LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Virolaista bassoa, Mati Palmia lukuunottamatta Lappeenrannan laulukilpailujen tuomariston jäsenet tulevat Suomen Kansallisoopperasta.
Tuomariston puheenjohtaja on Suomen Kansallisoopperan johtaja Erkki Korhonen, sopraano Päivi Nisula ja mezzosopraano Lilli Paasikivi ovat oopperan solisteja, Markus Lehtinen sen vieraileva kapellimestari tosin myös Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori. Baritoni Jaakko Kortekangas puolestaan vierailee kuluvalla kaudella useammassa Kansallisoopperan tuotannossa.
Olisi kummaa, jos laulukilpailussa ei käytettäisi tuomareina alan ammattilaisia, niinhän tehdään kaikissa taidekilpailuissa. Tällä alalla Suomi on pieni maa ja Kansallisoopperassa on juuri tätä osaamista. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi tuomareiden tuominen ulkomailta, Päivi Nisula sanoo.
Tuomaristossa voisi olla lied-pianisteja, koska kilpailu on lied-painotteinen. Mutta Korhonen ja Lehtinen toisaalta voidaan lukea sellaisiksi. Tuomariston jäsenten Kansallisoopperapainottuneisuus on kuitenkin sillä tavalla perusteltavissa, että Suomessa kukaan laulaja ei elä pelkillä liedeillä, ooppera on keskeinen osa laulajan ammattia, Jaakko Kortekangas sanoo.
Kortekankaan mielestä Lappeenrannan laulukilpailuissa painotetaan juuri laulua, ei esimerkiksi tekstianalyysia tai ulkoisia seikkoja, joten on vain luonnollista, että tuomaristossa on laulamisen ammattilaisia kuten oopperan solisteja.
Tämä ei ole kykyjenetsintäkilpailu vaan laulukilpailu, jossa ei pärjää pelkällä huolellisella suunnittelulla ja älykkäällä ohjelmistovalinnalla. Täällä pitää osata laulaa, ja tuomareiden on osattava arvioida kilpailijoiden laulutaito, Kortekangas sanoo.
OMASTA kilpailukokemuksesta on sekä Nisulan että Kortekankaan mielestä apua siinä, että osaa samaistua kilpailijaan ja tilanteeseen lavalla.
Toisaalta turhaa emotionaalisuutta pitää välttää ja osata säilyttää kylmäpäisyys, Päivi Nisula sanoo.
Nisulan oma oppilas sopraano Anna Koivula-Paraczky on mukana kilpailussa, mikä aiheuttaa sen, ettei hän tuomarina voi sanoa mitään, kun tämän suoritusta arvioidaan.
Tietenkin jännitti hirmuisesti, mutta niin minua olisi jännittänyt vaikka olisin istunut katsomossakin.
Sekä Kortekangas että Nisula arvelevat, että ennakkoon tuntemattoman laulajan suoritusta on helpompi arvioida puhtaasti laulullisten kriteereiden kautta kuin sellaisten, jotka ainakin jollain tavalla tuntee ja tietää etukäteen.
Emotionaalista suhdetta ei voi mitenkään välttää sataprosenttisesti, emmehän kukaan elä tyhjiössä, jossa emme kuulisi koskaan kenestäkään laulajasta mitään ennen kilpailua. Tuomaristo keskustelee laulajista, ja kun puhutaan jostain muusta kuin puhtaasti niistä asioista, joilla arviot annetaan, huomautetaan, ettei se kuulu tähän, Kortekangas sanoo.
Kylmäpäisyys auttaa asettamaan laulajat samalle lähtöviivalle, oli heitä kuullut tai tuntenut etukäteen tai ei, Päivi Nisula sanoo.
Kylmään steriliteettiin ei ehkä kannata pyrkiäkään, tämä on osa suomalaista laulukulttuuria, Kortekangas sanoo.
Sitä paitsi osa tuomareista on kuullut kaikkia laulajia etukäteen, osa ei ketään, Päivi Nisula huomauttaa tasapainottavasta tekijästä.
MIKÄÄN musiikkiammattioppilaitos ei anna opetusta siitä, kuinka laulukilpailun tuomariksi tullaan, eivätkä Nisula tai Kortekangaskaan osaa antaa neuvoja, miten sellaiseksi pääsee. Mutta valmistautua voivat tuomaritkin.
Kun sain kutsun tuomariksi, otin heti listat esille ja tutustuin ohjelmistoihin. Ensin ajattelin tutustua niihin muutamaan lauluun, joita en ollut aikaisemmin kuullutkaan, mutta en sitten tehnytkään niin, ettei se vääristäisi tilannetta.
Mietin ohjelmistoja ja pohdin, mihin asioihin kiinnitän huomiota. Keskustelin niistä itseni ja muiden kanssa, Jaakko Kortekangas kertoo.
Minä taas olen valmistauduin tuomarointiin lokakuussa oltuani ennakkokilpailun tuomari. Siinä pääsin kuulemaan kaikkia täällä laulavia, Päivi Nisula sanoo.
Kuvateksti
Päivi Nisula ja Jaakko Kortekangas eivät osaa neuvoa, miten tulla laulukilpailutuomariksi, mutta ainakaan laulukilpailuissa menestymisestä ei ole haittaa tässä asiassa.
MARLEENA LIIKKANEN