KAISA JUNTUNEN
Viipurin bussiin ei ole tunkua tammikuisena lauantaina. Autoon kömpii
muutama venäläisrouva ja alta kymmenen suomalaisturistia.
Lappeenrantalaiset Anne Korpela, Helena Hopia ja Tuula Vainikka ovat
lähdössä hilpeissä tunnelmissa päivän matkalle. Rouvilla on mielessä
shoppailua, pari lasia shampanjaa ja hyvä ateria.
Opiskelemme kaikki venäjää ja meidän on tarkoitus kokeilla taitojamme,
Tuula kertoo.
TAKAPENKILTÄ kuuluu iloista naurunremakkaa. Siellä istuva
mikkeliläisporukka aikoo viihtyä itärajan takana yön yli. Seurueeseen
kuuluu todellinen Viipuri-konkari Eija Eronen. Hän reissaa Viipuriin
vapaa-ajallaan joka toinen viikko ja käy itänaapurissa tiuhaan työnsäkin
puolesta. Bussinkuljettajana toimiva Eronen on ajellut Pietariin ja
Viipuriin parinkymmenen vuoden ajan.
Eronen on siirtänyt lähes kaiken käyttötavaran oston Viipuriin. Hän tietää
kaikki varteen otettavat kaupat ja ravintolat.
Ostan halvalla, useasti ja paljon, Eronen virnistää.
Melkein joka reissulla tulee ostettua kengät. Minulla on kenkiä niin
paljon, että voisin perustaa kenkäkaupan, hän lisää.
Eronen käy Viipurissa kampaajalla ja hierojalla, eikä hän ole arkaillut
kääntyä sikäläisen silmälääkärinkään puoleen. Silmälasit ovat tietenkin
viipurilaisesta optikkoliikkeestä.
Jotkut tutut ovat käyneet Viipurissa hammaslääkärissäkin, Eronen kertoo.
Erosen ystävät Esko ja Liisa Valtonen käyvät Viipurissa kolmesta neljään
kertaan vuodessa. Yleensä he viipyvät kaupungissa yön yli. Ohjelmaan kuuluu
kaupoissa pyörimistä, syömistä ja ravintolaelämästä nauttimista.
Kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tulee ostettua, aina kuitenkin
jotakin. Olen ostanut esimerkiksi pellavakankaita, alusvaatteita ja
kristallia, Liisa Valtonen kertoo.
BUSSI SAA asettua kaikessa rauhassa parkkiin Viipurin asematorin tuntumaan.
Kerjäläiset tai kaupustelijat eivät hyökkää turistien ympärille kuten
takavuosina. Vai ovatko he lomalla sydäntalven aikaan?
Viipurin kauppatorin bussiparkissa seisoo tänä sydäntalven lauantaina kaksi
suomalaisbussia, joista toinen on Haminasta ja toinen Tampereelta. Molemmat
kuskit kertovat kuskaavansa päivämatkalaisia.
Hotelleissa on hyvin hiljaista, mutta maaliskuussa niissä alkaa uusi elämä.
Huhtikuussa hotelleissa on jo melko täyttä. Ryhmämatkoja kevääksi ja
kesäksi on myyty jo nyt paljon, kertoo Matkaverkon toimitusjohtaja Kirsti
Laine.
Torilla mahtuu liikkumaan vapautuneesti. Myynnissä on entiseen tapaan
vaatteita, kenkiä, koreja, luutia, leluja, puukkoja ja käsitöitä, mutta
piraattilevyjen tuputtajat loistavat poissaolollaan.
Kauppahallissakin on rauhallista. Toisessa kerroksessa suomalainen
miesturisti huokaa:
Onpa mukavan väljää. Viimeksi käydessäni täällä oli sellainen tungos,
että ihan pyörrytti.
Kauppahallissa piraattilevyjen, -pelien ja -leffojen myyjät ovat
paikallaan, mutta asiakkaat ovat vähissä. Tamperelaisrouvat eivät uskalla
ostaa levyjä, koska pelkäävät, että ne napataan heiltä pois Suomen rajalla.
KAUPUNGILLA on raukea tunnelma. Ostettavaa ja tavaraa löytyy, ja harvat
turistit ovat löytäneet tiensä torilta pikkuputiikkeihin.
Joutsenolainen Anne Haimilahti ja lappeenrantalainen Tuula Martikainen
katsovat Torkkelinkadun elämää ravintola Siestan ikkunasta. Tätä
viipurilaisravintolaa voi sanoa naisten kantapaikaksi. Ystävykset käyvät
päiväseltään kaupungissa kerran kuussa omalla autolla ja päätyvät aina
Siestaan syömään.
