Evakkouden on väitetty voivan asua ihmisessä traumana ja möykkynä, alemmuudentuntonakin vuosikymmenet. Lappeenrannassa kokoontui keskiviikkona ensimmäistä kertaa joukko evakkolapsia vartavasten keskustelemaan sota-ajan kokemuksistaan. Samalla syntyi alueyhdistys vuonna 2002 perustetulle valtakunnalliselle Evakkolapset ry:lle.
Kuutinkulmaan kokoontunut tusina evakkoja ei tunnistanut itsessään traumoja, vaikka muistikuvat voivat olla hurjiakin. Parikkalasta kotoisin olevan Irja Jakomäen ei tarvinnut lähteä kauas evakkoon, mutta välirauhan vuodet Koitsanlahdella ovat jääneet tiukasti mieleen. Leikkipaikkojen liepeiltä löytyi vaikka mitä.
Kerran ihmettelimme hajua metsässä ja löysimme jalan, jossa oli vielä saapas. Löytyi myös päätön vainaja kranaattikuopan vierestä, Jakomäki kertoo.
Lapsia ei voitu suojella sodalta. Jakomäen opettaja pisti koululapset muun muassa luusavottaan.
Koululla oli röykkiönä ihmisten ja hevosten luita, joista sitten tehtiin luujauhoa ja luuliimaa.
Irja Jakomäki tunnustaa painajaisten jatkuneen pitkään.
Kauan juoksin unissani karkuun sotamiestä, jota luultiin desantiksi, mutta olikin sitten rintamakarkuri.
Terijoelta kotoisin oleva Maire Paarmo arvelee kirjoittaneensa traumat ulos itsestään. Tallessa ovat päiväkirjat vuodesta 1940 alkaen.
Hämmästyttävän vähän niissä on kyllä sota-asioita. Enemmän sellaisia lasten juttuja.
Kuutinkulman keskustelijat eivät tätä ihmetelleet. Lapsille evakkoretket ja sota-aika tiesivät myös seikkailua. Pelottavina mieleen jäivät pommeista kiehuva Rutolanjärvi, lentokoneita mustanaan oleva taivas tai härät, joita paimenessa piti pelätä.
Hassumpaa eivät sen sijaan olleet ilmaiset Suomi-filmit evakkolapsille, uimakoulu Loimijoessa tai täivaaran takia saatu vapautus koulusta. Iloa löytyi ahtaista härkävaunuistakin ne kulkivat niin hiljaa, että ratapenkalta ehti hyvin napsia mansikoita.
Ja leikeissä leikittiin paljon hautajaisia. Lintuja haudattiin, ja hiiriä, kertoo Koitsanlahdessa ruumisjunien ohimarssiin tottunut Irja Jakomäki.
Enemmän kuin traumoista, moni evakkolapsi on kärsinyt juurettomuudesta: vanhemmilla oli kotikylänsä, mutta lapsia riepoteltiin kasvuvuosinaan ympäri Suomea.
Kuutinkulmassa kokoontuneet evakot eivät ole kokeneet, että evakkoajoista ei voisi puhua, vaikka muita sotatabuja on ollutkin. Säkkijärveltä kotoisin olevan Raimo Äyräväisen mielestä puhe ei tosin aina saa vastakaikua.
Kokemuksemme ovat niin erilaisia kuin nykyistä yltäkylläisyyttä eläneillä, että meitä ei oikein ymmärretä. Eikä aina edes uskota, Äyräväinen sanoo.
Evakkolapset kokoontuvat seuraavan kerran Kuutinkulmassa maanantaina 27.3. kello 18.
Pekka Hölkki
Kuvateksti
Irja Jakomäki tovereineen leikki sota-aikaan Koitsanlahdessa paljon hautajaisia.