MINNA MÄKINEN
IMATRA. Tiibetinspanieli Rico säntää heti ulko-ovella tekemään tuttavuutta.
Rico on toiminnanjohtaja Saija Tiaisen koira, Salokodin puolivirallinen terapiakoira.
Entisen Park-hotellin puitteet ovat toimineet pian vuoden kotina mielenterveyskuntoutujille. Ilta-aikaan ohikulkijoita muistuttavat entisestä ravintolasalista hohtelevat värivalot.
Varsinkin alkuaikoina sisään pyrki usein väkeä syömään tai yöpymään.
Viimeksi kyselijöitä kävi joulun ja uuden vuoden tienoilla, kertoo lähihoitaja Katri Ilonen.
RAVINTOLASALIN loosit on korvattu tummilla nahkasohvilla ja -tuoleilla.
Niissä istuksitaan juttelemassa ja katsomassa tv:tä. Viherkasvit jakavat päätyyn ruokailutilan.
Entisellä baaristiskillä viihtyvät nyt lähinnä kalat, kahdessa akvaariossa.
Jokaisella asukkaalla on oma huone, jossa on televisio ja tietysti wc.
Isoa remonttia rakennukseen ei ole tehty, mutta perinpohjainen siivous kylläkin. Eniten kuurausta kaipasi keittiö.
Nyt asukkaat siivoavat itse omat huoneensa kerran viikossa, kertoo Tiainen.
Tulevaisuuden suunnitelmissa siintelee ainakin sauna- ja keittiöremontti.
SALOKODINKIN toimintaa valvovan lääninhallituksen vaatimukset asumisen puitteille ovat varsin tiukat.
Moni olisi valmis perustamaan palvelukoteja, mutta vaadittuihin tiloihin ei ole rahaa.
Tiainen on havainnut, että toiset lääninhallitukset ovat vaatimuksissaan tiukempia kuin toiset. Linja saisi olla yhtenäinen.
Siitä olen hyvilläni, että toimintaa valvotaan tarkasti. Sillä saadaan pois pelkät rahastajat.
SALOKODIN asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä eloonsa Vuoksenniskalla.
Salo-Issakasta piti aina lähteä liikkeelle taksein. Nyt voi heti parvekkeelta seurata ihmisvilinää. Moni piipahtaa päivittäin Lidlissä tai kahvilla jollakin läheisistä huoltoasemista. Suosikiksi on vakiintunut ABC.
Hyvin olen viihtynyt, toteaa Kari.
Arja on samaa mieltä. Tyytymättömyyttä ilmaisee vain yksi naispuolinen asukas, jolle on sattunut huono päivä.
Keskeinen sijainti läheisine baareineen aiheuttaa joskus kiusauksia.
Harha-askeleita tulee välillä, mutta harvoin on tarvinnut laittaa ketään jäähylle. Meillä on tiukka kontrolli, Tiainen sanoo.
16 asukkaasta suuri osa on pitkäaikaisia.
Yksi on tullut heti aloituspäivänä vuonna 1999, muistaa Tiainen.
Jokaista asukasta kuntoutetaan yksilöllisen suunnitelman mukaan.
Viime vuonna meiltä lähti neljä nuorta eteenpäin, asumaan itsenäisemmin.
Tänä vuonna asukkaista ehkä kolme lähtee kokeilemaan omatoimisempaa asumista.
PÄIVIÄ Salokodissa rytmittävät ruokailut. Ne ovat yhteisiä kokoontumishetkiä. Ruokailujen välillä käydään lenkillä tai asioilla, joko yksin tai hoitajien kanssa, lepäillään, katsotaan tv:tä.
Yökukkujia ei asukkaissa juuri ole. Iltapala on kello 19.30, jonka jälkeen vetäydytään yöpuulle.
Yövuorossa oleva henkilökunta siivoaa yhteisiä tiloja, pesee pyykkiä, katsoo tv:tä.
Kerran yössä kierretään katsomassa, että asukkailla on kaikki hyvin, kertoo Tiainen.
TYÖ Salokodissa vaatii henkilökunnalta aikamoista sitoutumista. Asioilla on taipumus kulkeutua myös kotiin. Onneksi tarjolla on vertaistukea.
Tilanteita puretaan paljon täällä, sanoo lähihoitaja Pirjo Kaplas.
Ja ongelmatilanteissa soitellaan puolin ja toisin, täydentää Tiainen.
Ilosen mukaan työssä kokee parhaat hetket silloin, kun asukkailta saa myönteistä palautetta.
KELLO on puoli kaksi iltapäivällä. Baaritiskin äärellä alkaa parveilla väkeä. Kaplas ja Ilonen aloittavat kahvin jakelun. Keittiötä emännöivä sairaanhoitaja Ulla Vesivalo on leiponut pari pellillistä pannupullaa.
Tähän porukkaan ruokaa uppoaa, Vesivalo tietää.
Onneksi keittiön nurkassa kiiltelee eräs laite. Ullan salarakas.
Perunankuorimakone.
MINNA MÄKINEN
Lehtikuva/Martti Kainulainen
Kuvatekstit
Rico on Salokodissa kuin kotonaan.
Neuvonpitoa entisen baaritiskin takana pitämässä lähihoitaja Pirjo Kaplas
(vas.) ja toiminnanjohtaja Saija Tiainen.
Välttämätön laite Ullalle.
Salokoti
16-paikkainen yksityinen palvelukoti mielenterveyskuntoutujille.
Asukkaat iältään 23-68 vuotta. 3 naista, 13 miestä.
Toiminta käynnistyi 3.1.1999 Salo-Issakassa.
Toiminut 18.2.2005 lähtien entisen Park-hotellin tiloissa Vuoksenniskalla.
Työntekijöitä toiminnanjohtajan lisäksi kahdeksan, joista kaksi miestä.
Asukkaat tulevat Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ja Imatran kaupungin kautta.
Ottaa vastaan myös 428:n turvapuhelimen hälytyksiä Imatralta, Joutsenosta ja Ruokolahdelta.