ANNE KOTIHARJU
ETELÄ-KARJALAN terveyspiiri tai laajempana sosiaali- ja terveyspiiri olisi
maakunnan suurin työnantaja. Jos laaja-alaisin vaihtoehto toteutuu, kaikki
sairaanhoitopiirin sekä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät
siirtyisivät terveyspiiriin.
Nykyisistä palveluista katsottaisin päällekkäisyydet ja puutteet sekä
tehostamismahdollisuudet.
Vaikka lähipalvelut, terveyskeskukset ja vastaavat kunnissa säilyvätkin,
niiden organisointi muuttuisi. Henkilöstöä sijoitetaan kuntarajoista
piittaamatta palvelujen kannalta parhaalla tavalla.
Myös asiakkaat saavat palvelua kuntarajoista huolimatta sieltä, mistä sen
kätevimmin voivat hakea.
Kunnat sorvaavat parhaillaan lausuntoja siitä, haluavatko ne olla mukana
piirin jatkoselvittelyssä ja hyväksyvätkö ne esitetyt peruslinjaukset. Myös
kuntien toivomasta omistajaohjauksesta kysytään ja siitä, mitä puutteita
kunta näkee selvitysmies, professori Markku Pekurisen tekemässä raportissa
terveyspiiristä.
Pekurinen on jo kiertänyt kunnissa esittelemässä raporttia ja vastaamassa
kysymyksiin. Kierros jatkuu.
Pekurisen mielestä kaikkien kannalta paras vaihtoehto on se, että kaikki
lähtevät terveyspiiriin heti täysimääräisesti mukaan.
Jos kunnat toimivat lyhytnäköisesti, on mahdollista, että ne noukkivat
rusinat pullasta. Piiristä ei muodostuisi heti alkuun toimivaa kokonaisuutta.
Nyt rakennetaan todella isoa kokonaisuutta.
Piirin toiminta pitää mitoittaa pitkän aikavälin tarpeisiin. Esimerkiksi
henkilöstömäärää ei ole mahdollista päivästä toiseen muuttaa. Reilun pelin
mukaan ne kunnat, jotka ovat täysimittaisesti mukana, ne myös
täysimittaisesti hyötyvät. Laskutuskäytännön pitää sisältää tämänsuuntaisia
kannusteita.
Terveyspiirin tavoitteena on hillitä menojen kasvupaineita ja turvata
palvelutarjonta. Isompi organisaatio ura- ja koululutusmahdollisuuksineen
olisi houkutteleva työnantaja.
Terveyspiiri mahdollistaa lääkärikunnan ja muun henkilöstön nykyistä
joustavamman käytön koko maakunnan alueella. Osaavan henkilöstön saatavuus
on aika iso pulma tulevaisuudessakin. Terveyspiirin kilpailukyky on tässä
nykytilannetta parempi.
Maaseutukunnat pelkäävät, että niiden ehkä nykyisin hyvätkin lähipalvelut
huononevat.
Jokainen kunta päättää palveluistaan itse. Kunta laatii oman
hyvinvointisuunnitelmansa ja tekee palvelusopimuksen piirin kanssa.
Palveluja järjestetään tasan tarkkaan se määrä, mitä kunta haluaa
asukkailleen toteuttaa. Piirin tehtävä on hankkia lääkäri sinne, mistä se
puuttuu; ei niin että allokoitaisiin niukkuutta.
Pienten kuntien kannattaa arvioida, että jos kunnassa on nyt lääkäri,
niin onko enää kohta?
Hallinnolla on tapana paisua isossa organisaatiossa. On ounasteltu, että
terveyspiiriinkin tarvitaan kokonaan uusi hallinnontaso,
väliportaanhallinto, aluetason palveluita varten.
Hallinto tehostuu. Vaikka nykyiset terveyskeskukset säilyvät, ei niissä
jokaisessa tarvitse enää olla omaa hallintoa. Hallinnon voi keskittää.
Aluetason hallinnon tarpeellisuutta pohdittiin, mutta todettiin, että
liikkeelle päästään ilman sitä. Tullaan toimeen keskitetyllä piirin
johdolla ja kuntatasolla.
Myös se puhuttaa, lopetetaanko mahdollisesti nyt toimivia sairaaloita ja
muita palveluyksiköitä.
Jatkossa on käytävä koko palveluvarustus läpi, sen päällekkäisyydet ja
puutteet. Jo tähän mennessä on maakunnassa käyty läpi tukipalveluita kuten
laboratorio-, röntgen- ja tietohallinnon palveluita. Näissä päästään
nopeasti eteenpäin.
Suurin henkilöstön lisäystarve on vanhusten palveluissa. Terveyspiirin
avulla henkilöstön lisätarve kuitenkin vähenee.
Imatralaiset kantavat huolta Honkaharjun sairaalan tulevaisuudesta.
Jos maakunnan pohjoispäässä toteutuu terveyspiiri, se mahdollistaa
Honkaharjun sairaalan kapasiteetin nykyistä monipuolisemman käytön ja
sairaala on koko sen alueen käytettävissä.
Kunnat epäilevät, että päätösvalta ja samalla kustannukset karkaavat niiden
käsistä. Asukkaat taas sitä, että heidän palveluistaan päätetään jossain
kaukana terveyspirin johdossa.
Oman kunnan poliitikot joutuvat vastaamaan siitä alueesta selkeämmin kuin
tällä hetkellä. Kun kunta hankkii tietyn palvelupaketin ja päättää, mitä
palveluita tarjotaan kunnassa lähipalveluina, tulee päätöksenteko hyvin
läpinäkyväksi ja palvelun hintalappu selväksi. Palvelut listataan ja
kuvataan huomattavasti tarkemmin kuin nykyään.
Perustettava kuntajohdon neuvottelukunta on yksi väline, joka valvoo
kuntien etua terveyspiirissä.
Se, miten kustannukset jaetaan kuntien kesken, mietityttää myös. Pekurinen
on vakuuttunut, että esillä olleista rahoitus- ja kuntalaskutusmalleista
löytyy ratkaisu.
Olennaista on se, että menojen ennakoitavuus paranee.
Miten taloudelliset edut saavutetaan?
Palvelut voidaan suunnitella ja toteuttaa suuremmalle väestöpohjalle.
Henkilöstön yhteiskäyttö mahdollistuu.
Hallintohenkilöstön määrä vähenee.
Tukipalvelut yhdistyvät.
Yhteishankinnat.
Päällekkäisyydet poistuvat.
Palveluketjujen sujuvuus paranee.
Asiakkaat voivat äänestää jaloillaan.
Lähde: Markku Pekurinen, Stakes