RIINA NOKSO-KOIVISTO
Joskus lastenteatterissa aikuinen tuntee olonsa hivenen kiusaantuneeksi.
Teksti tai useammin esitystapa vaikuttaa lapsia kosiskelevalta ja
makeilevalta, vaikkei lapsi sitä edes sellaiseksi kokisi.
Teatteri Imatran lastennäytelmä Aladdinin taikalamppu saa aikaan
päinvastaisen tunteen. Esitys on ronski, raikas ja täynnä hyvää huumoria.
Näytelmä on reilusti kaksitasoinen. Aikuisille heitetään hyviä täkyjä,
joita lasten ei edes odoteta ymmärtävän. Heille on tarjolla paljon muuta.
Näytelmäversion tutusta sadusta on kirjoittanut tshekkiläinen Sasa Lichy.
Teatteri Imatraan tekstin on sovittanut Panu Vauhkonen, joka saa näytelmän
elämään tässä ajassa ja paikassa ilman, että sovitus tuntuisi väkinäiseltä.
Vauhkonen on myös Aladdinin ohjaaja.
Ilahtunut lapsikatselija kuului kommentoivan väliajalla: tämähän on vähän
erilainen. Siihen oli helppo yhtyä.
Lapsikatselijan tunne syntyi todennäköisesti jo esityksen avauksesta. Heti
käy ilmi, että tulossa on jotain muuta kuin kaikkein perinteisimmällä
tavalla toteutettu satunäytelmä.
Kun kertoja Esko Keinänen on perehdyttänyt yleisön Tuhannen ja yhden yön
satujen syntyhistoriaan roolihahmojen ääniefekteillä höystettynä, itse satu
pääsee alkamaan. Ensin esiintyjien ja yleisön on kuitenkin lennettävä
Imatralta Bagdadiin Kaukopään torneja varoen.
Yleisö ei vielä tiedä, että monessa roolissa oleva kertoja tulee vielä
monta kertaa keskeyttäneeksi sadun. Tylsässä kohtauksessa hän painaa
pikakelausnappia tai käy välillä korjaamassa jumiin jääneen lavasteen.
Kohtaukset lisäävät onnistuneesti näytelmän monitasoista vaikutelmaa,
yllätyksellisyyttä ja hienoista absurdiutta.
Oman absurdiuslisänsä antaa Marko Kurikan esittämä lampun henki, joka
hyppää lavalle milloin Uuno Turhapurona, milloin Elviksenä ja saattaa puhua
papattaa vaikka lampun henkien työehtosopimuksesta.
Kurikka vetää roolin komeasti yli, mutta se toimii. Henki ei ilmesty
näyttämölle liian monta kertaa, joten yllätysmomentti säilyy ja yleisö saa
joka kerta sopivasti pöyristyä.
Aladdinin taikalampussa on niin paljon herkullisia hahmoja, että vähiten
kiinnostavaksi jää nimihenkilö, Kari Haapamäen esittämä Aladdin. Toisaalta
tylsyys on usein kiltteyden ikävä kääntöpuoli. Aladdinhan on mitä kiltein
jopa yksinkertaisuuteen saakka.
Sen sijaan etenkin Aladdinin kanssa prinsessasta kilpaileva fakiiri
(Ulla-Maija Järnstedt) on herkullisen niljakas ja kaksinaamainen. Myös Sari
Anrian luumuvanukasta ahtava sulttaani riemastuttaa.
Mirva Mustosen lavastus on perinteinen, kirkkaissa väreissä hehkuva
satumaailma. Äänimaiseman näyttelijät tuottivat valmismateriaalin sijaan itse.
Lopputulos on, ettei äänimaailmaan tulee kiinnittäneeksi juurikaan huomiota
paitsi silloin kuin taustaäänillä on näytelmässä selkeä rooli. Oikea
tunnelma kuitenkin saavutetaan, mikä kai on äänimaiseman tärkein tehtävä.
Pienessä Teatteri Imatrassa lastennäytelmä ei ole jokakeväinen tai edes
jokavuotinen pakkopulla, vaan kevään ainoa oma ensi-ilta, jonka
toteuttamista työryhmä on odottanut. Sen huomaa lopputuloksesta.
TEATTERI
Aladdinin taikalamppu. Ensi-ilta Teatteri Imatrassa 4.3.
Käsikirjoitus Sasa Lichy. Sovitus ja ohjaus Panu Vauhkonen. Lavastus Mirva
Mustonen.
Rooleissa Kari Haapamäki, Henna Laitinen, Kari Kinnari, Ulla-Maija
Järnstedt, Sari Anria, Raisa Kekarainen, Aki Honkatukia, Marko Kurikka ja
Esko Keinänen.