa.

Kaikkiaan bändikoulussa on 22 bändiä, joista puhtaita tyttöbändejä on

seitsemän. Kaikki bändit kootaan aika lailla keskenään samanikäisistä ja

-taitoisista soittajista. Tästä bändistä puuttuu vielä basisti, koska

sopivaa kandidaattia ei tällä hetkellä ei ole olemassa.

Mutta keikkoja on: bändi soittaa 2.12. neljäsluokkalaisten

itsenäisyyspäiväjuhlissa Lappeenrantasalissa. Sitä varten harjoitellaan nyt

tosissaan.

Bändikoulussa annetaan myös yksityisopetusta. Pommisuojassa sellainen

melkein tulee vastaan, mutta koska Ville Nikku opettaa sekä Jonille että

Aatulle triolikomppia, kysymyksessä on ryhmä. Bändikoulussa ryhmät ovat

pienimpiä, sirkuskoulussa ja nuorisoteatterissa ne pyritään pitämään alle

kymmenen lapsen ja nuoren kokoisina.

SIRKUSKOULU TUIKUN tunnilla raajat taipuvat ja venyvät epäinhimillisiin

asentoihin. Marraskuisen iltapäivän katatonia ei näy eikä tunnu tässä

salissa, jossa kärrynpyörät kierivät yhdellä ja kahdella kädellä sekä myös

arabialaisittain.

Jaakko Tenhunen opettaa syventävissä sirkusopinnoissa olevia

12–15-vuotiaita sirkusharrastuksen ammattilaisia. Ensin 10 minuuttia

vapaata venyttelyä ja sitten käsiksi akrobatian perustekniikkaan. Ryhmän

vakituinen opettaja on sairaslomalla, sijainen on Lappeenrannassa

maanantaisin ja tiistaisin, loppuviikon hän esiintyy Hurjaruuthin

Talvisirkuksessa Helsingissä.

– Tuikun kokopäiväinen opettaja on hakusessa ja sijaisia on vaikea saada.

Tilanne on sama kaikissa sirkuskouluissa koko maassa. Asiaan yritetään

löytää ratkaisua koulujen yhteisellä neuvonpidolla aivan lähiaikoina

Espoossa, Väisänen kertoo.

Opetuksessa opettajaongelmat eivät näy, sillä Jaakko valvoo, että tyttöjen

suoritukset ovat oikeaoppisia. Kolme vuotta kiovalaisessa

käsinseisontaopissa ja Turun ammattikorkeakoulussa antavat opettamiseen

valmiudet.

– Haluan rohkaista tyttöjä säilyttämään intonsa ja säilyttää harrastuksen

hauskuuden, Jaakko Tenhunen.

ESTRADI

Tilat Teollisuuskadulla, osittain vielä remontin alla.

Oppilaita n. 630: bändikoulussa vajaa 300, nuorisoteatterissa n.140,

sirkuksessa 210.

Oppilasmäärä ei syytä tai tarvetta kasvattaa yli 700.

Opetusryhmiä/viikko yhteensä n. 155: bändikoulussa 110, sirkuksessa 30,

nuorisoteatterissa 15.

Oppilaiden ikä alle kouluikäisistä 20:een, bändikoulussa myös

aikuisopiskelijoita.

Kuukausipalkkaisia opettajia 3, yksi kullakin alalla, sivutoimisia

tuntiopettajia 12, vanhimmat oppilaat toimivat toisinaan apuopettajina.

Kuvateksti

Aatu Bändikoulun rumpuopissa, Random-yhtye harjoittelemassa keikkaa varten,

Anniliina Heikkinen kärrynpyörimässä ja Lotta Luukka teatteriharjoituksissa

yhdessä Anastasia Happosen, Henni Martikaisen ja Siiri Husun kanssa.

MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola