LIISA KUKKOLA
MOKOMA mainostaa tällä hetkellä enemmän Lappeenrantaa kuin mikään muu asia tai imagokampanja yhteensä. Jokaisessa yhtyeestä kertovassa jutussa, ja niitä on tällä hetkellä paljon, jaksetaan muistuttaa bändin kotikaupungista. Viimeistään uusimman levyn nimestä Kuoleman laulukunnaat väännetään jotain eteläkarjalaisuuteen viittaavaa. – Kukaan meistä viidestä ei enää asu Lappeenrannassa, Joutsenossa tai Lemillä, mutta kyllä meillä joku henkinen yhteys seutuun on. Kai se jotain eteläkarjalaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tai vilpittömyyttä lienee, mitä tunnetaan esimerkiksi muihin Lappeenrannasta lähteneisiin bändeihin. Ei samaa saa aikaiseksi suhteessa vaikka pohjalaisiin rokkibändeihin vaikka niiden kanssa ystäviä olisikin. – Ei me lappeenrantalaisuutta mitenkään korosteta muttei myöskään korjata kun jutuissa niin sanotaan. Kyllä Mokoma siitä hyötyikin silloin, kun emme vielä olleet niin tunnettuja mutta esimerkiksi Kotiteollisuus oli. Sanotaan nyt, että olemme enemmän henkisesti kuin maantieteellisesti lappeenrantalaisia, Mokoman kitaristi Kuisma Aalto sanoo.
SUOMEN VIRALLISEN listan kärkipää notkuu paraikaa Mokoman musiikista. Kuoleman laulukunnaat rynni suorastaan ylivoimaisesti ykköseksi viime viikolla, tällä viikolla yhtye joutui tunnustamaan Amorphisin paremmakseen. Hopeakin lämmittää Kuisma Aaltoa. – Ei siihen voi juuri mitään sanoa. Bändi on tyytyväinen ja levy-yhtiö on tyytyväinen, jopa yllättynyt. Nyt on jotain selvästi tapahtunut, Aalto sanoo. Mokoma soitti eilen keikan loppunmyydyllä Tavastialla ja kesän festivaaleille bändiä on buukattu päälavoille. – Katsotaan nyt, mitä tästä kaikesta syntyy. Jos olisi kymmenen vuotta nuorempi, voisi vähän pyörryttää. Onneksi tässä on jo ehtinyt nähdä elämää, Aalto sanoo. Mokoman kolme viimeisintä levyä on julkaistu omalla Sakara-levymerkillä, kaksi ensimmäistä bändi teki EMIlle. – Ei osaa sanoa, oltaisiinko enää edes olemassa bändinä, jos olisimme jollain isolla kansainvälisellä levymerkillä. Nyt olemme ainakin saaneet tehdä omaa musiikkia omilla ehdoillamme. Ja totta kai on mukavaa, että joku haluaa sitä kuunnellakin.
LÄHTIESSÄÄN TEKEMÄÄN viime syksynä Kuoleman laulukunnaita Mokoman tavoitteena oli tietysti hyvä levy, mutta myös sellainen, josta kukaan ei voisi hihkaista julkaisupäivänä että arvasin. – Bändimaailmassahan sykli menee niin, että itsestään ääntä pitävät kriitikot haluavat löytää bändejä mutta kun saman bändin sitten löytää heidän mielestään liian moni, bändi ei enää kiinnostakaan ja sen sanotaan vaan toistavan itseään. – Halusimme, että jengi olisi levyn kuultuaan että häh, ukothan pystyvät yllättämään. Emme halunneet mitään itsestäänselvää, turvallista tai puolivillaista, Kuisma Aalto kertoo. Kuoleman laulukunnaista tehdyt vertailut ovat Aallon mukaan liikkuneet aina Pauli Hanhiniemestä 80-luvun death metal -bändiin Morbid Angels. – Tai oikeastaan siitä väliltä ei löydy yhtään kädenlämpöistä vertailukohtaa vaan koko ajan liikutaan ääripäissä. Paras tähän mennessä levystä kirjoitettu arvio löytyy Rytmi-lehdestä, jossa Jussi Mäntysaari sanoo otsikossaan Mokoman olevan Suomen paras metallibändi ja arviossaan hän kirjoittaa, että levy on musiikillisesti kekseliäs ja pahuksen kiukkuinen. Kelpaa minulle, Kuisma Aalto sanoo tyytyväisenä. – Marko Annalan tekstejä on kehuttu henkilökohtaisen väkevästä tunnelmasta. Säveltäjää lämmittää tietenkin myös se, että tällainen kapea-alainen erikoisosaaminenkin, jota meidän musiikkimme musiikillisesti on, löydetään ja tunnustetaan, Kuisma Aalto sanoo.
KUOLEMAN LAULUKUNNAISTA ei ennen julkaisupäivää irronnut minkäänlaisia maistiaisia. Ei radioon, ei nettiin, ei sinkuiksi, ei mihinkään. – Me olemme sellaisia vanhan liiton miehiä, että mielestämme levyn pitää olla kokonaisuus. Ei Kuoleman laulukunnaista esimerkiksi voi irrottaa biisejä kokonaisuuden kärsimättä. Levylle pitää antaa mahdollisuus, pitää jaksaa kuunnella 40 minuuttia musiikkia, jota on pitkäjänteisesti ja ajatuksella työstetty eikä vaan imuroida netistä yksi biisi ja jankata että tää on niin tätä, varsinkin kun kymmenen muuta biisiä on jäänyt kuulematta, Kuisma Aalto sanoo. Musiikin kertakäyttökulutus ja asenne biisi tänne, heti ja nyt on Kuisma Aallon mielestä musiikkia halveksiva. Musiikin kuuntelijoiden pitäisi Aallon mielestä joutua näkemään jopa vaivaa saadakseen musiikkia kuultavakseen. – Tämähän on markkinataloudellisesti tietysti aivan väärä mielipide enkä saisi levy-yhtiön edustajana tietenkään niin sanoa. Mutta eihän mikään enää kuulosta miltään, jos kaikesta vaan kuoritaan kermaa ja kaiken saa eväänsä liikauttamatta, Kuisma Aalto sanoo.
TIMO ISOAHO
Kuvateksti
Mokoman perustaja Marko Annala (edessä), Janne Hyrkäs, Santtu Hämäläinen, Kuisma Aalto ja Tuomo Saikkonen asuivat aikanaan Lappeenrannan seudulla. Nyt bändin jäsenet asuvat muualla Suomessa, mutta bändiä kutsutaan sitkeästi lappeenrantalaiseksi. Eikä Mokomalla ole mitään sitä vastaan.