Täällä on tosi hyvät pizzat, Anne Haimilahti kehuu.
Martikainen ja Haimilahti ovat lähteneet liikenteeseen jo aamuseitsemältä.
Yhdentoista aikaan he ovat ehtineet heittää kunnon shoppailukierroksen.
Tältä reissulta kotiin lähtee ompelutarvikkeita ja urheilupaitoja.
Aiemmilta matkoilta on tullut ostettua muun muassa vaatteita, tauluja ja
sanakirjoja.
Jos ei heti osta, kun näkee jotakin, niin ei sitä tule koskaan ostettua.
Täällä ei voi ajatella, että ostan sitten seuraavalta reissulta. Voi olla,
että seuraavalla kerralla kaupassa ei ole samaa tavaraa, tai sitten ei ole
koko kauppaakaan, Anne neuvoo.
Yhteiset Viipurin päivämatkat ovat kuuluneet naisten ohjelmaan parin vuoden
ajan. He ovat panneet merkille, että suomalaisturistien määrä on vähentynyt.
Taskuvaraskohun jälkeen täällä ei ollut ketään, Tuula toteaa.
Viipurin päivä on Annelle ja Tuulalle pieni irtiotto arjesta. Olo on kuin
ulkomailla ja kännykkä saa olla kiinni. Mitään ikävää naisille ei ole
sattunut koskaan kaupungissa.
VIIPURIN LINNAN nurkilla näkyy mielenkiintoista elämää. Penkereellä leimuaa
pieni kokko ja linnanpihalla keskiaikaiseen asuun pukeutunut poika ampuu
jousipyssyllä.
Linnan sisällä on rauhallista. Museoissa liikuskelee muutamia venäläisiä
turisteja.
Venäläisille keskiajan harrastajille Viipurin linna on tärkeä kohde, sillä
Äiti-Venäjältä ei löydy mitään vastaavaa. Linnassa on varsinkin kesäaikaan
paljon tapahtumia, jotka tulevat suomalaisturisteille iloisena yllätyksenä.
Saamme tiedot tapahtumista niin myöhään, että emme voi käyttää niitä
hyödyksi markkinoinnissa. Toisaalta tapahtumien ajankohta saattaa muuttua
ihan toiseksi venäläiseen tyyliin, kertoo Kirsti Laine.
MUTTA MITEN on sujunut Anne Korpelan, Helena Hopian ja Tuula Vainikan
reissu? Kolmikko kiipeää illan hämärtyessä Suomen bussiin entistä
hilpeämmällä mielellä.
Naiset kehuvat kilvan uutta pellavakauppaa, sekä linnan läheisyydestä
löytynyttä ravintola Silveriä, josta sai aivan mahtavat pihvit. He
kertoivat siemaisseensa shampanjat pyöreässä tornissa ja ajaneensa taksilla
uuteen Karuselli-tavarataloon.
Ostimme sellaista mitä Suomesta ei saa, Helena sanoo.
Kauppahallista naiset ostivat monenmoisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä
kuten eksoottista vitamiinipommia silkkipuuta.
Miellyttävää, kun missään ei ollut ryysistä, Helena toteaa.
Koko ajan oli turvallisen tuntuista. Yhtään kerjäläistä ei nähty,
tuputtajat eivät kävelleet perässä, eikä ollut yhtään sellaista tunnetta,
että kohta joku ryövää meidät, Tuula lisää.
Naiset pääsivät kokeilemaan venäjäntaitojaan, joskin paikallisissa
kaupoissa ja ravintoloissa henkilökunta alkoi puhua heille suomea.
Oikein ihana naisten rentoutumispäivä, Tuula Vainikka kiteyttää.
KAISA JUNTUNEN
Kuvatekstit
Vain kulkukoirat ja paikallinen pikkupoika viihtyvät Linnansaaren
rantamilla tammikuun pakkasessa.
Piraattilevyjen tuputtajia ei näy kauppatorilla.
Sipulikupolit koristavat venäläistä pomppulinnaa.
Viipurin linna on tärkeä käyntikohde venäläisille keskiajan harrastajille.
Makean ystävälle löytyy herkkuja viipurilaisista kahviloista ja
leipomomyymälöistä.
Vakiokävijä Eija Eronen luottaa viipurilaiseen silmälääkäriinkin. Esko ja
Liisa Valtonen tyytyvät ostamaan pellavaa ja kristallia.